Eräässä tunnetussa The West Wing -sarjan jaksossa presidentin puheesta leikataan rivi tähtitieteellisistä ponnisteluista syövän ”parantamiseksi”. Tosielämässä joku kuitenkin kirjoitti puheen, jota kuvitteellinen presidentti Josiah Bartlet ei koskaan päässyt pitämään.
Tammikuun 12. päivänä presidentti Barack Obama esitti viimeisessä puheessaan unionin tilasta kunnianhimoisen suunnitelman ”parantaa syöpä”. Hän ei esittänyt tarkkaa aikataulua tälle pyrkimykselle eikä mittareita, joilla onnistumista mitattaisiin, mutta sanoi asettavansa varapresidentti Joe Bidenin johtamaan ”operaatiota”. Ja jo nyt Valkoinen talo on julkaissut tietoja useista tulevassa kuussa pidettävistä kokouksista, joita Biden pitää saadakseen aloitteen liikkeelle.
Mutta onko tällainen tavoite todella saavutettavissa lähitulevaisuudessa? Potilaat ja lääkärit tietävät liiankin hyvin, että syöpä ei ole yksi sairaus eikä tähän monimutkaiseen sairausryhmään ole olemassa yhtä ainoaa parannuskeinoa. Biden auttoi varmistamaan hallituksen viimeisimmässä menoarviossa 264 miljoonan dollarin käteisrahan, jolla tuetaan kansallisen syöpäinstituutin syöpätyötä, mutta syövän tehokkaan torjunnan esteet ovat muutakin kuin taloudellisia. ”Parannuskeinoon on vielä pitkä matka”, mutta joidenkin tiettyjen syöpien osalta näkymät näyttävät valoisilta, sanoo James Allison, joka johtaa immunologian laitosta Texasin yliopiston M. D. Andersonin syöpäkeskuksessa Houstonissa. Allison ei ainakaan omalta osaltaan yllättynyt eilisiltaisesta ilmoituksesta, hän sanoo, koska varapresidentti itse soitti hänelle ja muille tutkijoille kahden viime kuukauden aikana puhuakseen syöpätutkimuksesta. Ja nyt, toisin kuin vielä viisi vuotta sitten, kymmenen vuoden remissio on realistinen melanooman kaltaisissa syövissä, jotka näyttivät olevan lyömättömiä.
Nämä saavutukset ovat suurelta osin viime vuosina saavutettujen historiallisten läpimurtojen ansiota, jotka perustuvat moniin menetelmiin, joilla käytetään potilaiden omia immuunijärjestelmiä, joita kutsutaan yhteisnimellä immunoterapia. Mutta edelleen on suuria esteitä, kun immunoterapia on saatava toimimaan monissa erilaisissa kasvaintyypeissä. Vaikka jotkin syövät – erityisesti sellaiset, joissa on runsaasti mutaatioita, kuten keuhkosyöpä tai melanooma – luovat solujen pinnalle konkreettisempia kohteita, jotka immuunijärjestelmä voi tunnistaa ja joiden kimppuun se voi hyökätä, muut pahanlaatuiset kasvaimet, kuten eturauhas- ja haimasyöpä, ovat osoittautuneet tinkimättömämmiksi. Kuten Scientific American uutisoi aiemmin tänä vuonna, yli puolet nykyisistä kliinisistä syöpäkokeista sisältää jonkinlaista immunoterapiaa, mutta silti syöpälääkärit ovat usein vasta alkuvaiheessa ymmärtämässä, miten tällaista hoitoa voitaisiin käyttää laajemmassa mittakaavassa. Jopa niiden syöpien kohdalla, jotka ovat pidemmällä immunoterapiaan reagoimisessa, ”en tiedä, pystymmekö koskaan parantamaan tiettyä osaa tämäntyyppisistä kasvaimista”, Allison sanoo.
Monica Bertagnolli, kirurgisen onkologian osaston päällikkö Brigham and Women’s Hospitalissa ja uusien hoitomuotojen testaamiseen tähtäävän valtakunnallisen onkologian kliinisten tutkimusten liittouman (Alliance for Clinical Trials in Oncology) puheenjohtaja, sanoo olleensa innoissaan siitä, että presidentti käytti puheessaan sanaa ”parannuskeino” lainkaan. ”En usko, että kukaan meistä on naiivi ja luulee, että peukalomme alla on jokin taikaluoti, joka ihmeen kaupalla muuttuu parannuskeinoksi, mutta siihen meidän on pyrittävä – parantamiseen”, hän sanoo. ”Tästä syystä minusta oli täydellistä käyttää tätä terminologiaa.” Allisonin tavoin Bertagnolli uskoo, että parannuskeinoja on vaikea saavuttaa, ja hän kyseenalaistaa, onko se mahdollista joidenkin syöpien kohdalla. Hänen mukaansa seuraavaksi parasta on kuitenkin ”varmistaa, että se ei vaikuta kielteisesti potilaan elämään”, ja tämän kunnianhimoisen päämäärän asettaminen voi auttaa antamaan sysäyksen sen saavuttamiseen ja sen jälkeenkin.
Siltikin jopa ”parannuksen” määritelmästä sopiminen on edelleen kiistanalaista. Syövästä puhutaan usein mieluummin remissiovuosina kuin parantumisena, koska edelleen on olemassa hiipivä huoli siitä, että syöpä ilmaantuu jonain päivänä uudelleen. Mutta kun jotkut ”vanhan koulukunnan kirurgit” näkisivät tietokonetomografiakuvassa mahdollisesti epäilyttävää tummaa arpikudosta ja sanoisivat, ettei syöpää voi sanoa ”parantuneeksi”, Allison väittää, että jos ei ole mitään todellista näyttöä siitä, että henkilöllä on edelleen syöpä ja hän on ollut remissiossa 10 vuotta, ”se on kaikin puolin parantunut.”
Lääkäreiden viimeaikaiset voitot syövän torjunnassa eivät johdu vain immunoterapioista. American Cancer Societyn hiljattain julkaisemasta syöpää koskevasta vuosikertomuksesta käy ilmi, että yli 1,7 miljoonaa syöpäkuolemaa on vältetty vuosina 1991-2012 suurelta osin parempien ennaltaehkäisevien toimien, kuten tupakoinnin lopettamisen ja rinta- ja paksusuolisyövän seulonnan, ansiosta.
Syövän vastaisesta edistyksestä huolimatta syöpä on kuitenkin edelleen Yhdysvalloissa sydänsairauksien jälkeen toiseksi yleisin tappaja. Vaikka yhä useammat ihmiset elävät syövän kanssa tai elävät pidempään kuin aiempina vuosina, se ei edelleenkään ole todellista syövän parantamista. Syöpä on varmasti jatkossakin osa ihmiselämää, mutta kysymys on siitä, miten sitä voidaan parhaiten hillitä, kun sitä esiintyy. Yksi suurimmista jäljellä olevista haasteista on varmistaa, että hoidot toimivat potilailla pitkällä aikavälillä, ja määritellä, pitäisikö syöpähoitoja antaa yhdistelmänä tai käyttää tietyssä järjestyksessä tietyille potilaille. ”Valitettavasti näemme, että jotkut potilaat eivät reagoi näihin ihmeellisiin uusiin hoitomuotoihin, ja jotkut potilaat, jotka aluksi reagoivat, kehittävät lopulta resistenssin näille hoitomuodoille, jolloin kasvain palaa”, Bertagnolli sanoo. ”On selvää, että se on syövän parantamisen tiellä, koska haluamme hoidon, jolle potilas ei koskaan kehitä vastustuskykyä.”
Taistelu syöpää vastaan on pitkä, ja presidentillä on vain vuosi aikaa. 1970-luvulla presidentti Richard Nixon vaati ”sotaa syöpää vastaan”. Tämä pyrkimys ja sen PR-kampanja ruokki epärealistisia odotuksia siitä, että syöpä saataisiin nopeasti hävitettyä. Mikä tässä on siis erilaista? Ensinnäkin perustietämys syövistä ja niiden syistä sekä niiden torjuntakohteista on perustavanlaatuisesti erilainen. ”Toivon, etteivät ihmiset luule, että parannuskeino on aivan nurkan takana, mutta uskon, että optimismiin on syytä”, Allison sanoo. ”Teksasilaista termiä käyttääkseni, meillä on vihdoin mahdollisuus ostaa se.”