Ei kaikissa maissa ole suotuisat elinolot. Yleisesti ottaen ihmiset haluavat asua maissa, joissa on kehittynyt talous, työmahdollisuuksia, vankka terveydenhuoltojärjestelmä, koulutus ja kansallinen turvallisuus. Nämä ovat kehittyneen maan yleisiä piirteitä.
Määrittääkseen, mitkä maat ovat ”kehittyneitä maita”, Yhdistyneet kansakunnat on kehittänyt inhimillisen kehityksen indeksin (HDI). Inhimillisen kehityksen indeksi mitataan tarkastelemalla maan inhimillisen kehityksen tekijöitä, kuten elinajanodote, tulot henkeä kohti ja koulutus. HDI:n asteikko on nollasta 1,0:aan, ja useimpien kehittyneiden maiden pistemäärä on vähintään 0,80. Inhimillisen kehityksen indeksi jaetaan neljään tasoon: matala inhimillinen kehitys (0-.55), keskitasoinen inhimillinen kehitys (.55-.70), korkea inhimillinen kehitys (.70-80) ja erittäin korkea inhimillinen kehitys (.80-1.0).
Erittäin korkean inhimillisen kehityksen ryhmään kuuluu tällä hetkellä 59 maata. Erittäin korkean inhimillisen kehityksen maissa on laaja koulutus, terveydenhuolto, vahva talous, pitkä elinajanodote ja vakaat hallitukset. Näitä maita pidetään maailman elinkelpoisimpina, ja niihin kuuluvat Norja, Australia, Kanada ja Yhdysvallat. Erittäin korkean inhimillisen kehityksen maita kutsutaan myös kehittyneiksi maiksi.
Suuren inhimillisen kehityksen maiden HDI-pisteet ovat .70 ja .80 välillä. Näillä mailla on samankaltaisia piirteitä kuin ”erittäin korkean inhimillisen kehityksen” mailla, mutta niiden tulot henkeä kohti tai elinajanodote eivät useinkaan yllä aivan raja-arvoon. Nämä maat ovat joko kehitysmaita tai kehittyneitä maita. Näihin maihin kuuluvat Meksiko, Iran, Turkki ja Costa Rica.
”Keskinkertaisen inhimillisen kehityksen” maiden HDI-pisteet ovat 0,55 ja 0,70 välillä, ja ”matalan inhimillisen kehityksen” maiden HDI-pisteet ovat alle 0,55. Näillä mailla on yleensä alikehittynyt talous, joka johtaa laajalle levinneeseen köyhyyteen, huonoon koulutukseen tai koulutuksen puutteeseen ja alhaisempaan elinajanodotteeseen. ”Keskinkertaisen inhimillisen kehityksen” maita kutsutaan myös ”kehitysmaiksi” tai ”kehittymättömiksi maiksi”, kun taas ”alhaisen inhimillisen kehityksen” maita ovat ((/country-rankings/least-developed-countries). Vähiten kehittyneillä mailla on yksinoikeus kansainvälisiin tukitoimiin, kuten kauppaan, kehitysyhteistyöhön ja osallistumiseen kansainvälisiin prosesseihin ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Vähiten kehittyneille maille annetaan tämä pääsy, jotta ne voisivat kasvaa ja vakiintua, jotta ne voisivat nostaa itsensä pois luokasta.
Vaikka näille vähiten kehittyneille maille annetaan resursseja ja apua, jotta ne voisivat kehittyä, ne kärsivät silti epävakaista hallituksista, heikosta taloudesta, sairauksista, konflikteista ja muista laajalle levinneistä ongelmista, joiden vuoksi ne kuuluvat pahimpiin maihin elää.
Viisi huonoimmassa asemassa olevaa maata, joissa on huonoimmassa asemassa olla elää, ovat Niger, KeskiAfrikan tasavalta, Etelä-Afrikka-Sudan, Tsetadin tasavalta ja Burundi.
HDI:n perusteella Niger on huonoin maa elää. Niger on Saharan eteläpuolinen maa, jossa asuu 22,4 miljoonaa ihmistä. Nigerin HDI on 0,354. 44,1 % ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella, heitä uhkaa aliravitsemus ja heillä on maailman korkein syntyvyys 7,4. Nigeriä vaivaavat myös konfliktit, erityisesti sen rajojen ympärillä, jonne aseelliset ryhmät ovat perustaneet tukikohtia ja hyökkäävät toistuvasti Nigerin siviilejä ja turvallisuusjoukkoja vastaan.
Muut neljä maata kärsivät samankaltaisista ongelmista, kuten köyhyydestä, huonosta terveydenhuollosta, koulutuksen puutteesta ja lapsityövoimasta. Keski-Afrikan tasavalta on tällä hetkellä keskellä vuonna 2012 alkanutta sisällissotaa, minkä vuoksi maahan ei ole turvallista matkustaa, saati asua. Myös Etelä-Sudanissa ja Burundissa on laajalle levinnyt konflikti.