Abstract
Banaanit ja jauhobanaanit, joita viljellään lähes yksinomaan trooppisissa kehitysmaissa, ovat maailman tärkeimpiä, mutta huonosti tutkittuja viljelykasveja. Maailman kokonaistuotanto on arviolta yli 76 miljoonaa tonnia (FAO, 1993), josta vienti (pääasiassa Cavendish-banaaneja) rikkaampiin maihin on alle 11 miljoonaa tonnia. Loput, yli 85 prosenttia tuotannosta, koostuu monista erilaisista ”banaani-” ja ”jauhobanaanilajikkeista”, joita maanviljelijät tai pienviljelijät ja heidän perheensä kasvattavat. Ne on tarkoitettu joko heidän ja heidän huollettaviensa kulutukseen tai niillä käydään kauppaa paikallisesti. Tällaisessa epävirallisessa taloudessa tuotantoluvut voivat olla vain arvioita. Banaanin tuotannon arvioidaan olevan lähes 50 miljoonaa tonnia, josta yli 40 prosenttia Aasiassa, ja jauhobanaanin tuotannon lähes 27 miljoonaa tonnia, josta yli 70 prosenttia Afrikassa. Länsimaiselle kuluttajalle ”banaani” saattaa tarkoittaa vain supermarketista ostettua ”Cavendish”-jälkiruokabanaania. Miljoonille ihmisille maailman köyhemmillä alueilla banaanit ja jauhobanaanit ovat kuitenkin tärkkelyspitoisia peruselintarvikkeita, joilla on suuri (ja osassa Afrikkaa ensiarvoisen suuri) merkitys.