Esittely
Pruritus
Ekseemaattiset dermatoosit
Infektiot
Maligniteetti
Loppupäätelmä
Esittely
Valtion terveysjärjestö WHO:n ennusteiden mukaan yli 60-vuotiaiden maailmanväestön määrä nousee kahteen miljardiin henkilöön vuonna 2050. Tähän liittyy väistämättä dermatologisten sairauksien taakan lisääntyminen.
Ikääntymiseen liittyy ihon rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Se voi aiheuttaa epidermiksen ja dermiksen ohenemista, kollageenin ja elastisten kuitujen pirstoutumista sekä solujen paranemisen ja DNA:n korjautumisen vähenemistä. Myös melanosyyttien määrä vähenee ja talirauhasten toiminta heikkenee sekä ihon lipidit, verisuonitus ja tukirakenteet vähenevät.
Ihossairauden vaikutus iäkkääseen potilaaseen voi olla sekä fyysinen että psyykkinen. Fyysisiin vaikutuksiin kuuluvat kipu, kutina ja unihäiriöt. Joihinkin ihosairauksiin liittyy muihin järjestelmiin vaikuttavia sairauksia, esimerkiksi psoriaasi ja psoriaasiartropatia.
Psykologisiin vaikutuksiin kuuluvat itseluottamuksen menetys, masennus ja ahdistus, ongelmat ihmissuhteissa ja vapaa-ajan toimintojen rajoittaminen. Vaikutuksia muihin perheenjäseniin, erityisesti omaishoitajiin, ei pidä aliarvioida.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että iäkkäiden yleisimmät ihodiagnoosit ovat kutina, ekseemaattiset ihottumat, infektiot ja ihon pahanlaatuiset kasvaimet.1
Tässä artikkelissa käsitellään suoritettavia tutkimuksia ja hoitosuunnitelmia. Siinä korostetaan myös sitä, miten ihosyöpään epäilyttävät vauriot tunnistetaan ja milloin on syytä kääntyä ihotautilääkärin puoleen.
Pruritus
Pruritus määritellään epämiellyttäväksi tuntemukseksi iholla, joka herättää halun raapia. Kutinan neljä luokkaa ovat paikallinen kutina ihottumalla tai ilman ihottumaa ja yleinen kutina ihottumalla tai ilman ihottumaa.
Xeroosi on lääketieteellinen nimitys kuivalle iholle, ja 70 ikävuoteen mennessä lähes kaikki aikuiset kärsivät siitä. Kseroosi on yleisin syy yleistyneeseen kutinaan ilman ihottumaa vanhusväestössä.
Erilaiset lääkkeet voivat aiheuttaa kutinaa, kuten verenpainelääkkeet, antibiootit, diureetit ja psykotrooppiset aineet. Jotkin lääkkeet aiheuttavat kutinaa useilla mekanismeilla, joko provosoimalla primaarisen tulehduspurkauksen tai aktivoimalla suoraan hermoja. Mekanismeja, joilla monet lääkkeet aiheuttavat kutinaa, ei tunneta.
Yleistyneessä kutinassa, jossa ei esiinny ihottumaa, taustalla oleva systeeminen sairaus aiheuttaa jopa 50 % tapauksista. Tämä voi vaihdella diabeteksesta ja kilpirauhassairaudesta munuaisten vajaatoimintaan ja lymfoomaan. Asianmukaisia tutkimuksia taustalla olevan syyn selvittämiseksi ovat mm. täydellinen verenkuva, ferritiini, munuaisten ja maksan toiminta, kilpirauhasen toiminta, glukoosi ja rintakehän röntgenkuvaus.
Krooninen pruritus on yksi merkittävimmistä haasteista, ja sitä vaikeuttavat monien ikääntyneiden kohtaamat ongelmat. Näitä ovat unettomuus (koska se lisää raapimiseen käytettävissä olevaa aikaa), tylsyys ja yksinäisyys, suru, taloudelliset vaikeudet, krooniset terveysongelmat ja monilääkitys.
Ekseemaattiset ihottumat
Iäkkäiden ekseemaattisiin ihottumiin kuuluu mm:
- Asteatoottinen ekseema
- Seborrooinen dermatiitti – jopa 31 % iäkkäistä potilaista
- Allerginen kosketusdermatiitti – jopa 11 % iäkkäistä potilaista (vuosikymmeniä potentiaalista herkistymistä)
- Inkontinenssiin liittyvä ihottuma
- Usein monitekijäisiä syitä esim. laskimoperäinen ekseema ja allerginen kosketusihottuma.
Seborrooista ihottumaa esiintyy suhteettoman paljon Parkinsonin taudissa ja keskushermoston häiriöissä. Jopa 81 %:lla potilaista, joilla on krooninen laskimohaava, on myös allerginen kosketusihottuma paikallisille lääkkeille ja sidoksille.
Kontinenssiin liittyvää ihottumaa esiintyy jopa 50 %:lla kaikista inkontinenssipotilaista, ja iäkkäät potilaat sairastuvat siihen useimmiten. Tällöin virtsasta ja/tai ulosteesta johtuva liiallinen kosteus johtaa ylikosteuteen ja epidermiksen kemialliseen ärsytykseen. Fyysinen ärsytys (esim. puhdistus) edistää epidermiksen ja dermiksen tuhoutumista. Lisäksi sekundaarinen bakteeri-infektio on yleinen.
Dermatiitin tutkimuksiin kuuluvat pyyhkäisynäytteet mikrobiologiaa varten ja ihon kaavinta mykologiaa varten (erityisesti yksipuolinen levinneisyys). HIV-testiä laajassa tai refraktorisessa seborrooisessa dermatiitissa tulisi harkita.
Potilaat tulisi ohjata laastaritesteihin, jos epäillään allergista kosketusdermatiittia. Lähete tulisi tehdä myös silloin, kun akuutti tai krooninen ekseema ei reagoi hoitoon tai pahenee hoidon vaikutuksesta tai kun siinä on epätavallinen levinneisyys/kuvio. Laskimoiden ekseema ja silmäluomien ekseema on saatettava erikoislääkärin hoitoon. Ihobiopsia on otettava, jos epäillään ekseemaattista lääkepurkausta.
Pehmentävät aineet yhdistettynä humektantteihin (esim. urea) ovat paras strategia ikääntyneiden potilaiden kseroosin hoidossa. Ihovaurioiden ehkäisemiseksi saippuankorvikkeiden ja pesuaineettomien puhdistusaineiden käyttö voi vähentää ihon repeämiä ja inkontinenssiin liittyvää dermatiittia.
Ihoa suojaavat vaikutukset saattavat tehostua, kun lisäksi käytetään barrier-tuotteita. Eräässä tutkimuksessa okluusioaine dimetikoni ilmoitettiin useimmin inkontinenssiin liittyvän ihottuman ja ihorepeämien ehkäisemiseksi.2
Suositeltu hoito sekä kutinaan että ekseemaattisiin ihottumiin on siksi pehmentävät aineet (mieluiten ureaa sisältävä voide) ja saippuankorvikkeet. Kylpeminen haaleassa vedessä 10 minuutin ajan antaa sarveiskerroksen imeä vettä, ja potilaan tulisi kosteuttaa välittömästi sen jälkeen.
Aktiivisille ekseemaattisille alueille tulisi käyttää lievää/kohtalaisen tehokasta paikallista steroidia kasvoille kerran päivässä kahden viikon ajan ja sen jälkeen 1-2 kertaa viikossa ylläpitotoimenpiteenä. Vartalolla voidaan käyttää keskivahvaa paikallista steroidia kerran vuorokaudessa kahden viikon ajan ja sen jälkeen 1-2 kertaa viikossa ylläpitohoitona.
Sekundaarisia bakteeri-infektioita on hoidettava asianmukaisilla antibiooteilla. Potilaat on ohjattava tarvittaessa laastaritesteihin ja kompressiohoitoon laskimoperäistä ekseemaa varten.
Toisen ja kolmannen linjan hoitoja ovat valohoito ja systeemiset hoidot, kuten metotreksaatti, mykofenolaatti ja siklosporiini.
Seborrooisen ihottuman hoitoon kuuluu 2-prosenttinen ketokonatsolishampoo hiuspohjaan (ja iholle) kahdesti viikossa neljän viikon ajan ja sen jälkeen ylläpitävänä hoitona kerran viikossa. Kookosöljyä tai salisyylihappoa ja paikallisesti käytettävää steroidia sisältävää kalkinpoistoshampoota voidaan myös levittää päänahkaan (mieluiten vaahtoa, voidetta tai shampoota) kerran päivässä kahden viikon ajan, sitten kahdesti viikossa ylläpitona.
Päänahkaan voidaan lisäksi käyttää mietoa paikallisesti käytettävää steroidia, joka sisältää sienilääkettä. Itrakonatsolia 200 mg od 14 päivän ajan voidaan myös harkita refraktorisissa tapauksissa.
Infektiot
Yleisiä ihoinfektioita iäkkäillä ovat kandidiaasi, dermatofytoosi, bakteeri- ja virusinfektiot. Sieni-infektioiden tutkimuksiin tulisi kuulua näytteet mykologiaa varten (ihokarvat, hiuslatvat, kynsinauhat) suoraa mikroskooppitutkimusta (kaliumhydroksidilla) ja viljelyä varten (viljelytulokset kestävät noin kuusi viikkoa). Myös mikrobiologista tutkimusta varten olisi otettava pyyhkäisynäyte.
Lokaaliset infektiot on hoidettava paikallisesti imidatsoleilla (esim. klotrimatsoli) tai allylamiineilla (esim. terbinafiini). Laajalle levinnyt, hiusten tai kynsien sairaus on hoidettava terbinafiinilla, griseofulviinilla tai pulssitetulla itrakonatsolilla. Maksan toimintaa on seurattava.
Intertrigon hoitoon kuuluu 2-prosenttinen ketokonatsolishampoo ihon pesuun neljän viikon ajan, sitten kerran viikossa ylläpitohoitona. Sienilääkejauhe on tehokas ennaltaehkäisynä, ja vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää itrakonatsolia 200 mg od 14 päivän ajan. Harkitse fleksorista lääkepurkausta, jos se ei korjaannu.
Skabiesissa aiheuttajaorganismi on Sarcoptes scabiei ja tartunta tapahtuu suorassa kosketuksessa/läheisessä käsittelyssä, joten hoitokodit voivat olla suuri ongelma.
Yleisimmät paikat ovat interdigitaaliset tilat, kuten ranteet, genitaalit, kyynärpäät, jalkaterät, pakarat ja kainalot. Tutkimuksiin tulisi kuulua ihon kaavinta kaivautumisjäljistä, jotka asetetaan mineraaliöljyssä olevalle objektilasille suoraa mikroskooppitutkimusta varten.
Haavasta tulisi myös ottaa pyyhkäisynäyte sekundaarisen bakteeri-infektion poissulkemiseksi.
Hoitona käytetään permetriiniä tai suun kautta otettavaa ivermektiiniä. Myös sekundaariset bakteeri-infektiot on hoidettava asianmukaisella antibiootilla.
Pahanlaatuisuus
Kirurginen poisto on melanooman ainoa parantava hoito. Riskitekijöitä ovat vaalea iho, pisamat, siniset tai vihreät silmät, punaiset tai vaaleat hiukset, lisääntynyt luomen määrä (>100), immunosuppressio, sukuhistoria, solariumit ja UV-säteilylle altistuminen, johon liittyy vaikea auringonpolttama varhaislapsuudessa.
Muita punaisia lippuja potilailla ovat uusien luomen äkillinen ilmaantuminen – 80 % melanoomista ilmaantuu de novo eikä jo olemassa oleviin luomeihin – ja muutokset jo olemassa olevassa luomissa, esim. nopea kasvu, muodon tai värin muuttuminen, kutina tai verenvuoto.
ABCDE- ja ”ruma ankanpoikanen”-menetelmää voidaan käyttää epäilyttävän vauriomuutoksen erottamiseksi tavallisesta luomenluomista. ABCDE on lyhenne sanoista Asymmetry, Border, Colour and Diameter ja Evolution. Ruma ankanpoikanen on kyseessä silloin, kun leesio näyttää erilaiselta kuin muut henkilön iholla olevat leesiot.
Acral melanooma on melanooma, joka syntyy jalkapohjiin tai kämmeniin ja kynsiyksikön sisälle. Sitä voi olla vaikea tunnistaa, joten diagnoosi viivästyy. Anamneesissa olevan trauman ei pitäisi sulkea pois melanooman mahdollisuutta, sillä näyttö viittaa siihen, että monet melanoomatapaukset tulevat potilaan tietoon samanaikaisen trauman ja vamman vuoksi. Niitä voi esiintyä kaikissa etnisissä ryhmissä ja kaikilla ihotyypeillä.
Pohjasolusyöpä voi esiintyä paksuuntuneena punaisena hilseilevänä läikkänä, joka voi vuotaa verta, tai paranemattomana leesiona, ja se on usein kivulias. Se kehittyy kroonisesti auringolle altistuneisiin kohtiin, kuten kasvoihin, käsiin ja kyynärvarsiin. Korkean riskin levyepiteelisyöpiä esiintyy korvissa ja huulilla, ja kaikilla yli 2 cm:n suuruisilla on suurempi riski saada etäpesäkkeitä.
Pohjasolusyöpä on yleisin ja vaarattomin ihosyöpämuoto. Se on punainen tai vaalea helmiäismäinen kyhmy tai hilseilevä kuiva alue, ja se on yleensä ei-paraneva vaurio.
Johtopäätökset
Yhteenvetona voidaan todeta, että ikääntymiseen liittyy ihon rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jotka tekevät siitä herkemmän ihosairauksille. Kseroosi on yleisin ikääntyneen ihon sairaus. Iäkkäät potilaat ovat myös alttiimpia ihoinfektioille, ja ihon pahanlaatuisten kasvainten ilmaantuvuus on kasvussa.
Hoitoon otetuille iäkkäille potilaille olisi tehtävä täydellinen ihotautitutkimus, jossa etsitään diagnosoimattomia dermatooseja, infektioita, ihosyöpiä ja perussairauksien taustalla olevien systeemisten sairauksien ilmentymiä. Sairastuneille potilaille tulisi määrätä pehmentäviä aineita ja saippuankorvikkeita tavanomaisena ja perushoitona kutinaan, kseroosin ehkäisyyn ja ihovaurioiden ehkäisyyn. Sopiva paikallisvalmiste auttaa hoitomyöntyvyyttä.
Tulehduksellisissa ihottumissa ylläpitohoito paikallisen steroidihoidon jälkeen auttaa myös katkaisemaan kutinaa ja raapimista aiheuttavan kierteen ja vähentämään taudinpurkausten esiintymistiheyttä.
Keskeisiä suosituksia ovat allergisen kosketusihottuman huomioiminen refraktorisessa taudissa ja epätavallisessa levinneisyydessä tai atooppista dermatiittia sairastavilla potilailla; sekundaarisen bakteeri-infektion huomioiminen refraktorisessa taudissa; ihon pahanlaatuisten kasvainten varalta varominen ja välittäminen viipymättä ihotautilääkärin vastaanotolle sekä pahanlaatuisen kasvaimen huomioiminen paranemattomien leesioiden syynä.
GM:n toimituskunta
Esintressiristiriita: Ei ole ilmoitettu.
Samankaltaisia artikkeleita löydät ihotautiosastoltamme
.