Polyfyyttisyys

Polyfyyttinen (kreikaksi ”monista roduista”) ryhmä on ryhmä, jonka jäsenten viimeinen yhteinen esi-isä ei ole ryhmän jäsen.

Esimerkiksi lämminverisistä eläimistä koostuva ryhmä on polyfyyttinen, koska siihen kuuluu sekä nisäkkäitä että lintuja, mutta nisäkkäiden ja lintujen viimeisin yhteinen esi-isä oli kylmäverinen. Lämminverisyys kehittyi erikseen nisäkkäiden ja lintujen esi-isillä, joten se ei ole todellinen fylogeneettinen ryhmittymä.

Tieteellisessä luokittelussa pyritään ryhmittelemään lajeja siten, että jokainen ryhmä polveutuu yhdestä yhteisestä esi-isästä, ja polyfyyttisiksi havaittujen ryhmien eliminointi on sen vuoksi yleinen tavoite, ja se on usein sysäyksenä luokitteluskeemojen suurille tarkistuksille. Polyfyyttinen ryhmä voidaan ”korjata” joko jättämällä kladeja pois tai lisäämällä yhteinen esi-isä.

Käsitykset siitä, tarvitseeko kelvollisten ryhmien sisältää kaikki yhteisen esi-isän jälkeläiset, vaihtelevat. Tällaisia ryhmiä kutsutaan monofyleettisiksi, ja kladistiikan mukaan luokittelun tavoitteena pitäisi olla varmistaa, että kaikilla ryhmillä on tämä ominaisuus. Monet muut taksonomit kuitenkin väittäisivät, että on olemassa kelvollinen paikka ryhmille, jotka ovat parafylisiä, eli sisältävät viimeisimmän yhteisen esi-isänsä, mutta eivät sisällä kaikkia tämän esi-isän jälkeläisiä.

Esimerkkejä polyfyyttisyydestä

• Kaikkien lämminveristen eläinten ryhmä on polyfyyttinen, koska siihen kuuluu lintuja ja nisäkkäitä, mutta niiden viimeisin yhteinen esi-isä ei kuitenkaan ollut lämminverinen.
• Kaikkien fotosynteesiä käyttävien eliöiden ryhmä on polyfyyttinen, koska siihen kuuluvat kasvit ja jotkin bakteerit, ja niiden lähimmän yhteisen esi-isän jälkeläisiä ovat monet ei-fotosynteettiset eliöt, kuten eläimet.
• Lentävien selkärankaisten eläinten ryhmä on polyfyyttinen, koska siihen kuuluvat lepakot (nisäkkäät) ja linnut, ja niiden lähimmän yhteisen esi-isän jälkeläisiä ovat myös ei-lentävät eläimet, kuten kädelliset.

Kladistiikka ei yleensä suosi polyphyletisiä ryhmiä

Useimmissa kladistiikkaan perustuvissa taksonomian koulukunnissa polyphyletisten ryhmien (samoin kuin parafyletisten ryhmien) olemassaoloa luokittelussa ei suosita. Monofylaktisia ryhmiä (eli klaadeja) pidetään näissä koulukunnissa tärkeimpänä eliöiden ryhmittelynä seuraavista syistä:

• Klaadeja on helppo määritellä: tyypillinen klaadin määritelmä on ”Kaikki lajien X ja Y lähimmän yhteisen esi-isän jälkeläiset”. Toisaalta polyfyyttiset ja parafyyttiset ryhmät määritellään aina kladien avulla, esimerkiksi ”matelijat ovat Sauropsidien klaadi, miinus Aves-klaadi”. Tai ”lämminveriset eläimet ovat Aves-klaadi plus nisäkkäiden klaadi”. Koska polyfyyttiset ja parafyyttiset ryhmät määritellään kladien plus tai miinus muiden kladien avulla, niitä pidetään vähemmän tärkeinä kuin monofyyttisiä (yksittäisiä, kokonaisia) kladeita.

• Jossain tietyssä evoluutiopuussa, jossa on vaikkapa N solmua, on täsmälleen N kladia (yksi per solmu). Parafyleettisten ryhmien ja polyfyleettisten ryhmien määrä on kuitenkin eksponentiaalisesti tätä suurempi, luokkaa 2N. Silti vain pienelle osalle parafylettisistä ryhmistä annetaan nimet tai niistä keskustellaan.

• Polyfylettiset ryhmät ovat usein saaneet alkunsa perinteisestä taksonomiasta, joka perustuu samankaltaisiin morfologisiin ominaisuuksiin. Alkuperäinen käsitys on saattanut olla, että ryhmä polveutuu kokonaan yhdestä esi-isästä. Jos tällainen ryhmä havaitaan myöhemmin (esimerkiksi konvergentin evoluution seurauksena) polyphyletiseksi eikä monofyletiseksi, niin tällainen ryhmä menettää alkuperäisen merkityksensä.

Ks. myös

• Phylogenia
• Monofyletinen (kladi)
• Parafylinen

• Colin Tudge (2000). Elämän monimuotoisuus. Oxford University Press. ISBN 0198604262.