Murhaoikeudenkäynti räppäriä Torrance Hatchia, joka tunnetaan paremmin nimellä Lil Boosie, vastaan Baton Rouge, Louisana, vastaan on tällä hetkellä käynnissä kaupungin 19. piirin oikeustalon 19. tuomioistuimessa. Hatchia syytetään ensimmäisen asteen murhasta Terry Boydin kuolemasta vuonna 2009.
Syyttäjän, apulaispiirisyyttäjä Dana Cummingsin lauantaina iltapäivällä pitämien avauspuheenvuorojen mukaan murhat olivat Boosien tilaama 2800 dollarin palkkamurha, jonka suoritti hänen kätyriensä, 17-vuotias Michael ”Marlo Mike” Louding. Puolustus väittää, että surmatyön teki teini-ikäinen palkkamurhaaja, jolla oli mielisairaan mieli ja jota riivasi demoninen äänikuoro, joka huusi: ”Tapa”. Kiihkeässä avaussalvossaan Jason Williams, yksi Boosien asianajajista, vakuutti vankkumattomasti päämiehensä syyttömyyttä ja väitti, että Louding toimi vain yhdessä Michael ”Ghost” Judsonin ja Adrian Pittmanin kanssa. Williams väitti Boydin ryöstäneen Judsonilta 720 dollaria murhaa edeltävinä viikkoina, ja Pittmanin väitettiin kannattaneen pitkäaikaista kaunaa Boydia kohtaan.
Williams väitti myös, että Boosieta vainotaan epäoikeudenmukaisesti hänen gangsta rap -tekstiensä vuoksi, jotka ovat täynnä syytöksiä rasismista lainvalvontaviranomaisia kohtaan, mukaan lukien piirikunnan syyttäjä Hillar Moore III.
Kello oli puolenyön jälkeen 21. lokakuuta 2009, kun 9 mm:n käsiase ampui kuusi luotia Vermilion Drivella sijaitsevan talon etuikkunan läpi. Kun poliisi saapui East Baton Rougen asunnolle, 35-vuotias Terry Boyd oli kuollut, ja hänen ruumiinsa värjäsi ruskean nahkasohvan karmiininpunaiseksi. Naapuri näki kahden miehen spurttaavan kohti junaraiteita Ben Hawkinsin asunnon lähellä, jossa Boyd oli asunut siitä lähtien, kun hän oli suorittanut Winfieldin vankilassa viisi vuotta kestäneen vankilatuomionsa vain kuukautta aiemmin. Boyd jätti jälkeensä kertakäyttökameran, 402 dollaria käteistä ja morfiinilla, marihuanalla ja kodeiinilla terästetyn verenkierron.
Suosittu Rolling Stonessa
Ei ole DNA-todisteita tai silminnäkijää ampumiselle, joten syyttäjä perustaa juttunsa Loudingin nauhoitetulle vankilassa tehdylle tunnustukselle ja puhelutallenteille, jotka jäljittävät hänet Boosien äänitysstudiolle murhaa edeltävinä ja sen jälkeisinä tunteina. Todisteena esitetään myös tatuointi, jonka Loudingin väitetään saaneen kaksi viikkoa murhan jälkeen – AK-47:ää esittävä kuva, johon liittyy lause ”Yo Boosie. Who’s Next?” – sekä Boosien kappaleiden ”187” ja ”Bodybag” sanoitukset, jotka Cummingsin mukaan nauhoitettiin murhayönä.
Cummingsin mukaan murhan motiivi juontaa juurensa Boosien saamasta kirjeestä, jossa väitettiin, että Boyd aikoi ”nussia ja läimäyttää häntä”. Puolustus väittää, ettei tällaista kirjettä ole olemassa ja että Boosiella ja Boydilla oli ystävällinen suhde, ja huomauttaa, että Boosiella oli lapsi Boydin siskon kanssa.
Loudingin lempinimi juontaa juurensa The Wire -elokuvan hahmosta Marlo Stanfieldistä, joka on tunnettu murhanhimoisista taipumuksistaan ja taidostaan paeta poliisia. Osavaltio on syyttänyt Loudingia viidestä muusta murhasta 14 kuukauden aikana, muun muassa Michael ”Ghost” Judsonin murhasta, jonka väitetään maksaneen Loudingille Chris ”Nussie” Jacksonin (räppäri, joka on kirjoittanut Boosiea kohtaan raivokkaita diss-kappaleita) ja Darryl ”Bleek” Miltonin, Boosien pitkäaikaisen ystävän, murhasta. Puolustusryhmä viittaa jälkimmäiseen henkirikokseen todisteena siitä, että Boosie ei voinut kontrolloida Loudingia, joka oli ”riehunut”. Boosieta syytetään vain Boydin murhaan liittyen.
Monituntisen kuopatun todistajanlausunnon aikana maanantaina Louding kiisti oman ja Boosien syyllisyyden Boydin murhaan. Kahlittuna kahleisiin ja pukeutuneena karkkiraidalliseen oranssivalkoiseen haalariin Louding syytti vankilassa tehdystä tunnustuksestaan ”kieroja poliiseja”, jotka väitetysti uhkasivat häntä tappavalla ruiskeella ja hänen äitinsä ja isäpuolensa vangitsemisella. Erään dramaattisen käänteen aikana Cummings ja tuomioistuin pakottivat kahlehditun Loudingin näyttämään ”Yo, Boosie. Who’s Next” -tatuoinnin valamiehistön edessä, vaikka Cummingsilla oli jo vierellään suurennettuja kuvia tatuoinnista. Louding väitti myös, että hänen tunnustuksensa oli pakotettu kuulustelijoiden toimesta, jotka olivat väittäneet, että Boosie oli asettanut 25 000 dollarin palkkion hänen päästään.
Loudingin lausunnon jälkeen poliisik ylikonstaapeli Chris Johnson astui todistajanaitioon ja kiisti tehneensä mitään uhkauksia Loudingia kohtaan. Puolustusasianajajat huomauttivat, että tunnustus edusti vain pientä osaa niistä tunneista, jotka poliisi oli käyttänyt Loudingin kuulusteluun 14. toukokuuta ja 17. toukokuuta 2010. Poliisin mukaan vain Loudingin tunnustus nauhoitettiin. Useiden tuntien aikana Johnson kiisti toistuvasti kertoneensa Loudingille, että Boosie olisi antanut hänen kimppuunsa palkkamurhan. Mutta videoidun tunnustuksen aikana Loudingin nähdään selvästi huudahtavan: ”Haluaako tuo kaveri tappaa minut”? Pääseekö hän nyt ulos?” kameraan.
”Emme ole vielä nähneet savuavaa asetta, ja puolustus kumoaa melko hyvin Boosien syytteet”, Rolling Stonelle kertoo Rolling Stonelle Kenneth M. Willis, Baton Rougesta ja New Orleansista kotoisin oleva rikosoikeudellinen puolustusasianajaja, joka on seurannut oikeudenkäyntiä tarkasti. ”Kyse on siitä, uskooko valamiehistö Loudingin peruuttavan aikaisemman nauhoitetun lausuntonsa ja pystyykö syyttäjä onnistuneesti yhdistämään sanoitukset hänen aikomukseensa tehdä palkkamurha. Juuri nyt rap on oikeudenkäynnissä, Boosien rap-musiikki on oikeudenkäynnissä, ja minusta näyttää hyvinkin epätodennäköiseltä, että hänet tuomitaan.”
Louisianan ulkopuolella Lil Boosie ei ole koskaan saavuttanut samanlaista kuuluisuutta kuin aikoinaan vangitut kollegansa Lil Wayne, Mystikal, T.I. ja Gucci Mane. Vain yksi hänen kappaleistaan on koskaan päässyt 40 parhaan joukkoon – vuonna 2007 julkaistu ”Wipe Me Down Remix”, joka itse asiassa kuuluu räppäri Foxxille, joka on Boosien levy-yhtiökumppani Trill Entertainmentissa. Mutta Bayou-alueella ja erityisesti Baton Rougessa Boosie on ikoni, jota jäljittelevät sekä katolisen koulun oppilaat että kakarat, jotka rokkaavat kampausta, joka tunnetaan nimellä ”Boosie Fade”. Syynä on se, että hänen musiikissaan on katujen kovettamaa kolmiulotteisuutta, jollaista on harvoin nähty sitten Tupac Shakurin. Jokaista Baton Rougen murhaavista slummeista kertovaa kappaletta kohden on liikuttavia ylistyslauluja Boosien äidille (”Mama Know Love”), riehakkaita tanssikappaleita (”Loose as a Goose”) ja yleismaailmallisia teemoja sisältäviä kamppailuhymnejä (”Going Through Some Thangs”).”)
”Boosie on Baton Rougelle sitä, mitä Tupac oli Kalifornialle”, sanoo Ya Boy Earl, paikallisen radioaseman MAX 94.1 FM:n suosittu DJ ja Baton Rougen räpin vaikuttaja. ”Puhuipa hän sitten jostain negatiivisesta tai positiivisesta, kaikki voivat samaistua siihen. Kaikki kaupungissa puhuvat oikeudenkäynnistä. Uutiset saavat luultavasti katsojalukuja, joita ne eivät saaneet edes Katrina-hurrikaanin aikana.”
Ennen oikeudenkäyntiä Boosie oli vangittuna marihuanan hallussapidosta ja ampuma-aseen hallussapidosta. Ja ollessaan Louisianan osavaltion vankilassa Angolassa hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi lisää, koska hän yritti salakuljettaa vankilaan kodeiinia ja laitonta salakuljetustavaraa. Viime viikolla pidettyjen yhdeksän tuntia päivässä kestäneiden ensimmäisten istuntojen aikana yksi vapautettu valamies toisensa jälkeen julisti ehdottoman uskonsa Boosien syyttömyyteen tai syyllisyyteen. Valamiehistön valintaprosessi kesti viisi päivää, jotta Boydin murhaoikeudenkäyntiä varten voitaisiin suodattaa ennakkoluulot pois.
Syyttäjä esittää Boosieta kylmäverisenä murhaajana, mutta monet Baton Rougen asukkaat tuntevat hänet myös hyväntekeväisyydestään.
Kun ajattelee Baton Rougea, ensimmäinen nimi, joka tulee mieleen, on Boosie. Joka päivä töihin meneville ihmisille, ihmisille, jotka yhä paiskivat töitä kaduilla ja yrittävät elättää perheensä, Boosie on henkilö, johon he samaistuvat eniten”, sanoo Ashari J. Robinson, Lousianan osavaltion budjettianalyytikko. ”Mutta hän on muutakin kuin räppäri – hän jakaa kalkkunoita kiitospäivänä, pyöriä pääsiäisenä ja leluja jouluna. Hän kirjoittaa lapsille kirjeitä, joissa hän kehottaa heitä pysymään koulussa ja olemaan tekemättä samoja virheitä kuin hän itse on tehnyt.”
Huomattava osa alle 30-vuotiaista tuntee Boosien laulujen jokaisen sanan, mutta he tietävät myös kadun, jolla Boosie varttui, kaupat, joissa hän kävi, ja sen autokaravaanin merkin, jonka kanssa hän ajeli kaupungin läpi. Kaupungissa, jossa ei ole muita kansallisia hahmoja, paitsi ehkä Bobby Jindal, Boosie on Baton Rougen rapin suurlähettiläs – ylpeyden majakka hänen ihailijoilleen ja hylkiö hänen vihamiehilleen.
Baton Rougen kaduilla puhutaan oikeudenkäynnistä aina kaupungin sanomalehden Advocaten etusivuilta paikallisen Ramada Inn -hotellin työntekijöihin, joiden Instagram- ja Twitter-ruokavalio paisuu päivityksistä. Oikeussalissa tunnelma on hyperintensiivinen. Tuomari Michael Erwin on kieltänyt kännykät ja kaiken elektroniikan kuuden kuukauden pakollisen vankeusrangaistuksen uhalla. Maanantaina iltapäivällä 21-vuotias Dedrick Green -niminen mies pidätettiin törkeästä julkisesta uhkailusta ja terrorisoinnista, koska hän oli kirjoittanut Twitteriin: ”Minulla on tarkka-ampujakivääri Hillar Moorelle, kun hän kävelee ulos oikeustalosta.” Hänet pidätettiin. Poliisin apulaisseriffit löysivät hänet istumasta oikeussalista.
North Boulevardin 12-kerroksisen lasisen bivouacin ulkopuolella spekulaatioita ja kuulopuheita riittää. Ympäröivillä keskustan kaduilla ja kaikkialla muualla kuulee puhuttavan likaisista poliiseista, raamattuvyöhykkeen kiihkoilusta ja verikostoista. Kun paikallisilta kysytään tarkempia selityksiä, tavallinen vastaus on: ”Tervetuloa Baton Rougeen.”