Resonanssi, fysiikassa kohteen tai systeemin suhteellisen suuri selektiivinen vaste, joka värähtelee vaiheittain tai vaiheittain ulkoisen värähtelyvoiman vaikutuksesta. Resonanssia tutkittiin ensimmäisen kerran akustisissa järjestelmissä, kuten soittimissa ja ihmisen äänessä. Esimerkki akustisesta resonanssista on tietyn sävelkorkeuden omaavassa viulun tai pianon jousessa syntyvä värähtely, kun lähistöllä lauletaan tai soitetaan saman sävelkorkeuden omaava nuotti.
Resonanssi
Resonanssin käsitettä on laajennettu analogian avulla tiettyihin mekaanisiin ja sähköisiin ilmiöihin. Mekaanisen resonanssin, kuten tuulen tai marssivien sotilaiden silloissa synnyttämän resonanssin, tiedetään kasaantuneen niin suuriin mittasuhteisiin, että se on voinut olla tuhoisaa, kuten Tacoma Narrows -sillan (ks. kohta) tuhoutumisen yhteydessä vuonna 1940. Avaruusalukset, lentokoneet ja pinta-ajoneuvot on suunniteltava siten, että niiden moottoreiden tai ilmassa liikkumisen aiheuttamat värähtelyt pidetään turvallisesti mahdollisimman vähäisinä.
Resonanssi sähköjärjestelmissä on luonteeltaan hieman erilaista. Sen esiintyminen taajuusherkissä (vaihtovirtapiireissä) mahdollistaa sen, että tällaisilla piireillä varustetut viestintälaitteet voivat ottaa vastaan tiettyjen taajuuksien signaaleja ja hylätä toiset. Esimerkiksi televisiovastaanottimessa resonanssi syntyy, kun yhden piiriin saapuvan signaalin taajuus on lähellä piirin ominaistaajuutta, jolloin piiri reagoi absorboimalla suurimman mahdollisen energiamäärän signaalista, kun virtapiirin virta aaltoilee edestakaisin antennissa kulkevan hyvin heikon virran tahdissa.
Ydinmateriaalin mittakaavassa on havaittu resonanssin eräänlainen muoto, joka on jokseenkin samankaltainen kuin eräänlainen mekaaninen resonanssi. Tätä magneettiresonanssiksi kutsuttua ilmiötä esiintyy, kun atomit tai niiden ytimet reagoivat erilaisten magneettikenttien käyttöön lähettämällä tai absorboimalla radio- ja mikroaaltotaajuista sähkömagneettista säteilyä. Katso myös magneettinen resonanssi.