Victorian putoukset ovat yksi Afrikan suurimmista nähtävyyksistä ja yksi maailman upeimmista vesiputouksista.Victorian putoukset sijaitsevat Sambesi-joella, Afrikan neljänneksi suurimmalla joella, joka määrittelee myös Sambian ja Zimbabwen välisen rajan.
Victorian putoukset on maailman ainoa vesiputous, jonka pituus on yli kilometriä ja korkeus yli sata metriä. Sitä pidetään myös maailman suurimpana putouksena.
Victoria Fallsin melu kuuluu 40 kilometrin etäisyydeltä, kun taas putoavan veden suihku ja sumu nousevat yli 400 metrin korkeuteen ja näkyvät 50 kilometrin etäisyydeltä. Ei ihme, että paikalliset heimot kutsuivat vesiputousta Mosi-o-Tunyaksi ”savu, joka jyrisee”.
Skotlantilainen lähetyssaarnaaja ja kuuluisa Afrikan tutkimusmatkailija David Livingstone (1813-1873) nimesi sen kuningatar Victorian mukaan. Livingstone, joka oli ensimmäinen eurooppalainen, joka ylitti Afrikan etelästä pohjoiseen, löysi tämän kunnioitusta herättävän vesiputouksen vuonna 1855, kun hän saarnasi kristinuskoa Afrikassa. Siksi Livingstone ei ollut kovin tyytyväinen löytöönsä: se oli vain este hänen matkallaan.
Haitoista huolimatta putouksen kauneus kiehtoi häntä. Vuonna 1857 Livingstone kirjoitti, ettei kukaan Englannissa voi edes kuvitella tämän maiseman kauneutta. Uskovainen Livingstone kirjoitti myös, että todennäköisesti enkelit ihailevat maisemaa lentäessään lähellä. Hänellä oli mukanaan sotilaita, mutta vain kaksi heistä otti riskin lähestyä vesiputouksia Livingstonen kanssa. Paikallisilla afrikkalaisilla heimoilla oli vuosisatojen ajan pyhä pelko vesiputousta kohtaan.
Vesiputouksella ei juurikaan käynyt ihmisiä aina vuoteen 1905 asti, jolloin rakennettiin rautatie Bulawayoon. Siitä lähtien Victorian putoukset saavuttivat nopeasti suosiota brittiläisen siirtomaavallan päättymiseen saakka. 1960-luvun lopulla turistien määrä alkoi vähentyä Zimbabwen sissitaistelun vuoksi. Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen alueella on vallinnut suhteellinen rauha, ja Victorian putoukset alkoivat houkutella uutta matkailuaaltoa.
Vuoden 1990 loppuun mennessä putouksilla vieraili vuosittain lähes 300 000 ihmistä. Victorian putoukset on Unescon maailmanperintökohde, eivätkä Sambian ja Zimbabwen kansalaiset enää pelkää ”jyrisevää savua”, vaan he ovat menestyksekkäästi kehittämässä matkailua joen molemmin puolin.
Putoukset ovat muodostuneet maankuoren rikkonaisuuksien vyöhykkeelle. Putouksen harjalla lukuisat saaret jakavat päävirran useisiin haaroihin. Tulvien aikana veden virtauskapasiteetti yltää puoleen miljoonaan litraan vettä minuutissa.
Vedenkorkeus vaihtelee ympäri vuoden; se on huipussaan huhtikuussa, sadekauden lopussa, jolloin vettä virtaa keskimäärin 500 000 000 litraa, ja matalimmillaan se on lokakuussa ja marraskuun alkupuolella.
Kiinnostavaa on se, että kuivana vuodenaikana Sambesi-joen vedenkorkeus laskee jyrkästikin, ja vesiputouksen joidenkin osien halki on mahdollista kävellä. Loppuvuoden aikana Victorian putoukset on kuitenkin pauhaava koneisto, joka iskee keneen tahansa voimallaan.