Kun aloitin (henkisen) matkani, olin naiivi.
Samanaikaisesti moitin itseäni ja tunsin itseni toisinaan luuseriksi.
Uskoin, että mitä enemmän haastoin minua pidätteleviä uskomuksia, muokkasin ajatuksiani parempaan suuntaan, medioin, rukoilin, harjoittelin mindfulnessia, elin itsekiltteyttä, liikutin kehoani rakkaudesta ja puhuin totuuttani – olisin jatkuvassa hämmästyttävän energian tilassa.
En ollut aina jatkuvassa hämmästyttävän energian tilassa.
Helppoivatko nämä asiat minua pysymään hyvässä paikassa?
Kyllä, ehdottomasti – 550%. Ja ne auttavat vieläkin.
Ei niitä ilman, en olisi se, kuka olen tänään tai missä olen tänään.
Mutta tarkoittaako kaiken tämän mahtavan sisäisen työn tekeminen sitä, etten koskaan ollut huonossa tilassa?
Ei, ei.
Olen ihminen.
Ja niin olet sinäkin.
Näetkö, se oli naiivia. Ajattelin (tai ehkä pikemminkin toivoin), että jos vain tekisin kaikkia näitä asioita johdonmukaisesti, olisin ihan groovy – koko ajan.
Mutta, tässä on juttu…
Hyvässä tilassa oleminen ei tarkoita, ettet koskaan tuntisi itseäsi alakuloiseksi. Ja vaikka ”teet työtä”, voit silti joutua alakuloon.
Eikä se tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa.
Sinulla on lupa tuntea olosi alakuloiseksi.
Niin usein näen ystävien, asiakkaiden, menteesien kyntävän tavoitteitaan, unelmiaan ja visioitaan – ja sitten jokin kompastuttaa heidät, pysäyttää heidät raiteilleen ja saa vakavan itseepäilyn tuijottamaan heitä päin kasvoja.
Olenko tarpeeksi hyvä?
Pystynkö todella tekemään tämän?
Onko minussa jotain vikaa?
Miksi kaikki pystyvät tähän, mutta minä en?
Minäkin olen ollut tässä. Ugh – se tuntuu kamalalta.
Ja minä olen siellä taas. Se kaikki on osa matkaa, kun kasvamme, muutumme ja kehitymme.
Koska suuri mahtava totuus on: haasteidesi hyväksyminen ja sen keksiminen, miten työstää niitä, on yhtä tärkeää (ellei jopa tärkeämpää) kuin se, että opit ylläpitämään terveyttäsi, onnellisuuttasi ja hyvinvointiasi.
Matkallasi itserakkauteen ja hyväksyntään EI ole kyse siitä, ettet koskaan tuntisi oloasi masentuneeksi – et tietäisi, mikä on onnellinen, jos et olisi surullinen.
Se on toisenlaisen näkökulman valitsemista. Haasteiden katsominen kasvumahdollisuuksina. Kohtelemalla itseäsi myötätunnolla ja tekemällä tietoisen päätöksen siirtyä eteenpäin kasvun, kiitollisuuden ja armon tuntein.
Olet itsellesi myötätunnon velkaa, ystäväni.
Kasva armollisesti.
Sisäisen myötätunnon harjoittamisessa on kyse siitä, että tunnet itsesi ja huolehdit itsestäsi tarpeeksi, jotta pystyt havaitsemaan (ja käyttämään) niitä työkaluja, jotka toimivat sinulle parempaan emotionaaliseen tilaan pääsemiseksi.
Ehkä se on muutama syvä hengitys.
Ehkä se on päiväkirjan pitämistä.
Ehkä se on puhelu tukevalle ystävälle,
Ehkä se on haavoittuvaisuus, tarpeidesi ilmoittaminen ja totuutesi puhuminen.
Mahdollisesti se on kävelyä tai hikistä treeniä tai joogaa.
Mahdollisesti se on mantroja.
Mahdollisesti se on valintaa kirjoittaa tarinasi uudelleen.
Mahdollisesti se on kukkien ostamista itsellesi, kynsien laittamista, kynttilöiden sytyttämistä tai hierontaa.
Mahdollisesti se on sen valitsemista, että ravitset kehoasi terveellisillä ruoka-aineilla.
Mitä ikinä sytyttääkin tuon tulen sielussasi, joka kääntää katkaisijasi tunteeseen, että ”kaikki järjestyy”, kunnioita sitä, noudata sitä – tee se.
Älä vain, ole kiltti, piekse itseäsi, kun tunnet itsesi luuseriksi.
Olipa kyse sitten siitä, että ahmit, vaikka et ole ahminut viikkoihin; siitä, että tunnet olosi ällöttäväksi reisiäsi ja vatsaasi kohtaan, vaikka olet ollut mahtavassa vartalosi kovan arvostuksen putkessa; tai siitä, että vertaat itseäsi säälimättömästi toisiin naisiin, vaikka et ole astunut jalallasi sinne päin kuukausiin.
Kertaa perässäni, niin se on ihan ok. Ja me kaikki olemme kokeneet sen (kyllä, oikeasti).
Tämä on sinulle kasvun aikaa.
Kasvumme on näkökulmastamme kiinni. Haluatko sinä kasvaa? Muuta näkökulmaasi.
Sen sijaan, että…
”Minussa on selvästikin jotain vikaa … miten jouduin takaisin tänne?!”
Kokeile jotain sellaista kuin…
”Tässä on jotain, mitä voin oppia. Se on ihan ok. Voin muuttaa tarinaani milloin tahansa. Valitsen itsekiltteyden. Muista, kasva armollisesti. ”
Valehtisin, jos sanoisin, että kun olet kerran aloittanut matkasi kohti terveellistä suhdetta ruokaan, kehoon, mieleen ja sieluun, et pääse koskaan pois raiteilta.”
Meiltä ei odoteta, että olemme koko ajan hyvässä tilassa. Se ei vain ole normaalia.
Mutta se, mistä voi tulla normaalia, on:
* Kyky vetää itsesi ylös ja pois negatiivisesta paikasta omalla ajallasi
* Usko ja luottamus omaan matkaasi
* Johdonmukainen näyttäytyminen itsellesi
Kun pääset tähän ”uuteen normaaliin,” olet jättänyt pelokkaan, epävarman, ahdistuneen tytön taaksesi ja siirtynyt vakuuttuneeksi, itsevarmaksi, rauhalliseksi naiseksi, joka tietää, että häivähdykset entisestä, epävarmemmasta itsestään saattavat nousta pintaan, mutta hänellä on nyt valta muuttaa energiaansa (parempaan suuntaan) silloin, kun hän niin haluaa.
Meillä kaikilla on mahdollisuus valita.
Sinulla on mahdollisuus valita.
Anna siis itsellesi mahdollisuus.
Kokeile tunteitasi. Anna niiden kaikkien roikkua. Sinun ei ole tarkoitus olla tunteeton robotti. Tunteesi ja persoonallisuutesi tekevät sinusta SINUN.
Ja joskus se tarkoittaa hetkiä, jolloin tunnet itsesi luuseriksi.
Sinun täytyy muistaa, että itserakkaus + hyväksyntä on jokapäiväinen, hetki hetkeltä tapahtuva asia. Ei sitä vain treenata kuukauden ajan ja sitten ollaan ikuisesti kunnossa. Työskentelemme sen parissa päivittäin, aivan kuten hampaiden harjaaminen pitääksemme ällötykset loitolla.
Koska se on asia, jonka parissa työskentelemme koko elämämme ajan, meillä tulee olemaan ylä- ja alamäkiä! Muista: vaikka harjaamme ja käytämme hammaslankaa päivittäin, voimme silti saada reikiä, juurihoitoja tai paikkauksia.