Kirjahylly

Hoito / Hoito

Viisi vaihetta vahvistetun kardiopulmonaalisen pysähdyksen saaneen potilaan hoidossa ovat:

1. Alkuarviointi sekä peruselintoiminnot
2. Defibrillaatio
3. Edistynyt elintoiminnot
4. Post-elvytyshoito
5. Pitkäaikaishoito

Kun sydän- ja keuhkopysähdyksen diagnoosi on vahvistettu, sen jälkeen yleisö, lääkärit, ensihoitohenkilöstö, koulutetut maallikot ja sairaanhoitajat voivat suorittaa peruselintoimintoja (BLS) ja defibrillaatiota. Erikoistaitojen, kuten kehittyneen henkiavun (Advanced Life Support, ALS), elvytyksen jälkeisen hoidon ja sydän- ja verenpysähdyspotilaiden pitkäaikaishoidon kysyntä on kasvussa. Sydän- ja keuhkopysähdys voidaan perua kahdella tärkeimmällä toimenpiteellä eli varhaisella elvytyksellä ja varhaisella automaattisella ulkoisella defibrillaatiolla (AED). Ensimmäinen vaihe käsittää sydän- ja keuhkopysähdyksen tunnistamisen ja BLS-toimenpiteet. Jos defibrillointi on julkisessa käytössä, se olisi aktivoitava ja sitä olisi käytettävä tarvittaessa. Seuraavaksi käytetään pitkälle kehitettyjä hätäensiaputoimia (ALS), joihin kuuluu IV/IO-lääkityksen antaminen. Jos spontaani verenkierto palautuu, tapaukseen sovelletaan elvytyksen jälkeistä hoitoa ja myöhempää pitkäaikaista hoitoa. Sydän- ja keuhkopysähdyksen uhrin tunnistamiseen kuuluu sen varmistaminen, että potilas ei vastaa, hänellä ei ole pulssia ja hänen hengityksensä on epänormaali. Kun potilas on tunnistettu, on suoritettava välitön elvytys ja aktivoitava välittömästi ensihoitopalvelu (EMS). Nykyään defibrillaation julkinen saatavuus on lisännyt vielä yhden kerroksen vastaamiseen.

Alkuarviointi ja BLS

Kardiopulmonaalipysähdyksen varmistaminen edellyttää potilaan tajunnantason, ihon värin, hengitysliikkeiden ja valtimopulssin huolellista tutkimista joko kaulavaltimossa tai reisivaltimossa. Heti sydänpysähdyksen varmistamisen jälkeen pelastajan välittömänä velvollisuutena on soittaa hätäkeskukseen ja aloittaa elvytys.

On olennaista diagnosoida hengitysteihin joutuneen vierasesineen aspiraation merkit, joihin kuuluvat vaikea stridor, hengenahdistus, suprasternaalinen ja interkostaalinen retraktio. On suositeltavaa tehdä Heimlichin manööveri, jos epäillään aspiraatiota.

Hengitysteiden säilyminen avoimina on välttämätöntä sydän- ja keuhkoelvytyksen onnistumisen kannalta. Manöövereitä, kuten leuan nostoa, pään kallistusta ja leuan työntöä, voidaan käyttää hengitysteiden pitämiseksi avoimina. Kaikki näkyvät vierasesineet, kuten siirtyneet hammasproteesit, on poistettava nielusta. Hengityksen apuvälineitä, kuten orofaryngeaalista hengitystietä (OPA) ja nasofaryngeaalista hengitystietä (NPA), voidaan käyttää, jos pelastajalla on vaikeuksia potilaan hengittämisessä.

AHA:n ohjeessa ehdotettiin tiettyjä suosituksia laadukkaan elvytyksen suorittamiseksi:

1. Kompressiot tulisi aloittaa 10 sekunnin kuluessa sydän- ja keuhkopysähdyksen diagnosoinnista.
2. Kaksi hengityskertaa on annettava 30 painalluksen jälkeen. Liiallista hengittämistä on vältettävä.
3. Kaikkein mahdollisin keinoin on pyrittävä vähentämään keskeytyksiä pelastajan vaihtuessa tai rytmiä tarkistettaessa.
4. Puristusnopeuden on oltava 100-120 välillä minuutissa.
5. Puristussyvyyden on oltava välillä 2-2.4 tuumaa aikuisilla.
6. Rintakehän palautumiseen on annettava riittävästi aikaa

Automaattinen ulkoinen defibrillaatio

AED-laitteita on helppo käyttää muiden kuin perinteisten vastaajien, esimerkiksi ambulanssinkuljettajien, poliisien, palomiesten, turvamiesten ja maallikoiden, kautta. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että AED:n käyttö muiden kuin perinteisten vastaajien kautta voisi parantaa sydän- ja keuhkopysähdyksen selviytymisprosenttia, sillä ALS-tiimin saapuminen vie aikaa, ja muiden kuin perinteisten vastaajien suorittama varhainen defibrillointi ei ainoastaan lyhennä defibrillointiin kuluvaa aikaa vaan myös parantaa potilaan lopputulosta.

Advanced Cardiac Life Support

Palveluntarjoajat voivat käyttää peruselintoimintoja sekä kehittynyttä hengitystieavustusta ja lääkehoitoa, kuten adrenaliinia ja amiodaronia, elvytyksessä. Kehittynyt hengitystie voi sisältää supraglottisia hengitystievälineitä ja endotrakeaaliputkia. ACLS-tiimin etuna on lisäksi sydämen rytmin tulkinta ja defibrillaation käyttö tarvittaessa.

ADVANCED CARDIAC LIFE SUPPORT (ACLS) on suunniteltu riittävään ventilaatioon, verenpaineen ja sydämen tehon vakauttamiseen, sydämen rytmihäiriöiden hallintaan ja elinten perfuusion palauttamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä ovat-

1. Defibrillaatio ja tahdistus.
2. Endotrakeaaliputken intubaatio ja mekaaninen ventilaatio.
3. Suonensisäisen letkun asettaminen.

Defibrillaation suorittamisen nopeus on olennainen osatekijä potilaan hoitotulosten parantamiseksi. AHA:n ohjeessa ehdotettiin tiettyjä suosituksia defibrillaation-

1. Kardiopulmonaalinen elvytys olisi suoritettava samalla, kun AED-laite ladataan
2. Välitöntä varhaista defibrillaatiota olisi suosittava intubaation ja suonensisäisen letkun asettamisen sijasta
3. Bifaasisen aaltomuodon omaavaa defibrillaattoria suositaan monofaasisen sijaan.
4. Valmistajan suosittelemaa energia-annosta on käytettävä ensimmäiseen iskuun. Jos tätä ei mainita, defibrillaatiossa on käytettävä enimmäisannosta.
5. Fixed versus escalating energy for following shock should depend on manufacturers’ recommendations. Jos laitteessa on mahdollisuus porrastaa energiaa, seuraavassa iskussa olisi käytettävä suurempaa energiaa.
6. Kertaiskustrategiaa olisi suosittava pinotun iskun sijaan.

Epäonnistuneen defibrillaation jälkeen olisi annettava epinefriiniä, 1 mg I/V. Lisäksi tämän lääkkeen annos voidaan toistaa kolmen tai viiden minuutin kuluttua. Lisäksi vaihtoehtona on suositeltu vasopressiinia.

Kahden tai kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen on suoritettava välitön intubaatio ja valtimoverikaasuanalyysi. Niille potilaille, jotka ovat edelleen asidoottisia intubaation ja onnistuneen defibrilloinnin jälkeenkin, on aluksi annettava 1 new/ kg NaHCO3:a, ja edelleen 50 prosenttia annoksesta voidaan toistaa 10 minuutin kuluttua.

Rytmihäiriöhoito amiodaronilla voidaan aloittaa toistuvan sähköisen epävakauden ja epäonnistuneen defibrilloinnin jälkeen. 150 mg amiodaronia on annettava 10 minuutin aikana, minkä jälkeen 1 mg/tunti 6 tunnin ajan ja 0,5 mg/tunti seuraavien 18 tunnin ajan. Prokaiiniamidia käytetään nykyään harvoin. Kalsiumglukonaattia ei pidetä turvallisena, ja sen käyttö varataan vain potilaille, joilla on hyperkalemia tai jotka ovat ottaneet tappavan annoksen kalsiumkanavan salpaajaa.

Postresukitaatiohoito

Tämä vaihe alkaa spontaanin verenkierron onnistuneesta palautumisesta. Yleensä akuutin sydäninfarktin ( AMI) jälkeinen primaarinen kammiovärinä reagoi hyvin hoitoon ja on helposti hallinnassa, kun taas AMI:n jälkeisessä sekundaarisessa kammiovärinässä elvytysponnistelut eivät yleensä onnistu yhtä hyvin, ja niillä potilailla, jotka elvytetään onnistuneesti, VF:n uusiutumisprosentti on hyvin korkea. Potilaan lopputulos määräytyy hemodynaamisen vakauden perusteella. Asystolia, bradirytmihäiriöt ja PEA ovat yleisiä hemodynaamisesti epästabiileilla potilailla.

Sairaalan sisäisen sydän- ja keuhkopysähdyksen (IHCA) jälkeiset tulokset ja kliininen kuva, jotka liittyvät muihin kuin sydänsairauksiin, ovat hyvin huonoja, ja joissakin menestyksekkäästi elvytetyissä tapauksissa elvytyksen jälkeistä kulkua säätelee perussairauden luonne. Potilaiden, joilla on syöpä, keskushermostosairaus ja munuaisten vajaatoiminta, selviytymisprosentti IHCA:n jälkeen on alle kymmenen prosenttia.

Pitkän aikavälin hoito OHCA:n selviytymisen jälkeen

Potilaiden, jotka selviytyvät sydän- ja keuhkopysähdyksestä ilman peruuttamatonta aivovauriota, on käytävä läpi asianmukaiset tutkimukset etiologian selvittämiseksi ja lopullisten interventioiden toteuttamiseksi niin, että tällaiset episodit voidaan ehkäistä tulevaisuudessa.

Potilaita, joilla on sydänlihasiskemiasta johtuva sydän- ja keuhkopysähdys, olisi hoidettava kirurgisin, farmakologisin ( iskemian vastainen hoito) ja radiologisin toimenpitein, jotta pitkäaikaista eloonjäämistä voidaan parantaa.

Sairauksien, kuten hypertrofisten kardiomyopatioiden, harvinaisten perinnöllisten sairauksien, oikean kammion dysplasian, katekolaminergisen polymorfisen VT:n, Brugadan oireyhtymän ja pitkän QT:n oireyhtymän, aiheuttaman sydänpysähdyksen selvinneet ovat ehdokkaita implantoitavalle kardioverteri-defibrillaattorille (ICD).