Yksinäinen leikki, jota kutsutaan myös itsenäiseksi leikiksi, on yksi leikin varhaisimmista vaiheista, jossa lapset leikkivät yksin, koska he eivät ole vielä kehittyneet sosiaalisesti niin pitkälle, että pystyisivät leikkimään toisten kanssa, tai koska he valitsevat yksinäisen ajan.
Vuonna 1932 Minnesotan yliopiston lastenkehitysinstituutissa työskentelevä sosiologi Mildred Parten kehitti laajalti suosituksi tulleen systeemin, jonka avulla lasten leikkiin osallistuminen voidaan luokitella. Hänen kuusi vaihetta olivat kiireetön leikki, yksinäinen leikki, katsojaleikki, rinnakkaisleikki, assosiatiivinen leikki ja yhteistoiminnallinen leikki. Hänen teoriansa oli, että kun lapset kasvavat vanhemmiksi ja heidän kommunikointitaitonsa paranevat ja heillä on enemmän mahdollisuuksia vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa, heidän yksinäinen leikkinsä muuttuu sosiaalisemmaksi.1
Lapset oppivat leikin kautta tuntemaan maailmaansa ja vuorovaikutusta muiden kanssa. Aluksi vauvat viettävät suuren osan ajastaan yksinäisessä leikissä tutkien ympäristönsä kaikkia puolia. He käsittelevät esineitä ja osallistuvat symboliseen leikkiin tutustuen esineisiin, toimintoihin ja ideoihin. Kun heistä tulee pikkulapsia, heidän liikkuvuutensa avaa heille mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen.2
Oppiessaan leikkimään yksin lapset saavat aikaa ajatella ja tutkia, miten heidän maailmansa toimii. Se antaa heille vapauden käyttää mielikuvitustaan. He voivat laatia omat leikkisääntönsä ja sitoutua täysin heitä kiinnostavaan toimintaan.3 Yksin leikkiminen edistää aloitekykyä riippumatta siitä, leikkivätkö he rakennuspalikoilla, nukeilla, eläinhahmoilla tai muilla leluilla. Yksinäinen leikki auttaa kehittämään heidän luovuuttaan sekä keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja loppuunsaattamista.4
Yhteen leikkiminen muiden kanssa kehittyy noin kolmen tai neljän vuoden iässä, mutta yksinäinen leikki ei kuitenkaan katoa. Vaikka lapset ovat kehittyneet sosiaalisesti niin, että he pystyvät leikkimään hyvin muiden lasten kanssa, on aikoja, jolloin he haluavat leikkiä yksin. Vanhemmille lapsille yksinäinen leikki on usein opettavaista, etenkin kun he käsittelevät esineitä rakentavassa leikissä, mikä auttaa kehittämään heidän abstraktia ajatteluaan.
Lasten leikki leikkikentillä tarjoaa monia mahdollisuuksia yksinäiseen leikkiin. Keinuminen, kiipeily ja liukuminen ovat yleensä yksinäisiä aktiviteetteja, vaikka he saattavat joutua tekemään yhteistyötä muiden kanssa vuorotellen, vaikka he eivät varsinaisesti leiki toistensa kanssa. Aktiivinen yksinäinen leikki voi edistää fyysisen aktiivisuuden monia hyötyjä sekä kehittää heidän motorisia taitojaan, koordinaatiokykyään ja itseluottamustaan.
Joillakin saattaa olla halu leikkiä muiden kanssa, mutta he tuntevat olonsa turvattomaksi tuntemattomien lasten seurassa. Tätä kutsutaan joskus vetäytyväksi leikiksi, koska lapsi on haluton osallistumaan leikkiin. Tämä haluttomuus voi johtua monista eri syistä. Sitä voidaan pitää merkkinä kiusaamisen aiheuttamasta ahdistuksesta. Hän saattaa kokea ujoutta erityisesti uusissa tilanteissa. Lapsilla saattaa myös olla heikot sosiaaliset taidot kielellisten ongelmien tai toisten ymmärtämisen rajallisuuden vuoksi, kuten autismissa ja muissa kehityshäiriöissä. 5
- 1. Tomlin, Carolyn R. ”Play: A Historical Review.” EarlychildhoodNEWS. < http://www.earlychildhoodnews.com/earlychildhood/article_view.aspx?ArticleID=618 > 9. kesäkuuta 2016.
- 2. ”Parallel Play in an 18 Months Old”. World Of Moms. < http://www.worldofmoms.com/articles/parallel-play-in-an-18-months-old/3672/2 > 9. kesäkuuta 2016.
- 3. ”Leikki yksin”. Kansallinen leluneuvosto. Brittiläinen lelujen & harrastusyhdistys. < http://www.btha.co.uk/wp-content/uploads/2012/10/Playing-alone.pdf > 17.10.2016.
- 4. Lastentarvikeliitto. Olsen-Harbich, Nancy. ”Yksin leikkiminen voi edistää luovuutta, aloitteellisuutta ja arvostusta”. Cornell University. < https://blogs.cornell.edu/ccesuffolkfhw/2015/03/28/playing-alone-can-promote-creativity-initiative-and-esteem/ > 17 Oct. 2016.
- 5. Op. cit., ”Playing alone.”