Antelopen kaupungin ja Muddy Ranchin historiat kietoutuvat tiiviisti yhteen. Kaupunki ja tila sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan Oregonin pohjois- ja keskiosassa sijaitsevalla rikkonaisella vuoristoalueella, ja sillä, mitä toiselle on vuosien varrella tapahtunut, on ollut seurauksia myös toiselle.
Muddy Ranch (paikallisille ei koskaan ”The Big Muddy”; tarpeeton adjektiivi näyttää tulleen suosittuun käyttöön Rajneesheesin keskuudessa) käsittää melkein 70 000 eekkeriä pääasiassa Wascon ja Jeffersonin piirikunnissa. Prineville Land and Livestock Company (Prineville Land and Livestock Company) perusti tilan 1800-luvun lopulla, ja sen päämaja sijaitsi Muddy Creekissä. 1900-luvun alun kukoistuskaudellaan tilalla pidettiin suuria lammas- ja karjalaumoja. Joka vuosi karjanhoitajat kuljettivat laumat kesälaitumille, jotka tila omisti Summit Prairie -nimisellä Ochocos-joella; sen jälkeen laumat talvehtivat Muddy-joella. Kun Summit Prairien laidunalue myytiin 1950-luvulla, Muddyn karjankasvatus väheni, kun kotitilalla aina niukasti ollut rehu laidunnettiin nopeasti liikaa.
Joseph Sherar nimesi Muddy Creekin ilmeisesti vuonna 1862, kun hän oli pakkaamassa tarvikkeita John Dayn kaivoksille. Hänen on täytynyt törmätä puroon kevään juoksutuksen aikana tai pilvipurkauksen jälkeen; tavallisesti sen virtaus on vähäistä, ja kesällä se näyttää usein kuivuvan päivällä, ja virtaus jatkuu vasta yöllä.
Muddy Ranchin pitkäaikaisiin omistajiin kuuluivat muun muassa Leo Hahn ja hänen poikansa Dick sekä Reub Evans. Kuten muutkin suuret Oregonin tilat, 1960- ja 1970-luvun vaikeina aikoina tila oli jatkuvasti myynnissä. Vuonna 1981 Ma Anand Sheela, Bhagwan Shree Rajneeshin ja hänen kultinsa edustaja, osti tilan 5,75 miljoonalla dollarilla. Rancho Rajneesh, kuten sitä kutsuttiin, piti Muddy Ranchia riitaisasti hallussaan, kunnes ryhmä hajosi vuonna 1985 ja omaisuus palautui Oregonin osavaltiolle.
Vuonna 1991 Dennis R. Washingtonin Montanassa toimiva yritys Washington Construction (tai tytäryhtiö) osti tilan 3,65 miljoonalla dollarilla. 1990-luvulla Washington yritti pyörittää tilaa voiton tavoittelemiseksi ja yritti myös tuloksetta neuvotella Oregonin osavaltion kanssa, jotta maa-alueesta tehtäisiin osavaltion puisto. Vuodesta 1999 lähtien tilalla on toiminut Young Life -kristittyjen leiri, Washington Family Ranch (entinen WildHorse Canyon Camp), jota on osittain tukenut Dennis ja Phyllis Washingtonin säätiö.
Rajneeshin aikana kultti otti haltuunsa Antelopen kaupungin – kaupunginvaltuuston, kaupan, koulun, kaiken muun paitsi postitoimiston – yksinkertaisesti muuttamalla kaupunkiin ja äänestämällä noin viisikymmentä alkuasukasta yli. He nimesivät kaupungin uudelleen Rajneeshiksi (kaupasta/kahvilasta tuli Zorba the Buddha). Suurin osa muista kuin Rajneeshin asukkaista lähti tämän seurauksena pois, mutta monet ovat sittemmin palanneet takaisin lunastaakseen kaupunkinsa takaisin ja jatkaakseen sen perintöä alueen ”kauppapaikkana”; Antelopen asukasluku oli 46 vuoden 2010 väestönlaskennassa.
Howard Maupin perusti Antelopen kaupungin vuonna 1863 noin puolitoista kilometriä nykyisestä kaupungista koilliseen postipysäkiksi The Dallesin ja Canyon Cityn välisen The Dalles-Canyon City Roadin varrelle. Kun tie linjattiin uudelleen vuonna 1881, kaupunki siirtyi sen mukana. Antelope kasvoi nopeasti, kun alueelta villaa kuljettaneiden tavaravaunujen liikenne lisääntyi, ja noin vuonna 1900, kun alueelle saapui uudisasukkaita. Vuoteen 1911 mennessä kaupungin lyhyt nousukausi alkoi taantua, kun rautatiet tulivat Keski-Oregoniin ja lampaankasvatus väheni.
Pulitzer-palkittu kirjailija H.L. Davis työskenteli poikasena vuosina 1906-1908 Antelope Heraldin konekirjoittajana, ja hänen mielikuvansa kaupungin läpi kulkevista rahdinkuljettajista, hevoskauppiaista, intiaaneista ja varomattomista kotitilallisista esiintyvät vilkkaasti hänen romaanissaan ”Hunaja sarvessa” (”Honey in the Horn”) ja useissa hänen esseissään. Toinen merkittävä (ja elinikäinen) Antelopen asukas oli John Silvertooth, joka ”Idle Hours” -saluunan pyörittämisen lisäksi toimi pormestarina, parturina, rauhantuomarina ja kaupungin virkailijana 1920-luvulta 1970-luvulle.
Kun Rajneeshin vuosien häiriöt häipyvät kaupungin kollektiivisesta muistista, Antelope jatkaa vakaasti eteenpäin uudelle vuosituhannelle myymälällä ja kahvilalla, postitoimistolla, kirjakaupalla ja huoltoasemalla, jotka palvelevat paikallisia karjankasvattajia ja turisteja, jotka sattuvat käymään. Joka kesä kaupungissa järjestetään kunnianhimoinen gospel-musiikin ja maalaiselämän juhla, jossa esiintyy valtakunnallisesti tunnettu laulaja Susie Luchsinger, joka vetää satoja kuulijoita.