Britannian sosiologinen yhdistys

Sosiologia on ainoa yhteiskuntatieteistä, joka kattaa koko inhimillisen toiminnan, ja tämä tekee siitä hyvin laajan tutkimusalan. Tämän vuoksi se tarjoaa monia erikoistumismahdollisuuksia, jotka näkyvät sosiologien työssä (ks. opintoryhmät).

Sosiologian opiskelijat käyvät yleensä kursseja, jotka tarjoavat valinnanvaraa erikoistumisvaihtoehdoista sekä perustan tieteenalan keskeisille periaatteille. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä erikoistumisvaihtoehdoista:

• Talous, työ ja organisaatio
• biologisten ja sosiaalisten suhteiden yhtymäkohta: perhe ja sukupuoli
• sosiaalinen identiteetti: Ikä, luokka, sukupuoli ja rotu
• Sosiaalinen eriarvoisuus
• Sosiaaliset normit ja poikkeavuus
• Religio ja uskomusjärjestelmät
• Organisaatiot ja byrokratia
• Yhteiskunta ja ympäristö
• Ihmiset, Terveys ja ruumiin sosiologia

Talous, työ ja organisaatio

Eloonjäämiseksi ihmisen on otettava materiaaleja ympäristöstään. Yleisesti tätä kutsutaan tuotannoksi. Yhteiskunnissa ihmiset ovat kehittäneet organisointimuotoja ja teknologisia menetelmiä, jotka helpottavat ja tehostavat tätä prosessia.
Itse asiassa ne yhteiskunnat, jotka ovat edenneet tässä pisimmälle, ovat päässeet pisteeseen, jossa suurin osa ihmisistä työskentelee palveluiden tarjoamisessa ja suhteellisesti vähemmän hyödykkeiden louhinnassa ja jalostuksessa. Laajasta näkökulmasta katsottuna työ on kuitenkin nykyään organisoitu globaalissa mittakaavassa, ja vaikka jotkin yhteiskunnat hyötyvät tästä eniten, toiset tarjoavat yhä enemmän halpaa teollista työvoimaa. Toiset taas jäävät kokonaan järjestelyjen ulkopuolelle ja ovat suurelta osin riippuvaisia omavaraistaloudesta.
Tuotantoteknologian ja työn globaalin organisoinnin tehostuessa myös näissä järjestelyissä monet ihmiset ovat jääneet työttömiksi ja vailla toivoa työllistymisestä lähitulevaisuudessa.

Biologisten ja sosiaalisten suhteiden yhtymäkohta: perhe ja sukupuoli

Biologiset ja sosiaaliset suhteet yhdistyvät perheessä, mutta se on olemassa hyvin monenlaisissa muodoissa. Lisäksi teollistuminen ja teknologinen muutos ovat aiheuttaneet valtavia muutoksia sekä perheessä että kotitaloudessa.
Teollistuminen tarkoittaa yleensä kodin ja työpaikan erottamista toisistaan ja erityisesti työhön liittyvien roolien kehittymistä, jotka kuitenkin läpäisevät koko yhteiskunnan. Tämä on vaikuttanut valtavasti luokkataustaan perustuvien ihmisten välisten suhteiden kehittymiseen ja sukupuolten välisten erojen sosiaaliseen rakentumiseen.
Sen vaikutukset ovat helposti havaittavissa myös rotuun, ikään, vammaisuuteen ja niin edelleen liittyvissä kysymyksissä. Vasta suhteellisen hiljattain näitä on alettu tarkastella kattavasti ja pitkäjänteisesti, ja sosiologialla on ollut tässä keskeinen rooli.

Sosiaalinen identiteetti: Ikä, luokka, sukupuoli ja rotu

Ellessään ja kommunikoidessaan toistensa kanssa ihmiset kehittävät henkilökohtaisia identiteettejä, mutta sosiaalisten instituutioiden uusintaminen ja siitä johtuva yhteiskuntarakenne vaikuttavat niihin selvästi. Yksittäiselle ihmiselle voi olla perhe, ystävyys ja yhteisö tai vaihtoehtoisesti nämä voivat vaihtelevassa määrin puuttua.
Tässä voi olla myös uskonto, koulutus, työ, virkistysmahdollisuudet jne. Kaikki ovat sosiaalisen organisaation muotoja. Kaikissa yhteiskunnissa nuoret kohtaavat ongelman identiteettinsä kehittämisestä samalla kun yhteiskunnan tarjoamat sosiaalisen järjestäytymisen muodot vetävät heitä puoleensa tai hylkivät heitä. Kulttuurin rinnalla on alakulttuureja ja muita reaktioita, joilla on erilaisia muotoja.

Sosiaalinen eriarvoisuus

Siltä osin kuin ihmisten on otettava irti ympäristöstä selviytyäkseen ja siltä osin kuin he kehittävät organisaatiomuotoja ja teknologiaa, jotka helpottavat tätä, syntyy eriarvoisuutta.
Yhteiskunnallista eriarvoisuutta esiintyy kaikissa yhteiskuntamuodoissa, eikä ole vakuuttavia todisteita siitä, että sosiaalinen tasa-arvo olisi saavutettavissa. Ihmisen valistukseen on kuitenkin kuulunut tasa-arvon tavoittelu yhtenä keskeisenä periaatteena.
Kahdeksannentoista vuosisadan kahdessa suuressa vallankumouksessa, Amerikan itsenäisyysjulistuksessa ja Ranskan vallankumouksessa, molemmat julistivat yksilön oikeuden tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti muiden kanssa.
Tämän periaatteen toteutumisesta ei ole paljon todisteita, vaikka teollistunut tuotanto on mahdollistanut vaurauden valtavan lisääntymisen, ja siksi on entistäkin tärkeämpää tutkia, miksi.

Sosiaaliset normit ja poikkeavuus

Kaikissa yhteiskunnissa edellytetään käyttäytymisnormien noudattamista, ja tämän noudattamisen valvomiseksi on kehitetty erilaisia seuraamuksia. Kaikkiin inhimillisiin ryhmittymiin liittyy normatiivisia malleja, ja laajemmissa yhteiskunnissa nämä kehittyvät jossain määrin oikeusjärjestelmiksi.
Käytännöt eivät kuitenkaan aina ole vakiintuneiden periaatteiden mukaisia. Sosiologisissa lähestymistavoissa on sen vuoksi pyritty välttämään normaalin hyväksymistä ja sen sijaan tarkastelemaan normien ja poikkeavien käyttäytymismallien välisten erojen perusteita.
On myös tarpeen tarkastella rikolliseksi katsottavan käyttäytymisen ja muunlaisen ei-hyväksyttävän käyttäytymisen erottamista toisistaan. Konformismia ja poikkeavuutta koskevat käsitykset ovat luonnollisesti sosiaalisia konstruktioita, ja niiden tutkiminen on sopinut hyvin sosiologian käsitteellisen ja teoreettisen kehityksen arviointiin.

Uskonto ja uskomusjärjestelmät

Kaikissa yhteiskunnissa on uskomusjärjestelmiä, mutta tieteen ja teknologian soveltaminen on johtanut siihen, että niin sanotut rationaaliset selitykset ovat olleet parempia kuin hengelliset tai mystiset selitykset. Jotkin uskomusjärjestelmät, kuten kristinusko ja islam, kehittyivät kuitenkin ´maailmanuskontoina´, ja erityisesti ne ovat jossain määrin selvinneet teollistumisesta.
Kahdennen vuosisadan aikana tapahtunut kehitys, kuten maailmansodat ja ympäristövahingot, ovat kuitenkin heikentäneet luottamusta tieteeseen ja teknologiaan, mikä on johtanut vaihtoehtoisten uskomusten etsimiseen.
Hyvin varhaisessa vaiheessa sosiologiassa todettiin, että mikä tahansa uskomusjärjestelmä edustaa yhteiskunnan ihmisten pyrkimystä järjestellä sitä, mitä pidetään suotavana, ja erottaa se siitä, mikä ei ole. On kuitenkin tärkeää ymmärtää niitä sosiaalisen järjestäytymisen muotoja eli uskontoja, joita tässä prosessissa syntyy, ja sen tuloksia voimaantumisen ja alistumisen kannalta.

Organisaatiot ja byrokratia

Meidät ympäröivät byrokraattiset organisaatiot siinä määrin, että missä tahansa elämänvaiheessa yksilö on tekemisissä erilaisten esimerkkien kanssa. Koulut, klinikat, tehtaat, toimistot, kaupat, sairaalat, tilitoimistot ja lähes kaikki muu ´muodollinen´ toiminta on organisoitu byrokraattisiksi hierarkioiksi.
Kaikki yhteiskuntaelämän osa-alueet ovat organisoituneita, mutta byrokratia muodostaa erityisen sosiaalisen organisaation luokan, johon sosiologit ovat kiinnittäneet paljon huomiota. Tämä on tarjonnut yhteyden sosiologian laitosten ja kauppakorkeakoulujen työn välille, joka on yksi tärkeimmistä aloista, joilla sosiologian opiskelu on osa toista koulutusohjelmaa.
Organisaatioiden sosiologisen ymmärtämisen avulla voidaan pyrkiä parantamaan niiden tehokkuutta joko muuttamalla niiden toimintatapoja tai parantamalla työoloja ja organisaatiokäytäntöjä.

Yhteiskunta ja ympäristö

Ihmisten ja ympäristön välinen suhde on pitkälti ja merkittävästi tuotantosuhde. Ihmisten tuotantoprosessia varten keksimät organisaation ja teknologian kehitykset ovat kuitenkin kääntäneet suhteen tärkeässä mielessä päinvastaiseksi. Kun aiemmin ihminen oli luonnonvoimien alainen, on luontoympäristö sittemmin muuttunut yhä enemmän ihmisen luomien voimien alaiseksi.
Yksinkertaista kehitystä, kuten metsien raivaamista ruoantuotantoa varten, on täydennetty maatalouden teollistumisella, ja yhä useammin ihmiset elävät luodussa ympäristössä. Vasta suhteellisen hiljattain, vaikkapa kolmen viime vuosikymmenen aikana, ihmiset ovat alkaneet ottaa vakavasti tuotannon teollistumisen ja sen kaikkien muotojen aiheuttamat vahingot.
Sosiologia pyrkii tarkastelemaan erityisesti ihmisten tietoisuutta omista elämäntavoistaan ja niistä vahingoista, joita ne epäsuorasti aiheuttavat ympäristölle, jossa ei tietenkään asu vain ihminen, vaan myös muut lajit.

Ihminen, terveys ja ruumiin sosiologia

Terveydenhuolto on ihmisten huolenaihe, joka on vetänyt puoleensa merkittävästi sosiologisia ajatuksia ja käytäntöjä. Kuten muillakin yhteiskunnan osa-alueilla, tieteen ja teknologian omaksuminen, vaikka se tarjoaa paljon hyötyä ihmisille, on myös tuottanut uusia vammojen ja sairauksien muotoja. Ihmiset ovat yhä tietoisempia tekijöistä, kuten ruokavaliosta, liikunnasta, matkustamisesta ja työolosuhteista, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä ja yleiseen hyvinvointiinsa.
Sosiologiassa tutkitaan sitä, miten ihmiset suhtautuvat terveyteen ja sairauteen erityisesti suhteessa heidän elämäntapoihinsa. Yhtä lailla on tarpeen tutkia lääketieteellisen hoidon vaikutuksia niihin ihmisiin, joita sen on tarkoitus hyödyttää.
Jotkut ihmiset pyrkivät pelkän terveyden saavuttamisen lisäksi käyttämään lääketieteellisiä tekniikoita, jotka muuttavat ihmiskehon muotoa. Plastiikkakirurgiaa on saatavilla sekä kosmeettisista syistä että vammojen hoitoon. Sitä voidaan käyttää ulkonäön muuttamiseen ja jopa sukupuolen vaihtamiseen, joten ihmiset voivat hyvin todellisessa mielessä suunnitella omaa kehoaan.