Akkadian
Assyrialainen ja babylonialainen kuuluvat arabian ja heprean tavoin seemiläiseen kieliperheeseen. Koska babylonialainen ja assyrialainen ovat niin samankaltaisia – ainakin kirjoitusasultaan – niitä pidetään usein yhden ainoan kielen, nykyisin akkadin kielen, lajikkeina. On epävarmaa, missä määrin ne olivat muinoin ymmärrettävissä keskenään.
Kakkosvuosituhannen eaa. aikana akkadin kieli omaksuttiin kaikkialla Lähi-idässä oppineisuuden, hallinnon, kaupan ja diplomatian kieleksi. Myöhemmin 1. vuosituhannella eaa. sen korvasi vähitellen aramea, jota puhutaan vielä nykyäänkin joissakin Lähi-idän osissa.
Akkadin kieli purettiin 1800-luvun puolivälissä. Koska oli kiistaa siitä, oliko dekoodaus onnistunut vai ei, Royal Asiatic Society lähetti vuonna 1857 piirustukset samasta kirjoituksesta neljälle eri tutkijalle, joiden oli määrä kääntää se toisiaan kuulematta. Käännöksiä vertailemaan perustettiin komitea (johon kuului muun muassa St Paulin katedraalin dekaani). Komitean raportti, joka on luettavissa täällä, on kiehtovaa luettavaa vielä yli 150 vuoden jälkeenkin.
Lisälukemista
- Irving Finkel ja Jonathan Taylor, Cuneiform, London: The British Museum
- Dominique Charpin, Reading and Writing in Babylon, Cambridge MA: Harvard University Press
- John Huehnergard, A Grammar of Akkadian (3rd ed.), Winona Lake IN: Eisenbrauns
- Martin Worthington: Teach Yourself Complete Babylonian, London: Hodder
Originally published by the University of Cambridge under a Creative Commons Attribution 4.0 International license.