Ian Andersonille – poikkeukselliselle proge-rokkarille ja maailman parhaalle yhden jalan asennossa seisovalle huilistille – puolen vuosisadan ura musiikin parissa ei ole mikään ihmeellinen saavutus. ”Se ei ole mikään erityisen uusi tai epätavallinen tapahtuma”, Jethro Tull -yhtyeen johtaja sanoo välinpitämättömästi kuivan brittiaksenttinsa läpi. ”Tänä vuonna on monien muiden bändien vuosipäivä, jotka tekivät asioita samoihin aikoihin. King Crimson aloitti vuonna 1968. Niin myös Yes, Rush ja Deep Purple. Ja tietysti on myös Led Zeppelinin 50-vuotisjuhlavuosi. Joten siinä sitä mennään.”
Mutta hän ei myönnä, että yksikään noista bändeistä, olivatpa ne kuinka out-there tahansa, ei kyennyt sekoittamaan hard-rock-pyrkimyksiään samantasoiseen mahtipontisuuteen, kavaluuteen tai anteeksipyytelemättömään teennäisyyteen kuin Jethro Tull. Yksikään bändi ei saavuttanut FM-radio-kultaa laulamalla sanoituksia kuten ”Lend me your ear while I call you a fool” (”The Witch’s Promise”) tai kirjoittamalla 44-minuuttisen, kieli poskessa olevan prog-rock-kappaleen (”Thick as a Brick”, joka esiteltiin alkuperäisellä LP:llä kahdessa osassa ja pakattiin väärennettyyn sanomalehteen) tai soittamalla röyhelöisiä huilusooloja renessanssiaikojen innoittaman folkrockin päälle (”Songs From the Wood”).
Jethro Tull on saavuttanut 50-vuotisen uransa aikana hämmästyttävät 15 kulta- tai platinalevyä Yhdysvalloissa, sekä kaksi ykköslevyä. Heidän tunnetuimmassa kappaleessaan ”Aqualung” kitarariffi on yhtä viiltävä ja mieleenpainuva kuin ”Iron Man” ja ”Smoke on the Water”, ja heidän musiikkinsa on vaikuttanut muun muassa Black Sabbathiin, Iron Maideniin, Porcupine Treen, Pearl Jamiin ja Nick Caveen. Silti yhtyettä ei ole vielä otettu Rock and Roll Hall of Fameen, ja ainoa kerta, kun se on voittanut Grammyn, oli Hard Rock/Metal -kategoriassa – käsite, joka tuntui Andersonista niin järjettömältä, ettei hän vaivautunut paikalle.
Nyt huolimatta laulajan ilmeisestä kiinnostumattomuudesta merkkipäiviä kohtaan yhtye – joka on vuosien varrella käynyt läpi kymmeniä jäseniä – juhlistaa perintöään 50-vuotisjuhlakiertueella ja uudella kokoelmalevyllä, 50 for 50. Jälkimmäistä julkaisua varten Anderson valitsi 50 kappaletta Tullin 21 albumilta kolmen CD:n kokonaisuuteen.
Taakseen yhtyeelle sen, mikä sille kuuluu, Rolling Stone puhui Andersonin kanssa Jethro Tullin historiasta, ja laulaja asetti osan kappaleista kontekstiinsa. ”Luultavasti teini-ikäisenä ajattelin: ’En ikinä tule tekemään oikeutta blues-laulajalle. Olisi farssimaista, jos teeskentelisin olevani jotain, mitä en ole”, hän sanoo. ”Joten aloin yrittää soittaa ja alkaa kirjoittaa kappaleita, jotka olivat hieman eklektisempiä.” Tässä hän valitsee 10 kappaletta, jotka osoittavat, miten Jethro Tull kehittyi.