Kalifornialaisen voittoa tavoittelemattoman Autoimmunity Research Foundationin tutkijaryhmän kirjoittamassa artikkelissa todetaan, että molekyylibiologit ovat jo pitkään tienneet, että elintarvikkeista ja lisäravinteista saatava D-vitamiinin muoto, 25-hydroksivitamiini D (25-D), on pikemminkin sekosteroidi kuin vitamiini. Kuten kortikosteroidilääkkeetkin, D-vitamiini voi tarjota lyhytaikaista helpotusta vähentämällä tulehdusta, mutta pitkällä aikavälillä se voi pahentaa sairauden oireita.
Oivallukset perustuvat molekulaarisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että 25-D pikemminkin inaktivoi kuin aktivoi alkuperäisen reseptorinsa – D-vitamiinin ydinreseptorin eli VDR:n. Aikoinaan pelkästään kalsiumaineenvaihduntaan liitetyn VDR:n tiedetään nyt transkriboivan ainakin 913 geeniä ja kontrolloivan suurelta osin synnynnäistä immuunivastetta ilmentämällä suurinta osaa elimistön antimikrobisista peptideistä, luonnollisista mikrobilääkkeistä, jotka kohdistuvat bakteereihin.
Kirjoituksessa, joka on kirjoitettu Länsi-Australiassa sijaitsevassa Murdochin yliopistossa toimivan professori Trevor Marshallin johdolla, väitetään, että 25-D:n toimintaa on tarkasteltava viimeaikaisen inhimillistä mikrobiomitutkimuksen valossa. Tällaiset tutkimukset osoittavat, että bakteerit ovat paljon levinneempiä kuin aiemmin on luultu – 90 prosenttia elimistön soluista on arviolta muita kuin ihmisen soluja – mikä lisää todennäköisyyttä, että autoimmuunisairaudet johtuvat pysyvistä taudinaiheuttajista, joista monille ei ole vielä annettu nimeä tai niiden DNA:ta ei ole vielä luonnehdittu.
Marshall ja työryhmä selittävät, että deaktivoimalla VDR:n ja sen jälkeen immuunivasteen 25-D vähentää monien tällaisten bakteerien aiheuttamaa tulehdusta, mutta sallii kuitenkin niiden leviämisen helpommin pitkällä aikavälillä. He hahmottelevat, miten korkeiden 25-D-pitoisuuksien aiheuttamat pitkäaikaiset haitat ovat jääneet huomaamatta, koska autoimmuunisairauksiin liittyvät bakteerit kasvavat hyvin hitaasti. Esimerkiksi aivovaurioiden, allergioiden ja atopian lisääntyminen D-vitamiinilisän seurauksena on havaittu vasta vuosikymmeniä kestäneen sekosteroidilisän käytön jälkeen.
Lisäksi autoimmuunisairautta sairastavilla potilailla havaitaan usein alhaisia 25-D-pitoisuuksia, mikä on johtanut nykyiseen yksimielisyyteen siitä, että sekosteroidin puute saattaa vaikuttaa autoimmuunisairausprosessiin. Marshall ja työryhmä kuitenkin selittävät, että nämä alhaiset 25-D-pitoisuudet ovat pikemminkin seurausta kuin syy tautiprosessiin. Marshallin tutkimus osoittaa, että autoimmuunisairauksissa 25-D-tasot ovat luonnostaan alentuneet vastauksena kroonisten patogeenien aiheuttamaan VDR:n säätelyhäiriöön. Tällaisissa olosuhteissa ylimääräisen D-vitamiinin lisääminen ei ole ainoastaan haitallista vaan jopa haitallista, sillä se hidastaa immuunijärjestelmän kykyä käsitellä tällaisia bakteereja.
Ryhmä huomauttaa, että on tärkeää tutkia vaihtoehtoisia D-vitamiiniaineenvaihdunnan malleja. ”D-vitamiinia suositellaan tällä hetkellä historiallisesti ennennäkemättöminä annoksina”, toteaa Amy Proal, yksi artikkelin kanssakirjoittajista. ”Samaan aikaan kuitenkin lähes kaikkien autoimmuunisairauksien määrä jatkaa kiihtymistään.”