Henkilöt, joilla on ADHD, kokevat usein sosiaalisia vaikeuksia, sosiaalista hylkäämistä ja ihmissuhdeongelmia tarkkaamattomuutensa, impulsiivisuutensa ja hyperaktiivisuutensa vuoksi. Tällaiset negatiiviset ihmissuhdeongelmat aiheuttavat emotionaalista kipua ja kärsimystä. Ne näyttävät myös edistävän samanaikaisten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden kehittymistä.
Koska ADHD:tä sairastavien aikuisten sosiaalisista taidoista on julkaistu hyvin vähän tutkimustietoa, tässä tiedotteessa annetut ehdotukset perustuvat ensisijaisesti vankkoihin kliinisiin käytänteisiin ja ylöspäin suuntautuviin ekstrapolaatioihin, jotka on saatu lasten sosiaalisia taitoja ja ADHD:tä koskevasta tutkimuksesta.
AdHD:n kokonaisvaikutus sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin
Ei ole vaikeata käsittää syitä, joiden vuoksi ADHD:tä sairastavilla yksilöillä on usein vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Onnistunut vuorovaikutus ikätovereiden ja merkittävien aikuisten kanssa on yksi lapsen kehityksen tärkeimmistä osa-alueista, mutta 50-60 prosentilla ADHD:sta kärsivistä lapsista on kuitenkin vaikeuksia vertaissuhteissa. Yli 25 prosenttia amerikkalaisista kokee kroonista yksinäisyyttä. Voidaan vain arvailla, että ADHD:tä sairastavien aikuisten kohdalla luku on paljon suurempi.
Voidakseen toimia tehokkaasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa yksilön on oltava tarkkaavainen, vastuuntuntoinen ja kyettävä hallitsemaan impulsiivista käyttäytymistä. ADHD:tä sairastavat aikuiset ovat usein tarkkaamattomia ja unohtelevia, eikä heillä tyypillisesti ole impulssikontrollia. Koska ADHD on ”näkymätön vamma”, jota häiriötä tuntemattomat eivät useinkaan tunnista, ADHD-oireista johtuva sosiaalisesti sopimaton käyttäytyminen liitetään usein muihin syihin. Toisin sanoen ihmiset pitävät näitä käyttäytymismalleja ja niihin syyllistyviä henkilöitä usein epäkohteliaina, itsekeskeisinä, vastuuttomina, laiskoina, huonokäytöksisinä ja monina muina negatiivisina persoonallisuuden piirteinä. Ajan mittaan tällaiset negatiiviset leimat johtavat ADHD-oireisen henkilön sosiaaliseen hylkäämiseen. Sosiaalinen hylkääminen aiheuttaa emotionaalista kipua monien ADHD:ta sairastavien lasten ja aikuisten elämässä ja voi aiheuttaa tuhoa ja alentaa itsetuntoa koko elämänkaaren ajan. Parisuhteissa ja avioliitoissa sopimaton sosiaalinen käyttäytyminen voi suututtaa kumppanin tai puolison, jolla ei ole ADHD:ta, joka saattaa lopulta ”palaa loppuun” ja luopua suhteesta tai avioliitosta.
Kouluttamalla ADHD:ta sairastavia henkilöitä, heidän läheisiään ja ystäviään ADHD:sta ja tavoista, joilla ADHD vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin ja ihmissuhteiden väliseen käyttäytymiseen, voidaan lievittää suurta osaa konflikteista ja syytöksistä. Samaan aikaan ADHD:sta kärsivän henkilön on opittava strategioita, joiden avulla hänestä tulee mahdollisimman taitava sosiaalisten taitojen alalla. Asianmukaisen arvioinnin, hoidon ja koulutuksen avulla ADHD:sta kärsivät henkilöt voivat oppia olemaan tehokkaasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa tavalla, joka parantaa heidän
sosiaalista elämäänsä.
ADHD ja sosiaalisten taitojen hankkiminen
Sosiaaliset taidot hankitaan yleensä satunnaisen oppimisen kautta: tarkkailemalla ihmisiä, kopioimalla toisten käyttäytymistä, harjoittelemalla ja saamalla palautetta. Useimmat ihmiset aloittavat tämän prosessin varhaislapsuudessa. Sosiaalisia taitoja harjoitellaan ja hiotaan ”leikkimällä aikuista” ja muun lapsuuden toiminnan kautta. Sosiaalisen vuorovaikutuksen hienoudet terävöityvät havainnoimalla ja vertaispalautteella.
ADHD:sta kärsiviltä lapsilta nämä yksityiskohdat jäävät usein huomaamatta. He saattavat poimia palasia siitä, mikä on sopivaa, mutta heiltä puuttuu kokonaisnäkemys sosiaalisista odotuksista. Valitettavasti aikuisina he usein huomaavat, että ”jotain” puuttuu, mutta eivät koskaan ole aivan varmoja siitä, mitä tuo ”jotain” mahtaa olla.
Sosiaalista hyväksyntää voidaan tarkastella ylös- tai alaspäin kulkevana kierteenä. Henkilöt, jotka osoittavat asianmukaisia sosiaalisia taitoja, saavat palkinnoksi enemmän hyväksyntää niiltä, joiden kanssa he ovat vuorovaikutuksessa, ja heitä kannustetaan kehittämään entistä parempia sosiaalisia taitoja. ADHD:tä sairastavien kohdalla kierre menee usein alaspäin. Heidän sosiaalisten taitojensa puute johtaa vertaistensa hylkäämiseen, mikä taas rajoittaa mahdollisuuksia oppia sosiaalisia taitoja, mikä taas johtaa entistä suurempaan hylkäämiseen ja niin edelleen. Sosiaaliseen rangaistukseen kuuluu hylkääminen, välttely ja muut, vähemmän hienovaraiset keinot osoittaa paheksuntaa toista henkilöä kohtaan.
On tärkeää huomata, että ihmiset eivät useinkaan kerro loukkaavalle henkilölle sosiaalisen rikkomuksen luonnetta. Sosiaalisten taitojen virheen osoittamista pidetään usein sosiaalisesti sopimattomana. Niinpä ihmiset jäävät usein yksin yrittämään parantaa sosiaalisia taitojaan ymmärtämättä tarkalleen, mitkä osa-alueet kaipaavat parantamista.
Tutkimus ADHD:tä sairastavista lapsista ja sosiaalisista taidoista
Tutkijat ovat havainneet, että ADHD:tä sairastavien lasten sosiaalisiin haasteisiin kuuluvat häiriintyneet suhteet ikätovereihin, vaikeudet ystävien hankkimisessa ja pitämisessä sekä puutteet asianmukaisessa sosiaalisessa käyttäytymisessä. Pitkän aikavälin tulostutkimukset viittaavat siihen, että nämä ongelmat jatkuvat nuoruudessa ja aikuisuudessa ja vaikeuttavat ADHD:tä sairastavien aikuisten sosiaalista sopeutumista.
Aluksi nämä ADHD:tä sairastavien lasten vaikeudet käsitteellistettiin puutteena asianmukaisissa sosiaalisissa taidoissa siten, että lapset eivät olleet omaksuneet asianmukaisia sosiaalisia käyttäytymismalleja. Tähän malliin perustuen sosiaalisten taitojen harjoittelusta, jota toteutetaan yleisesti lapsiryhmien kanssa, tuli laajalti hyväksytty hoitomuoto. Tyypillisessä sosiaalisten taitojen harjoitteluryhmässä terapeutti kohdistuu tiettyihin sosiaalisiin käyttäytymismalleihin, antaa verbaalisia ohjeita ja demonstraatioita kohdekäyttäytymisestä ja valmentaa lapsia esittämään kohdekäyttäytymistä toistensa kanssa. Terapeutti antaa myös myönteistä palautetta ja kehottaa ryhmää antamaan toisilleen myönteistä palautetta asianmukaisen sosiaalisen käyttäytymisen käytöstä. Lapsia ohjataan soveltamaan äskettäin hankkimiaan taitoja jokapäiväisessä elämässään.
Viime aikoina ADHD on käsitteellistetty uudelleen aivojen toimeenpanevien tai kontrolloivien toimintojen häiriöksi. Tästä käsitteellistämisestä seuraa, että ADHD:tä sairastavan yksilön sosiaaliset puutteet eivät välttämättä johdu ensisijaisesti sosiaalisten taitojen puutteesta, vaan pikemminkin siitä, että jo opittuja sosiaalisia taitoja ei pystytä käyttämään luotettavasti. Sosiaalisten taitojen harjoittelulla puututaan taitojen puutteeseen, mutta ei puututa olemassa olevien taitojen tehottomaan käyttöön. Lääkehoito saa aikaan suoria muutoksia aivojen toimeenpanevassa toiminnassa ja voi siksi auttaa ADHD:tä sairastavia lapsia käyttämään äskettäin hankittuja sosiaalisia taitoja luotettavammin. Tutkijat ovat myös lisänneet sosiaalisten taitojen harjoitteluun osatekijöitä, jotka auttavat ADHD:sta kärsiviä lapsia soveltamaan oppimaansa luotettavasti eri tilanteissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi vanhempia ja opettajia koulutetaan kehottamaan ja vahvistamaan ADHD:sta kärsiviä lapsia käyttämään äskettäin opittuja sosiaalisia taitoja kotona ja koulussa.
Vain muutamissa kontrolloiduissa tutkimuksissa on tutkittu sosiaalisten taitojen harjoittelun tehokkuutta ADHD:sta kärsiville lapsille. Näissä tutkimuksissa on todettu, että sosiaalisten taitojen harjoittelu parantaa lasten tietoja sosiaalisista taidoista ja parantaa heidän sosiaalista käyttäytymistään kotona vanhempien arvioimana, ja nämä myönteiset muutokset kestävät tutkimuksissa 3 tai 4 kuukauden seuranta-aikoihin asti. Nämä muutokset yleistyvät kuitenkin vain osittain kouluun ja muihin ympäristöihin.
Tutkijat ovat myös havainneet, että sosiaalisten taitojen harjoittelun sisällyttäminen intensiiviseen käyttäytymisinterventioon, kuten erikoistuneeseen kesäleiriohjelmaan, on erittäin tehokas keino lisätä mahdollisuuksia, että lapset säilyttävät ja yleistävät saavuttamansa edut. Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa siitä, onko sosiaalisten taitojen harjoittelusta hyötyvillä ADHD-oireisilla lapsilla enemmän ystäviä, hyväksyvätkö ikätoverinsa heidät paremmin ja parantavatko heidän ihmissuhteensa heidän siirtyessään nuoruus- ja aikuisikään. On selvää, että tämä on alue, jolla tarvitaan lisää tutkimusta.
Spesifiset ADHD-oireet ja sosiaaliset taidot
Tarkkaamattomuus
Vinkkejä alatekstin tunnistamiseen:
- Etsikää ympäristöstänne johtolankoja, jotka auttavat teitä alatekstin tulkinnassa. Ole tarkkana vaihtoehtoisista mahdollisuuksista. Ole tarkkaavainen.
- Ole tietoinen kehon kielestä, äänensävystä, käyttäytymisestä tai toisen henkilön katseesta, jotta voit paremmin tulkita, mitä hän sanoo.
- Katso henkilön sanavalintoja, jotta voit paremmin havaita alatekstin. (”Menisin mielelläni” tarkoittaa luultavasti kyllä. ”Jos haluat” tarkoittaa luultavasti ei, mutta menen kyllä.)
- Tekoja puhuu enemmän kuin sanoja. Jos jonkun sanat sanovat yhtä, mutta hänen tekonsa paljastavat toista, olisi viisasta miettiä, että hänen tekonsa saattavat paljastaa hänen todelliset tunteensa.
- Löydä opas, joka auttaa sinua tämän piilokielen kanssa. Vertaile käsitystäsi todellisuudesta heidän käsitykseensä todellisuudesta. Jos siinä on ristiriitaa, kannattaa kokeilla toisen tulkintaa ja katsoa, mitä tapahtuu, varsinkin jos yleensä ymmärrät väärin.
- Opi tulkitsemaan kohteliasta käytöstä. Kohtelias käytös peittää usein todelliset tunteet.
- Ole tarkkana siitä, mitä muut tekevät. Etsi ympäriltäsi vihjeitä sopivasta käytöksestä, pukeutumisesta, istumapaikoista, pysäköinnistä ja muusta vastaavasta.
- Hetkellinen tarkkaavaisuuden laiminlyönti voi johtaa siihen, että ADHD:tä sairastavalta aikuiselta saattaa jäädä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa huomaamatta tärkeää tietoa. Jos yksinkertaisesta lauseesta, kuten ”Tavataan puistossa keskipäivällä”, tulee yksinkertaisesti ”Tavataan keskipäivällä”, ADHD:sta kärsivä kuulija menettää ratkaisevan tärkeän tiedon tapaamisen paikasta. Puhuja saattaa turhautua tai ärsyyntyä, kun kuulija kysyy, missä tapaaminen järjestetään, uskoen, että kuulija ei tahallaan kiinnittänyt huomiota eikä arvostanut sitä, mitä hänellä oli sanottavana. Tai vielä pahempaa on se, että ADHD-oireinen henkilö menee väärään paikkaan, mikä aiheuttaa kumppanissa hämmennystä ja jopa vihaa. Valitettavasti usein sen enempää puhuja kuin kuulijakaan ei tajua, että tärkeää tietoa on jäänyt huomaamatta, ennen kuin on liian myöhäistä.
Seuraavaan sosiaalisiin taitoihin liittyvään vaikeuteen monilla ADHD:sta kärsivillä henkilöillä liittyy se, että he eivät huomaa viestinnän hienovaraisia vivahteita. ADHD:sta kärsivillä on usein vaikeuksia ”lukea rivien välistä” tai ymmärtää alatekstiä. Useimmille on jo tarpeeksi vaikeaa kiinnittää huomiota keskustelun tekstiin ilman, että heidän on lisäksi oltava tietoisia alatekstistä ja siitä, mitä henkilö todella tarkoittaa. Valitettavasti se, mitä sanotaan, ei useinkaan ole sitä, mitä todella tarkoitetaan.
Impulsiivisuus
Impulsiivisuus vaikuttaa kielteisesti sosiaalisiin suhteisiin, koska muut saattavat liittää impulsiiviset sanat tai teot välittämisen tai toisista välittämisen puutteeseen. Jos ei pysähdy ja ajattele ensin, sillä on usein tuhoisia sosiaalisia seurauksia. Impulsiivisuus puheessa ilman sanottavan itsesäätelyä voi näyttäytyä suodattamattomina ajatuksina. Mielipiteet ja ajatukset jaetaan raakamuodossaan, ilman tavanomaista pintaa, jota useimmat ihmiset käyttävät ollakseen sosiaalisesti sopivia. Keskeytykset ovat yleisiä.
Impulsiivinen toiminta voi myös aiheuttaa vaikeuksia, sillä ADHD:sta kärsivät henkilöt saattavat toimia ennen kuin he ovat miettineet käyttäytymistään. Päätösten tekeminen ”hetken mielijohteesta” johtaa usein huonoon päätöksentekoon. ADHD:tä sairastavat huomaavat usein, että jokin houkuttelevampi asia houkuttelee heidät pois tehtävästä. Impulsiivisia tekoja voivat olla holtittomien riskien ottaminen, opiskelun tai koulu- tai työtehtäviin valmistautumisen laiminlyönti, suhteet, työpaikasta irtisanoutuminen, muuttopäätösten tekeminen, taloudelliset ylilyönnit ja jopa aggressiiviset teot, kuten toisten lyöminen tai esineiden heittely.
Nopea ja liiallinen puhe voi myös olla merkki impulsiivisuudesta. ADHD:tä sairastavan henkilön nopea puhe jättää vain vähän tilaa muille, jotka saattaisivat haluta osallistua keskusteluun. Monologit vuoropuhelun sijaan jättävät monet ADHD:sta kärsivät ilman tyydyttäviä ihmissuhteita tai tarvittavaa tietoa.
Hyperaktiivisuus
Fyysinen hyperaktiivisuus rajoittaa usein kykyä harrastaa vapaa-ajan toimintaa. Muut saattavat tulkita ADHD:ta sairastavan henkilön välittämisen tai välittämisen puutteeksi, jos hän ei pysty istumaan paikallaan ja keskittymään konserttien, uskonnollisten seremonioiden, koulutustapahtumien tai jopa vapaa-ajan lomien ja vastaavien aikana. Lisäksi tarkkaavaisuuden vaikeudet jättävät muille tunteen siitä, että heistä ei välitetä.
Sosiaalisten taitojen arviointi
Haastattelut ja itseraportointikyselylomakkeet ovat ensisijaisia välineitä sosiaalisten taitojen puutteiden ja ihmissuhdevuorovaikutuksen ongelmien arvioinnissa aikuisilla, joilla on ADHD. ADHD:n diagnostisen arvioinnin aikana (ks. Mitä tiedämme #9, ”ADHD:n diagnosointi aikuisilla”) mielenterveysalan ammattilainen arvioi perusteellisesti aikuisen sosiaalista vuorovaikutusta. Kun käytetään kyselylomakkeita, on tärkeää sisällyttää niihin sekä ADHD:tä sairastavan henkilön oma raportti että puolisoiden, läheisten ja ystävien raportit kyselylomakkeen vertailukelpoisesta versiosta. Kyselylomake voi sisältää seuraavantyyppisiä kohtia:
- Vaikeus kiinnittää huomiota, kun hänelle puhutaan, tiedonpätkät jäävät huomaamatta
- Vaikuttaa jättävän muut huomiotta
- Vaikeus ottaa vuorotellen osaa keskusteluun (taipumus keskeyttää usein)
- Vaikeus noudattaa tehtäviä ja/tai velvollisuuksia
- Epäonnistuu käyttämään asianmukaisia käytöstapoja
- Puuttuu sosiaalisiin vihjeisiin
- Erityisesti järjestäytynyt elämäntapa
- Jakaessaan tietoa, joka on sopimatonta
- Häirittynä äänistä tai äänistä
- Tulee tulvittua tulvittomaksi tai ylikuormittuneeksi, sulkeutuminen
- Ajatusten järjestäytymättömyys tai hajanaisuus
- Keskustelujen aikana harhailee tai poikkeaa aiheesta
- Keskustelun päättäminen äkillisesti
.
Hoitostrategiat
Kun vahvistusta vaativat sosiaalisten taitojen osa-alueet on tunnistettu, suositellaan suositellaan lähetteen hankkimista terapeutin tai valmentajan vastaanotolle, joka ymmärtää, miten ADHD:n oireyhtymästä johtuvalla mielialahäiriöllä on vaikutusta sosiaalisten taitojen kehittymiseen (ks. kohta ”Valmennustaito”). Lääkkeistä on usein apua ADHD-oireiden hallinnassa; monissa tapauksissa tehokas lääkeannos antaa ADHD:tä sairastavalle aikuiselle itsehillintää ja keskittymiskykyä lisäävän sysäyksen, joka on tarpeen, jotta hän voi hyödyntää vasta hankittuja sosiaalisia taitoja sopivana ajankohtana. Lääkitys ei kuitenkaan yksinään yleensä riitä auttamaan tarvittavien taitojen hankkimisessa (ks. Lääkehoito).
Kuten aiemmin käsiteltiin, ADHD:sta kärsivien lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen harjoitteluun kuuluu yleensä opetusta, mallintamista, roolileikkejä ja palautetta turvallisessa ympäristössä, kuten terapeutin vetämässä sosiaalisten taitojen ryhmässä. Lisäksi ympäristön järjestäminen muistutusten antamiseksi on osoittautunut olennaisen tärkeäksi oikean sosiaalisen käyttäytymisen käyttämiseksi sopivalla hetkellä. Nämä havainnot viittaavat siihen, että ADHD:sta kärsivien aikuisten, jotka haluavat kehittää sosiaalisia taitojaan, tulisi ottaa huomioon seuraavat tekijät, kun he etsivät tehokasta interventiota. On tärkeää huomata, että nämä hoitostrategiat ovat pikemminkin kliiniseen käytäntöön kuin empiiriseen tutkimukseen perustuvia ehdotuksia.
