Oseania: Oseania: Taivaamme. Our Land. Our Ocean. Our People.
Oseania on maantieteellisesti yksi IUCN:n suurimmista alueellisista ohjelmista, sillä se kattaa yli 100 miljoonaa neliökilometriä Tyynenmeren aluetta. IUCN:n Oseanian alue kattaa Australian, Uuden-Seelannin ja 22 Tyynenmeren saarten maata ja aluetta, jotka muodostavat Melanesian, Mikronesian ja Polynesian.
Alue ulottuu lähes 12 000 km idästä länteen ja 6 000 km pohjoisesta etelään, ja sen yhteenlaskettu talousvyöhyke on lähes 40 miljoonaa neliökilometriä. Maapinta-ala on sitä vastoin hieman yli 8,5 miljoonaa neliökilometriä, ja Australian (7 miljoonaa neliökilometriä), Papua-Uuden-Guinean (463 000 neliökilometriä) ja Uuden-Seelannin (268 000 neliökilometriä) suurten saarten osuus tästä kokonaispinta-alasta on noin 93 prosenttia.
Kokonaisväestömäärän on arvioitu olevan 35 miljoonaa ihmistä, joista reilut 22 miljoonaa asuu Australiassa ja 4 miljoonaa Uudessa-Seelannissa. Tyynenmeren eri saarivaltioissa ja -alueilla asuu noin 9 miljoonaa ihmistä, ja eroja on havaittavissa maan koon mukaan: esimerkiksi yli 5 miljoonaa ihmistä suurimmassa maamassassa Papua-Uudessa-Guineassa ja alle 2 000 asukasta Niuen ja Tokelaun kaltaisissa maissa. Pitcairn-saarilla on alle 50 asukasta. Vuosittain jopa 3 miljoonaa vierailijaa alueella kasvattaa näitä lukuja.
IUCN:n Oseanian aluetoimisto
IUCN:n Oseanian alueeseen kuuluu 24 maata ja aluetta Polynesiassa, Mikronesiassa, Melanesiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Oseania on maantieteellisesti yksi IUCN:n suurimmista alueellisista ohjelmista, sillä se kattaa yli 100 miljoonaa km2 maata ja merta. Oseania sisältää myös monenlaisia ekosysteemejä koralliriutoista levämetsiin, mangroveista vuoristometsiin ja kosteikoista aavikoihin.
Ympäri Tyynenmeren aluetta luonto tukee saariyhteisöjen jokapäiväistä toimeentuloa. Luonto on sekä kulttuurisesti merkittävä että ensisijainen ravinnon, veden ja tulojen lähde. Kasvavan väestön, kaivannaisteollisuuden, infrastruktuurin kehittämisen ja vieraslajien aiheuttamat kasvavat paineet lisäävät kuitenkin biologisen monimuotoisuuden häviämisriskiä monissa maissa.
Australia ja Uusi-Seelanti johtavat alueen talouskehitystä, ja niillä on vankat valmiudet kehitystyön ympäristöhallintaan. Myös Tyynenmeren saarten maat ja alueet ovat viime vuosina edistyneet ympäristöhallinnon ja -politiikan kehittämisessä. IUCN toimii usein ympäristön välittäjänä, joka kannustaa hallituksia, samanhenkisiä järjestöjä ja yhteisöjä toimimaan yhdessä luonnonvarojen kestävän hoidon puolesta.
