Rōnin, myöhäisen Muromachi- (1138-1573) ja Tokugawa-kauden (1603-1867) mestarittomista samurai-soturiaaristokraateista, jotka olivat usein kierteleviä ja häiritseviä ja toisinaan aktiivisesti kapinallisia.
Fg2
Jo 1200-luvulle tultaessa termiä rōnin alettiin käyttää samuraista, jotka joko taisteluissa kärsittyjen tappioiden, herransa ennenaikaisen kuoleman tai omien väärinkäytösten seurauksena olivat menettäneet läänityksensä ja aatelisen tukensa. Tokugawa-sogunaatin perustamista edeltäneen myrskyisän ajanjakson aikana heidän määränsä kasvoi nopeasti; he pysyivät suurena epäjärjestyksen aiheuttajana koko 1600-luvun alkupuoliskon ajan.
1900-luvun puolivälissä monet köyhtyneet samurait kiinnostuivat liikkeestä, jonka tavoitteena oli karkottaa länsimaiset ulkomaalaiset maasta ja palauttaa vanha keisarillinen suku oikealle paikalleen Japanin varsinaisina hallitsijoina. Suuri osa näistä samuraista jätti herransa ja ryhtyi rōniniksi. Nämä rōninit lisäsivät maan vallankumouksellista tunnelmaa vuotta 1868 edeltävinä vuosina ennen Meiji-restauraatiota murhaamalla maltillisia virkamiehiä, länsimielisiä oppineita ja Japanissa asuvia ulkomaalaisia. Vaikka väkivalta jatkui lyhyen aikaa restauraation jälkeen, rōninit lakkasivat olemasta sen jälkeen, kun samuraiden etuoikeudet lakkautettiin vuonna 1873. 47 rōninin tapaus 1700-luvun alussa, jossa rōninit kosti herransa kuoleman, on ollut aiheena monissa suosituissa japanilaisissa teatteri-, elokuva- ja kirjallisuusteoksissa.