KESKUSTELU
Vastakohtana matalaenergiselle traumalle, kuten putoamiselle,3,4 polkupyöräilylle,5 pidetään epäilemättä suuritehoista törmäystä tavallisimpana syynä solisluun kaksinapaiseen sijoiltaanmenoon.2,6,9 Molempien nivelten synkronisen sijoiltaanmenon mekanismiksi on esitetty kahta hypoteesia. Yhden teorian mukaan kimmoinen potentiaalienergia, joka on peräisin traumaan liittyvästä solisluun alkuperäisestä muodonmuutoksesta, vapautuu ulkoisen voiman poistumisen jälkeen ja aiheuttaa sekä akromioklavikulaari- että sternoklavikulaarinivelen synkronisen sijoiltaanmenon sekä nivelsiteiden vaurioitumisen7 . Toisen teorian mukaan taaksepäin suuntautuva väkivalta repii ensin nivelkapselin yhdessä akromioklavikulaarisen ja koroklavikulaarisen nivelsiteen kanssa aiheuttaen solisluun lateraalisen pään superioposteriorisen sijoiltaanmenon, minkä jälkeen solisluun mediaalinen pää kohoaa ja kääntyy ensimmäisestä kylkiluusta, mikä aiheuttaa solisluun sijoiltaanmenon etupuolelle ja ylöspäin2,4,10 .
Konservatiiviset hoidot, mukaan lukien rintarangan immobilisointi ja kipsin käyttö, näyttivät olevan ensisijaisia, koska tyydyttävin lopputulos raportoitiin joissakin tapauksissa, joissa jäännöskipu, toimintahäiriö ja epämuodostuma johtuivat erilaisista ulkoisen fiksaation keinoista.2,5,7,11 Beckman6 yritti ensimmäistä kertaa vahvistaa nivelkapselin ompelemalla luukalvon ja ympäröivien pehmytkudoksien väliin, mutta ilman tehokasta tulosta. Echon6 ja Benabdallahin7 raportoimien Kirschnerin lankojen käytöstä saatujen lupaavien tulosten myötä yhä useammat kirurgit alkoivat kuitenkin kiinnostua avoimesta kirurgisesta hoidosta, jolle oli ominaista kahden toisiinsa liittyvän nivelen samanaikainen hoito.2,11 Seuraavat tutkimukset osoittivat myös, että vahva kiinnitys ei ainoastaan takaa aiempaa varhaisempaa kuntouttavaa harjoittelua, vaan se myös ehkäisee sijoiltaanmenon seurauksena syntyviä epämuodostumia.8,9 Se saattoi kuitenkin myös aiheuttaa arvaamattomia leikkauksen sisäisiä ja sen jälkeisiä komplikaatioita. Näin ollen leikkausindikaatioiden perusteellinen harkinta on ratkaisevan tärkeää. Yleisesti ottaen leikkaus olisi tehtävä verrattain nuoremmille potilaille tai potilaille, joiden urheilukyvylle asetetaan suuria vaatimuksia, koska se takaa paremman stabiliteetin.
Kirschnerin lankojen käyttö sternoklavikulaariluunivelessä on edelleen kiistanalaista niiden suhteellisen riittämättömän stabiloinnin vuoksi, mikä voi lisätä uudelleensijoittelun tai subluksaation sekä epämuodostumien riskiä. Vielä vakavampaa on, että Kirschnerin lankojen migraatio ja repeäminen, jotka eivät ole harvinaisia, voivat johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten potilaan henkeä uhkaavaan verenvuotoon, kun osa niistä siirtyy välikarsinaan, sydämeen tai keuhkoihin.12-14 Tämän vuoksi tarvitaan luotettavampaa sisäistä kiinnitystä rintalastanivelen sijoiltaanmenon yhteydessä. Schemitsch ja muut9 olivat käyttäneet Kirschner-langan sijasta Balser-levyä rintalastan nivelen sijoiltaanmenon kiinnittämiseen ja saavuttaneet menestystä, mikä osoittaa, että implanttimateriaalin valinta on avainasemassa kaksinapaisen nivelen sijoiltaanmenon hoidossa. Meidän mielestämme T-levy on kuitenkin muita kiinnitysmateriaaleja parempi seuraavista kolmesta syystä: Ensinnäkin, vaikka se on pienemmässä koossa, se on vahvempi; toiseksi, sillä on korkea plastisuus; ja lopuksi, se muistuttaa luurankoa kimmomoduulinsa ansiosta.
Potilaamme oli nuori ja hänellä oli korkeat vaatimukset urheilukyvylle, suoritimme synkronisesti molemminpuolisen sisäisen kiinnityksen. Toisaalta käytimme teräslevyä yhdessä ruuvien kanssa käsittelemään ensin rintalastan niveltä. Toisessa päässä kiinnitimme akromioklavikulaarinivelen Kirschnerin langoilla, jotka oli yhdistetty, ja kahdeksanlukuisella kiristysnauhalla. Kahden vuoden seuranta osoitti, että potilaan lopputulos oli tyydyttävä, eikä hänellä ollut merkkejä uudelleensijoittelusta, hyvä liikkuvuus eikä kipua.