Efesoksen ihmisillä oli kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri ja elämäntapa. Heidän oli käytettävä ”valkoista värillistä togaa”, eräänlaista pukeutumista, kun he olivat murrosikäisiä roomalaisaikana. Kreikkalaisella ajalla heillä oli erilaisia mekkoja, jotka muistuttivat togaa. Murrosikä oli pojilla 14 vuotta ja tytöillä 12 vuotta.
Efesolaisilla oli aurinkokelloja ja myös vesikelloja sateisina ja sumuisina päivinä kellonajan ymmärtämiseksi. Tällaisen kellon omistaminen kotona oli merkki perheen rikkaudesta efesiläisten keskuudessa. Efesoksen museossa voit nähdä hienoja esimerkkejä aurinkokelloista. Kreikkalaisen ja roomalaisen ajan ihmiset heräsivät useimmiten auringonnousun aikaan, mutta roomalaisten kaupunkielämä oli kreikkalaisia värikkäämpää heidän juhliensa vuoksi.
Kreikkalaisten tyttöjen koulutukseen ei juuri kiinnitetty huomiota, mutta pojat lähetettiin seitsemänvuotiaina voimistelukouluun oppimaan musiikkia sekä luku- ja kirjoitustaitoa. Roomalaisella ajalla sekä tytöt että pojat kävivät peruskoulua yhdessä seitsemänvuotiaina. Gymnasioissa opiskeltiin historiaa, musiikkia, logiikkaa, tähtitiedettä, kreikan kieltä, runoutta, mittayksiköitä, filosofiaa, matematiikkaa, mytologiaa jne. Lukemista ja kirjoittamista opettelivat lukuisat ihmiset roomalaisaikana. Jos lapsi syntyi vammaisena, isä saattoi hylätä hänet. Tällöin lapsi joko myytiin tai jätettiin agoralle. Myöhempinä vuosisatoina köyhyyden vuoksi tuli tavalliseksi ja lailliseksi myydä vastasyntyneet lapset.
Kreikkalaisilla ja roomalaisilla on samanlainen laskutapa. Päivittäinen myyminen ja ostaminen tapahtui periaatteessa sormilla laskemalla, mutta suurten, yli tuhansia olevien lukujen laskemisessa he näyttivät sormillaan tiettyä elintä, ja jokaisella elimellä oli tietty lukumäärän merkitys.
Heillä oli perinne uhrata eläimiä jumalilleen ja jumalattarilleen päivittäisten seremonioiden, festivaalien, juhlien jne. aikana. Muinaisina aikoina ihmisten elämä liittyi jumaliin ja jumalattariin, ja lähes jokaisessa muinaisessa kaupungissa oli kulttikeskus, joka oli omistettu jollekin jumalalle tai jumalattarelle. Efesoksessa oli temppeli jumalatar Artemisille.
Vanhan ajan ihmiset uskoivat jälleensyntymiseen, ja kun joku kuoli, hänen ruumiinsa joko haudattiin tai poltettiin hautausmaalla. Jälleensyntymisuskon vuoksi he laittoivat hautaan joitakin tavaroita, joita hän oli käyttänyt ja joista hän oli pitänyt.
Julkisia kylpylöitä ei ollut ennen myöhäiskreikkalaista aikaa, mutta sitten kylpylöitä rakennettiin, ja varsinkin roomalaisaikana kylpylöistä tuli yksi kaupunkien suosituimmista rakennuksista. Päivä- ja yöaikaan kylpylät olivat avoinna, mutta naiset ja miehet eivät saaneet kylpeä yhdessä. Naiset ja lapset saivat mennä kylpylään ilmaiseksi 7 tunnin ajan auringonnousun jälkeen, ja sen jälkeen miehet saivat mennä maksamalla pääsymaksun. Roomalaiset järjestivät kylpylöissä mielellään ruokailu- ja juomajuhlia.