Kreikkalaisten jumalien historiassa on joukko jumalia, jotka tulivat ennen kaikkia muita. Nämä alkukantaiset jumalat ovat luonteeltaan lähes käsitteellisiä ja edustavat paljon laajempia alueita kuin ne, jotka tulisivat heidän jälkeensä. Nämä jumalat esiintyvät edelleen tarinoissa koko kreikkalaisen myytin ajan, ja ne toimivat yleensä enemmänkin paikkoina tai käsitteinä kuin varsinaisina hahmoina.
Ensimmäiset jumalat
Ensimmäinen kreikkalaisessa myytissä esiintyvä jumala on Kaaos (tai Kaos), joka edusti tyhjyyttä. Häneen liittyi pian sen jälkeen Gaia, joka sekä oli että edusti Maata.
Kaos synnyttäisi kaksi lasta, Nyxin (Yö} ja Erebusin (Pimeys). Ne puolestaan synnyttäisivät Aetherin (Valo) ja Hemeran (Päivä). Gaia synnyttäisi pian omat alkukantaiset lapsensa, Uranuksen (Taivas) ja Pontuksen (Meri).
Muut jumalat
Niin kuin näistä myyttien ensimmäisistä jumalista ollaan yleisesti yhtä mieltä, on muitakin, jotka on tapana niputtaa alkukantaisten jumalien joukkoon. Tärkein näistä lienee Tartaros, joka on sekä alkujumala että myöhemmin hirviöiden vankilana tunnettu.
Luetteloon liitetään kuitenkin joukko muitakin alkujumalan käsitteitä, jotka yleensä lisätään tähän luetteloon. Muutamia niistä ovat esimerkiksi Aion (Ikuisuus). Moirai (Kohtalo) ja joskus Chronos (Aika). Riippuen siitä, minkä mytologian valitset luettavaksesi, alkujumalien luetteloon saatetaan lisätä kymmeniä muita käsitteitä.
Mitä ne edustavat
Tärkeämpää kuin se, keitä nämä jumalat olivat kreikkalaisille, on se, mitä ne edustivat. Nämä jumalat edustivat suuria käsitteitä aikojen alusta, jumalia, jotka loivat perustan kaikille muille jumalille.
Kun kreikkalaisissa tarinoissa näkee alkujumalia, ne esiintyvät yleensä joko jumalina, jotka ovat jotenkin suurempia kuin varsinaiset jumalat (kuten Gaia), tai jumalina, jotka synnyttivät muut jumalat (Kronos). Nämä jumalat ovat jumalia, joilla on vielä vähemmän yhteyksiä ihmiskuntaan kuin kreikkalaisilla kollegoillaan, eivätkä he yleensä ole lainkaan tekemisissä ihmisten kanssa.
Alkujumalat ovat joukko jumalia, jotka auttavat luomaan perustan sille, mitä kreikkalaisessa maailmassa tulee seuraavaksi. Käsitteinä ne ovat liian suuria ihmisiksi. Sen sijaan ne auttavat synnyttämään asioita, jotka ovat helpommin ymmärrettävissä, ja tarjoavat taustan tarinoille, joilla on suuri vaikutus muinaisia kreikkalaisia uskontoja seuranneiden elämään. Vaikka niillä ei ole suurta roolia antiikin tarinoissa, ne ovat kuitenkin se, minkä varaan useimmat näistä tarinoista rakentuvat.