Hepatiitti C:n genomin lopullinen tunnistaminen vuonna 1989 vahvisti, että tämä virus on maailmanlaajuinen terveysongelma.(1) Hepatiitti C -virus (HCV) on yksi yleisimmistä kroonisen maksasairauden aiheuttajista, ja se on yksi tärkeimmistä maksansiirtojen indikaatioista. Arvioiden mukaan noin neljällä miljoonalla amerikkalaisella on hepatiitti C -vasta-aineita. Virusta on kolmen miljoonan amerikkalaisen veressä, ja sitä esiintyy eniten 40-60-vuotiailla.1,2
Hepatiitti A-, B- ja C-virukset kuuluvat Flaviviridae-heimoon. Virus koostuu yhdestä RNA-ketjusta, jota ympäröi isäntäkalvon kuori, johon on lisätty glykoproteiineja. HCV:n kuusi genotyyppiä on tunnistettu filogeneettisesti.2
Riskitekijät
HCV tarttuu parenteraalisia reittejä, joista verensiirto ja lääkkeiden suonensisäinen anto ovat yleisimpiä. Ennen vuotta 1992, jolloin verenluovuttajien seulonta hepatiitin varalta otettiin käyttöön, verensiirrot verellä tai verestä saaduilla tuotteilla lisäsivät HCV:n tarttumisriskiä.4-6 Muita mahdollisia reittejä, joita pitkin HCV voi tarttua, ovat muun muassa tatuoinnit, kokaiinin käyttö suonensisäisesti, vartalolävistykset ja tapaturmaiset vammat tartunnan saaneiden neulojen kanssa. Tatuointeihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska HCV-infektion riski näyttää riippuvan tatuointien koosta, lukumäärästä ja paikasta.7,8
C-hepatiitin yleisiä riskitekijöitä ovat:
- –
suonensisäinen huumeidenkäyttö,
- –
verensiirrot, jotka on tehty ennen vuotta 1992,
- –
tapaturmainen pistäminen infektoituneilla neuloilla,
- –
perinataalinen tartunta,
- –
hemofilia,
- –
hemodialyysi ja
- –
ennen vuotta 1992 suoritetut siirrot.
C-hepatiitin harvinaisia riskitekijöitä ovat:
- –
intranasaalinen kokaiinin käyttö,
- –
vartalolävistykset,
- –
tatuoinnit,
- –
jaetut parranajovälineet,
- –
seksuaalinen toiminta,
- –
nyrkkeilijöiden rystyset ja
- –
siirtyminen terveydenhuoltohenkilöstöltä potilaille.
Hepatiitti C:n tarttumisesta terveydenhuollon työntekijöiltä heidän hoidossaan oleviin potilaisiin on raportoitu, mutta se on harvinaista.9 On todennäköisempää, että hepatiitti tarttuu potilaista terveydenhuoltohenkilöstöön invasiivisten toimenpiteiden, kuten kolonoskopian tai sydän- ja rintaleikkauksen aikana.10,14 Virus voi tarttua terveydenhuoltohenkilöstöön ihon vahingossa tapahtuvan puhkaisun kautta; C-hepatiitin tarttumisnopeus tätä reittiä on alhaisempi kuin B-tyypin hepatiitilla, mutta korkeampi kuin HIV:llä. Vaikka immuniteettia B-hepatiittivirusta vastaan voidaan tilapäisesti parantaa antamalla gammaglobuliinia, kun HCV:n siirtyminen voi tapahtua vahingossa tehdyn pistoksen seurauksena, voidaan vain tarkkailla, kehittyykö tauti. Tartunnan saaneen henkilön viruskuormitus on osoitus tartuntariskistä tartunnasta ei-tartunnan saaneeseen henkilöön. Siirtyminen on epätodennäköistä, jos lähdepotilaalla ei ole osoitettavissa olevaa hepatiitti C -RNA:ta, mutta jos lähdepotilaan viruskuormitusta ei voida määrittää tai jos testi on positiivinen HCV-RNA:n suhteen, vamman saanut henkilö on tutkittava HCV:n varalta ja hoidettava, jos se on positiivinen.8.
C-hepatiitin seksuaalista tarttumista tapahtuu alle 5 prosentissa tapauksista,1 mutta tarttumisprosentti kasvaa tapauksissa, joissa on useita seksikumppaneita, seksiä prostituoitujen kanssa, anaaliseksiä, traumaattista seksiä, seksiä kuukautisten aikana tai seksiä ilman sopivaa emättimen voitelua. Naimisissa olevilla pareilla tartuntariski kasvaa ajan myötä,10 mutta tavallisten parranajoterien vaikutusta ei ole selvitetty.11
Koska HCV:tä esiintyy harvoin siemennesteessä tai emätinnesteessä, HCV:n seksuaalisen tarttumisen riski on hyvin pieni. Tartuntariski henkilöllä, jolla on 20 vuoden ajan suojautumaton seksisuhde HCV-tartunnan saaneen henkilön kanssa, on 2,5 %. Siksi estemenetelmiä ei pääsääntöisesti suositella yksiavioisille pareille. Joidenkin tutkimusten mukaan seksuaalisen tartunnan riski on suurempi, kun se tapahtuu miehestä naiseen kuin kun se tapahtuu naisesta mieheen. Anaaliseksiin liittyvä tartuntariski on suurempi, koska se on traumaattisempaa. Sukuelinten haavaumien esiintyminen voi lisätä HCV:n tarttumisriskiä. Suuseksi ei muodosta riskiä paitsi silloin, kun esiintyy suun haavaumia tai ienten verenvuotoa.12, 13
Onko C-hepatiittipotilaiden kanssa seksisuhteessa olevien kumppanien tarpeen käyttää profylaktisia kondomeja, on kiistanalaista. Eurooppalaiset kirjoittajat pitävät kondomia vähemmän tärkeänä kuin amerikkalaiset kirjoittajat. Jälkimmäiset kannattavat kondomien käyttöä muiden sukupuolitautien tarttumisriskin vuoksi, kun henkilöllä on useita kumppaneita. Lateksikondomien tehoa HCV-infektion ehkäisyssä ei kuitenkaan tunneta.13
Hepatiitin perinataalista siirtymistä tapahtuu 3-5 prosentilla lapsista, jotka syntyvät HCV-tartunnan saaneille äideille. Perinataalisen tartunnan riski on suurempi äideillä, joilla on korkea viruskuorma, anti-HCV IgM synnytyshetkellä tai HIV.14 Tutkimuksessa todettiin, että perinataalisen tartunnan riski on pienempi, kun synnytys tapahtuu keisarileikkauksen kautta, kuin kun synnytys tapahtuu emätinkanavan kautta. HCV-tartunnan saaneiden äitien synnyttämät lapset voivat saada HCV-vasta-aineita transplacentaalisen siirron kautta. Tällaiset vasta-aineet säilyvät ensimmäisen elinvuoden ajan ja häviävät sitten. Siksi HCV:n RNA:n osoittaminen vastasyntyneiden seerumista on välttämätöntä HCV:n positiivisen diagnoosin tekemiseksi. Koska joissakin tutkimuksissa on osoitettu, että imeväiset, joita HCV-tartunnan saaneet äidit imettivät, eivät saaneet tartuntaa, imettämistä ei pitäisi estää.15,16
konsensuspaneelin suositukset
Mikä oli Latinalaisessa Amerikassa vallitsevien C-hepatiittitapausten pääasiallinen tartuntareitti?
Tutkimukset osoittavat, että Latinalaisen Amerikan vallitsevissa tapauksissa HCV:n siirtyminen tapahtui pääasiassa veren tai verestä johdettujen tuotteiden verensiirron kautta. Tätä kautta saatujen tartuntojen esiintymistiheyden pitäisi kuitenkin vähentyä, kun veripankkinäytteiden pakollista seulontaa HCV:n varalta koskevat lait otetaan käyttöön. Suonensisäiseen huumausaineiden käyttöön käytettävien neulojen välityksellä tapahtuvasta tartunnasta, jota tällä hetkellä pidetään toiseksi tärkeimpänä tartuntareittinä, tulee tulevaisuudessa tärkein HCV:n tartuntareitti.
Tämän suosituksen todistusaineiston laatu sai arvosanan 2.
Suositellaanko seulontatestejä potilaille, joilla on aiemmin ollut riskitekijöitä, kuten tatuointeja?
Paneeli suosittelee HCV:n seulontatestejä kaikille henkilöille, joilla on ollut aiemmin tapana tehdä tatuointeja, tehdä vartalonpohjalävistyksiä tai käyttää huumeidenkäyttöä laskimoon. Tämän suosituksen näytön laatu sai arvosanan 2.
Seulontatestejä ei suositella henkilöille, joilla on aiemmin ollut hammaslääketieteellisiä toimenpiteitä, suuria leikkauksia tai perheen sisäistä yhteiseloa HCV-positiivisten potilaiden kanssa. Tämän suosituksen näytön laatu sai arvosanan 3.
Suositellaanko profylaktisten lääkkeiden rutiininomaista käyttöä pariskunnille, joilla on pitkäaikainen parisuhde?
Profylaktisten lääkkeiden käyttöä suositellaan, vaikka HCV:n seksuaalisen siirtymisen ilmaantuvuus on pieni.
Tämän suosituksen todistusaineiston laatu sai arvosanan 2
Suositellaanko HCV-positiivisten henkilöiden perheille yleisiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä?
Potilaille ja heidän perheilleen on annettava täydellistä tietoa yleisistä HCV-infektioiden ehkäisytoimenpiteistä, kuten siitä, ettei hammasharjoja, kynsisaksia, saksia, parranajoteriä tai muita lävistyksiä leikkaavia esineitä ja kynsienhoitotuotteita saa jakaa.
Tämän suosituksen näytön laatu sai arvosanan 2
Pitäisikö HCV:n kroonisesti tartunnan saaneiden äitien vastasyntyneille tehdä seulontatestejä?
Suositellaan, että HCV:n RNA:n kvalitatiivinen mittaus tehtäisiin 12 kk:n iässä imeväisille, jotka ovat syntyneet HCV:n vasta-aineita vastaan positiivisia äitejä saaneilta äideiltä.
Tämän suosituksen näytön laatu sai arvosanan 2
Pitäisikö imettämistä estää HCV:n vasta-aineita vastaan HIV:n vasta-aineita vastaan sairastavilla äideillä?
HCV-vasta-ainepositiivisten äitien imetystä ei pitäisi estää, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on sairauksia tai tekijöitä, jotka johtavat rintarauhaskudoksen katkeamiseen.
Tämän suosituksen näytön laadulle annettiin arvosana 2
Pitäisikö HCV-positiivisten äitien lapset synnyttää vaginaalista reittiä tai keisarinleikkauksella?
Konsensusryhmä ei antanut suositusta tästä kysymyksestä. Synnytysreitillä voi kuitenkin olla merkitystä.