Kuoriva iho-oireyhtymä

Oletko varma diagnoosista?

Kuoriva iho-oireyhtymä (PSS) viittaa harvinaiseen ryhmään heterogeenisia autosomaalisia resessiivisiä sairauksia, jotka ilmenevät ihon pinnallisena kuorintana ilman limakalvojen kuorintaa. PSS:n kolmea tyyppiä on luonnehdittu ihoalueiden, systeemisten ilmentymien ja erilaisten geenimutaatioiden perusteella. Ensinnäkin PSS voidaan luokitella ihoalueen mukaan. Akraalinen PSS rajoittuu käsiin ja jalkoihin, kun taas yleistynyt PSS johtaa laajaan kuorintaan. Yleistynyt PSS luokitellaan edelleen tulehduksen puuttumisen tai esiintymisen mukaan, ja se sisältää yleistyneen ei-tulehduksellisen PSS:n (A-tyypin PSS) ja yleistyneen tulehduksellisen PSS:n (B-tyypin PSS).

Mitä anamneesissa tulisi huomioida

Akralinen PSS: Akralisen PSS:n (APSS) oireet alkavat pian syntymän jälkeen tai lapsuudessa; oireet jatkuvat potilaan koko eliniän ajan. Potilailla esiintyy spontaania tai jatkuvaa ihon kuoriutumista käsissä ja jaloissa ja joskus alaraajoissa. Potilaat voivat valittaa eryteemaa, kutinaa tai polttavaa tunnetta paljastuneella kuoriutuneella alueella. Anamneesissa ei ole merkkejä systeemisistä oireista tai atopiasta. Kuoriutumisen voivat aiheuttaa mekaaninen trauma, kosteus, kuumuus, hikoilu ja altistuminen vedelle.

Yleistynyt ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Tyypin A PSS:n puhkeaminen alkaa myös pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa. Potilailla esiintyy oireetonta, laajalle levinnyttä ihon valkoista hilseilyä, jota esiintyy eniten ylä- ja alaraajoissa ja vähemmän käsissä ja jaloissa. Potilailla voi olla satunnaista kutinaa, mutta heillä ei ole merkkejä atopiasta, kuumeesta, systeemisistä oireista tai kynsien, hiusten tai limakalvojen poikkeavuuksista. Herkkä iho saattaa irrota helposti vedellä, tuulella, pölyllä, hiekalla ja kitkalla.

Generalisoitunut tulehduksellinen/tyypin B PSS: Kutsutaan myös kuorivaksi ihosairaudeksi, ja se ilmaantuu pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa spontaaniin, laikuttaiseen ihon kuoriutumiseen, johon liittyy eryteemaa ja kutinaa. Potilaan anamneesin tarkastelu paljastaa atopian, joka voi ilmetä ruoka-aineallergioina, vaikeana kutinana, astmana, angioedeemana ja urtikariaa. Sairastuneilla potilailla voi esiintyä menestymishäiriöitä ja toistuvia sekundaarisia infektioita (erityisesti Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamia).

Tyypilliset löydökset fyysisessä tutkimuksessa

Acral PSS: Potilailla esiintyy spontaania tai jatkuvaa pinnallista kuoriutumista ja rakkuloiden muodostumista käsien ja jalkaterien volaari- ja dorsaalipinnoilla. Paraneminen tapahtuu spontaanisti ilman arpeutumista tai surkastumista, mutta purkautuneella alueella voi esiintyä eryteemaa.

Yleistynyt ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Tälle alatyypille on ominaista yleistynyt kivuton ihon valkoinen hilseily, joka on helppo ja kivuton poistaa. Paljastuneella alueella ei ole eryteemaa tai tulehduksen merkkejä. Kuorinta on selvempää muilla kuin akraalialueilla. Kämmenissä ja jalkapohjissa oleva paksuuntunut iho voi joskus olla liitännäislöydös.

Yleistynyt tulehduksellinen/tyypin B PSS: Potilailla esiintyy laikuttaista ja laajalle levinnyttä ihon kuorintaa, johon liittyy eryteemaa ja kutinaa. Pinnallisten sekundaaristen ihoinfektioiden ja systeemisen atopian merkit ovat yleisiä.

Diagnostisten tutkimusten odotettavissa olevat tulokset

Acraalinen PSS: Akraalista PSS:ää sairastavilla potilailla ei ole liitännäislaboratorioarvoja. Ihon histopatologisessa tutkimuksessa nähdään halkeamia sarveiskerroksen ja granulosum-kerroksen välisessä liitoskohdassa. Myös kompakti ortokeratoosi voi esiintyä.

Noninflammatorinen/tyypin A PSS: Rutiinilaboratoriokokeet, mukaan lukien seerumin IgE ja täydellinen verenkuva, ovat normaalit tyypin A PSS:ssä. Tyypin A PSS:lle on histologisesti ominaista hyperkeratoosi, granulaarisen kerroksen oheneminen ja sarveiskerroksen erottuminen stratum granulosumista tai intrakorneaalinen halkeama. Elektronimikroskopiassa on havaittu alemman sarveiskerroksen sytoplasman sisäistä halkeilua sekä epänormaaleja kribriformisia keratohyaliinirakeita, jotka viittaavat häiriintyneeseen keratinisaatioon.

Inflammatorinen/tyypin B PSS: Laboratoriokokeet osoittavat klassisesti todisteita atopiasta, mukaan lukien eosinofilia ja kohonnut IgE. Muita diagnostisia poikkeavuuksia, joita esiintyy satunnaisesti tapauskertomuksissa, olivat epänormaalit tryptofaanipitoisuudet, aminohappoasiduria, kohonnut seerumin kupari, kohonnut ceruloplasmiini, kohonnut rauta ja raudan sidontakapasiteetti sekä epänormaali epidermaalinen retinoidimetabolia. Tyypin B PSS:n histologisissa muutoksissa esiintyy akantoosia ja hypergranuloosia. Sarveiskerros näyttää pinoutuneelta, ja siinä on hyperkeratoosia ja parakeratoosia sekä irtoamista rakeisesta kerroksesta. Rete-harjujen säännöllistä pidentymistä ja kapillaarien laajentumista voidaan havaita. Toisin kuin akraalisessa PSS:ssä ja A-tyypin PSS:ssä, ihon yläosassa on lievä tulehdusinfiltraatti. Elektronimikroskopiassa nähdään sarveissolujen solunsisäistä ja solujen välistä pilkkoutumista. Siinä näkyy myös granulosyyttien solunsisäistä pilkkoutumista ja turvotusta okasolujen sisällä ja niiden ympärillä.

Diagnoosin varmistus

Acral PSS: APSS diagnosoidaan useimmiten virheellisesti paikalliseksi epidermolysis bullosa simplexiksi. Nämä kaksi voidaan erottaa toisistaan biopsiassa, sillä APSS:ssä halkeama sijaitsee sarveiskalvon ja orvaskeden granulaarisen kerroksen välissä ja paikallisessa epidermolysis bullosa simplexissä orvaskeden tyvikerroksessa. Muita erotusdiagnooseja, jotka ovat kliinisesti samankaltaisia, ovat keratolyyttinen talvi-eryteema, eksfoliatiivinen iktyoosi, dermatofytoosi, psoriaasi, allerginen kosketusdermatiitti ja dyshidroottinen ekseema. Nämä yhteisöt voidaan erottaa APSS:stä anamneesin, fyysisen tutkimuksen ja ihobiopsioiden histopatologisen analyysin perusteella (ks. edellä ”Diagnostisten tutkimusten odotetut tulokset”).

APSS:n diagnoosi vahvistetaan tunnistamalla TGM5-geenin aiheuttavat mutaatiot käyttämällä mutaatioanalyysiä valkosoluista peräisin olevasta DNA:sta. TGM5-geenin seulonta on aiheellista potilaille, joilla on eurooppalaista syntyperää ja joilla epäillään epidermolysis bullosa simplexiä, mutta joilla ei ole mutaatioita siihen liittyvissä keratiinigeeneissä. Terveydenhuollon tarjoajille laboratoriotestauspaikat löytyvät National Council for Biotechnology Informationin (NCBI) kautta toimivasta Genetic Testing Registry (GTR) -rekisteristä.

Generalisoitu ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Tyypin A PSS:ssä esiintyy ihon pinnallista kuorintaa pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa. Erotusdiagnooseihin kuuluvat stafylokokin aiheuttama kuumennetun ihon oireyhtymä, epidermolysis bullosa, subkorneaalinen pustulaarinen dermatoosi, pinnallinen epidermolyyttinen iktyoosi (epidermolyyttisen iktyoosin lievempi fenotyyppi) ja muut PSS:n muodot. Tyypin A PSS voidaan erottaa näistä sairauksista anamneesin, fyysisen tutkimuksen ja ihon koepalojen histopatologisen analyysin perusteella (ks. diagnostisten tutkimusten odotetut tulokset). CHST8-geenin mutaatioiden molekyylianalyysi on aiheellinen diagnoosin vahvistamiseksi. Terveydenhuollon tarjoajille laboratoriotutkimuspaikat löytyvät NCBI:n kautta GTR:stä.

Tulehduksellinen/tyypin B PSS: Tyypin B PSS:lle on ominaista koko ihon pinnallinen laikukas kuoriutuminen, jonka taustalla on erytrodermia ja kutinaa paljailla alueilla. Siihen liittyy atooppisia oireita. Erotusdiagnooseihin kuuluvat hyper-IgE-oireyhtymä, atooppinen dermatiitti ja Nethertonin oireyhtymä. B-tyypin PSS:n fenotyyppinen päällekkäisyys muiden atooppisten sairauksien, erityisesti Nethertonin oireyhtymän, kanssa on huomattava, vaikka anamneesi, kliiniset löydökset ja ihon koepalojen ultrastrukturaalinen tai histopatologinen analyysi voivat auttaa diagnoosin tekemisessä. Tyypin B PSS:n diagnoosi voidaan vahvistaa immunohistokemiallisella tutkimuksella, jossa osoitetaan korneodesmosiinin puuttuminen epidermiksestä, tai mutaatioanalyysillä CDSN-geenin toimintojen menetyksen toteamiseksi. Terveydenhuollon tarjoajille laboratoriotestauspaikat löytyvät NCBI:n kautta GTR:stä.

Kuka on vaarassa sairastua tähän tautiin?

Kolme tunnistettua kuorivan ihon oireyhtymän muotoa ovat kaikki harvinaisia autosomaalisia resessiivisiä häiriöitä. PSS:n, kuten muidenkin autosomaalisesti resessiivisten sairauksien, esiintyvyys on suurempi sukulaisuussuhteiden jälkeläisillä. Mies- tai naisvaltaisuutta ei ole havaittavissa. APSS:n esiintyvyys on yleistä eurooppalaisissa väestöissä, minkä oletetaan johtuvan perustajavaikutuksesta. Tutkimukset viittaavat siihen, että APSS diagnosoidaan usein väärin tai alidiagnosoidaan, ja se on yleisempi kuin aiemmin on luultu.

Mikä on taudin syy?

Etiologia

Acral PSS: APSS johtuu yleisimmin mutaatiosta TGM5:ssä, joka koodaa transglutaminaasi 5:tä. TGM5 on granulaarisissa soluissa esiintyvä entsyymi, joka ristikytkee rakenneproteiineja epidermiksen terminaalisen erilaistumisen aikana muodostaakseen sarveiskerroksen. CSTA-geenin resessiivinen mutaatio on tunnistettu myös muutamissa tapauksissa, joissa ei ole TGM5-mutaatiota. CSTA koodaa kystatiinia, seriiniproteaasi-inhibiittoria, joka ilmentyy kaikkialla dermiksessä. Sama geeni on yhdistetty eksfoliatiiviseen iktyoosiin.

Yleistynyt ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Tyypin A PSS johtuu mutaatiosta CHST8-geenissä, joka koodaa golgin transmembraanista N-asetyyligalaktosamiini-4-O-sulfotransferaasia (GalNAc4ST1). Tämä entsyymi ilmentyy kaikkialla epidermiksessä, ja sen uskotaan osallistuvan erilaisten substraattien sulfatointiin epidermiksessä.

Yleistynyt tulehduksellinen/tyypin B PSS: Tyypin B PSS johtuu mutaatiosta korneodesmosiinigeenissä (CDSN). Korneodesmosiini on adhesiivinen glykoproteiini, joka sijaitsee desmosomien ja korneodesmosomien solunulkoisessa osassa siirtymässä stratum granulosumista stratum corneumiin ja myös karvatupen sisemmässä juuritupessa.

Patogeneesi

Acraalinen PSS: Transglutaminaasi 5:llä on elintärkeä merkitys normaalille epidermiksen erilaistumiselle. Tämä entsyymi lokalisoituu epidermiksen stratum granulosumin ja stratum corneumin väliin ja tuo ƴ-glutamyyli-ƹ-lysiini-isopeptidisidoksia sarveissolukalvon rakenneproteiinien välille. Näiden kahden kerroksen välisten rakenneproteiinien ristisilloittuminen vakauttaa niiden kiinnittymistä, ja tämän entsyymin häviäminen johtaa epävakauteen. Tämä epidermiksen epävakaus selittää APSS:ssä ilmenevän akraalipintojen pinnallisen kuoriutumisen.

Yleistynyt ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Vähemmän tiedetään CHST8-geenistä, joka koodaa golgin transmembraanista N-asetyyligalaktosamiini-4-O-sulfotransferaasia (GalNAc4-ST1). Tämä oireyhtymä johtuu CHST8-geenin homotsygoottisesta missense-mutaatiosta, joka johtaa aminohapon vaihtumiseen proteiinissa. Todisteet osoittavat, että tämä substituutio johtaa vähentyneeseen ilmentymiseen, lisääntyneeseen hajoamiseen ja sulfotransferaasi GalNAc4-ST1:n (siirtää rikkiryhmiä biologisiin molekyyleihin) yleisen glykosylaatiotilan muuttumiseen.

Glykosaminoglykaanien ja oligosakkaridien sulfaattiryhmillä on osoitettu olevan ratkaisevia rooleja, kun ne antavat hyvin spesifisiä toimintoja molekyyleille signaalinsiirrossa, solujen välisessä vuorovaikutuksessa ja alkionkehityksessä kaikkialla kehossa. Myös eri aineiden sulfatoitumisen merkitys epidermiksessä on tunnustettu. Esimerkiksi kolesterolisulfaatilla on ratkaiseva merkitys epidermiksen sarveiskerroksen yhteenkuuluvuudelle ja hilseilylle. Normaaleilla henkilöillä GalNAc4-ST1-proteiinia ilmentyy merkittävästi ylemmässä spinous-, granulaarisessa ja cornified-kerroksessa. Tyypin A PSS:ää sairastavilla potilailla tämän proteiinin määrä on vähentynyt.

Nämä havainnot ovat johtaneet hypoteesiin, jonka mukaan GalNAc4-ST1 vastaa epidermiksen normaalista koheesiosta ylemmissä epidermiskerroksissa, ja sen toiminnan menetys johtaa kliiniseen fenotyyppiin, johon kuuluu sarveiskerroksen lisääntynyt ja jatkuva hilseily.

Yleistynyt tulehduksellinen/tyypin B PSS: Mutaatio CDSN:ssä johtaa korneodesmosiinin, adheesiologisen glykoproteiinin, joka edistää korneodesmosomien muodostumista, menetykseen. Korneodesmosiini vastaa solujen välisestä adheesiosta ylemmässä dermiksessä, ja sen hajoaminen on olennaista normaalin hilseilyn kannalta. Korneodesmosiinin puuttuminen johtaa solujen välisen adheesion heikkenemiseen ylemmässä dermiksessä, mikä johtaa sarveiskerroksen hilseilyyn. Tämä elektronimikroskopiassa sarveiskalvossa ja granulaarisissa kerroksissa havaittu solujen välisen adheesion heikkeneminen mahdollistaa reagenssien lisääntyneen tunkeutumisen epidermikseen.

Allergeenien tunkeutumisen epidermikseen ajatellaan olevan uusi syy atooppiseen sairauteen, jossa tunkeutuville allergeeneille kehittyy yliherkkyysreaktio. Paikallinen tulehdusreaktio allergeeneille ylemmässä dermiksessä kuvataan histologisesti tulehduksellisena infiltraattina ylemmässä dermiksessä, turvotuksena selkärangan solujen ympärillä ja kapillaarien laajentumisena. Kliinisesti se ilmenee eryteemana ja kutinana, jotka johtuvat histamiinin ja muiden tulehdusvälittäjäaineiden vapautumisesta. Lisääntyneen allergeenipenetraation uskotaan olevan syynä alttiuteen kehittää allergisia yliherkkyysreaktioita, kuten ruoka-aineallergioita ja astmaa. Tähän liittyvät yliherkkyysreaktiot selittävät diagnostiset löydökset eosinofilia ja seerumin IgE:n lisääntyminen.

Korostunut kallikreiinin ilmentyminen epidermiksessä ja seerumissa johtaa siihen, että potilailla on todettu olevan osallisena angioedeemassa ja urtikariassa, joita potilaille kehittyy tämän taudin yhteydessä. Joissakin tutkimuksissa on osoitettu, että kohonneet kallikreiini- ja histamiinipitoisuudet vaikuttavat osittain myös tässä taudissa havaittavaan sarveiskerroksen lisääntyneeseen vaihtuvuuteen ja deskamaatioon.

Systeemiin liittyvät vaikutukset ja komplikaatiot

Acraalinen PSS: Acraalinen PSS on suurelta osin oireeton, eikä ihon kuorinta johda kyseisen alueen atrofiaan tai arpeutumiseen. Potilaat saattavat valittaa kutinaa kuoritulla alueella. Näiden alueiden raapimisesta voi aiheutua vammoja, sekundaarisia infektioita ja arpeutumista.

Yleistynyt ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Akraalinen PSS on suurelta osin oireeton, eikä ihon kuoriutuminen johda kyseisen alueen surkastumiseen tai arpeutumiseen. Potilaat saattavat valittaa kutinaa kuoritulla alueella. Näiden alueiden raapimisesta voi aiheutua vammoja, sekundaarisia infektioita ja arpeutumista.

Yleistynyt tulehduksellinen/tyypin B PSS: Tyypin B PSS:n komplikaatioihin kuuluvat kasvun epäonnistuminen, atopia (astma, ruoka-aineallergiat, urtikaria, angioödeema) ja sekundaariset infektiot, jotka yleisimmin johtuvat Staphylococcus aureuksesta. On myös olemassa yksittäinen tapausraportti B-tyypin PSS:ää sairastavasta potilaasta, jolla oli toistuvia infektioita ja IgA-nefropatiaa.

Hoito

Acraalinen PSS: APSS:lle ei ole olemassa spesifistä hoitoa, ja nykyisellä hoidolla pyritään oireiden lievittämiseen. Potilaita tulisi valistaa siitä, miten raapiminen voi johtaa arpeutumiseen ja sekundaarisiin komplikaatioihin. Heitä olisi myös valistettava siitä, että on vältettävä pahentavia laukaisevia tekijöitä, kuten mekaanisia vammoja, kosteutta, kuumuutta, hikoilua ja altistumista vedelle. Päivittäinen pehmentävien aineiden paikallinen käyttö ihoalueille on osoittautunut hyödylliseksi. Imeytyvät jauheet tai alumiininen antiperspirantti ovat olleet tehokkaita hikoilun hillitsemisessä, mikä on pahentava tekijä tietyissä tapauksissa.

Yleistynyt ei-tulehduksellinen/tyypin A PSS: Tyypin A PSS:lle ei ole olemassa erityistä hoitoa. Potilaita on valistettava siitä, miten raapiminen voi johtaa arpeutumiseen ja sekundaarisiin komplikaatioihin. Heitä tulisi myös valistaa välttämään kuorintaa pahentavia asioita, kuten vettä, tuulta, pölyä, hiekkaa ja kitkaa. Päivittäinen pehmentävien aineiden paikallinen käyttö ihoalueille on osoittautunut hyödylliseksi. Imeytyvät jauheet tai alumiininen antiperspirantti ovat olleet tehokkaita hikoilun hillitsemisessä, mikä voi pahentaa tätä tautia.

Yleistynyt tulehduksellinen/tyypin B PSS: Monia hoitomuotoja on kokeiltu B-tyypin PSS:n hoidossa rajoitetulla menestyksellä. Oraalinen ja paikallinen metotreksaatti, oraaliset ja paikalliset steroidit, systeeminen isotretinoiini, terva ja UVB-valohoito on katsottu tehottomiksi. Paikalliset pehmittimet saattavat lievittää oireita.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet hypoteesin, että antihistamiinit ja kallikreiinin estäjät voivat olla avuksi tässä taudissa. Kallikreiini ja histamiini lisääntyvät epidermiksessä potilailla, joilla on B-tyypin PSS, ja tutkimukset viittaavat siihen, että nämä molekyylit häiritsevät epidermiksen esteen toimintaa, mikä johtaa sarveiskerroksen lisääntyneeseen vaihtuvuuteen ja hilseilyyn näillä potilailla.

Histamiini liittyy tämän taudin tulehdukselliseen puoleen, ja kallikreiinin estäjistä voi olla apua myös B-tyypin PSS:ää sairastavilla potilailla, jotka sairastavat angioedeemaa. Vaikka on esitetty teoria, että antihistamiinit ja kallikreiinin estäjät voisivat olla uudenlainen hoitomuoto tyypin B PSS:n hoidossa, kliinisiä tutkimuksia, jotka tukisivat tätä, ei ole tehty taudin harvinaisuuden vuoksi. Staphylococcus aureuksen kattavaa antibioottihoitoa suositellaan, kun sekundaarisia ihoinfektioita kehittyy.

Optimaalinen terapeuttinen lähestymistapa

Optimaalinen terapeuttinen lähestymistapa APSS:n ja A-tyypin PSS:n hoidossa edellyttää pahentavien tekijöiden, kuten veden, hikoilun, kosteuden, kuumuuden ja kitkan välttämistä. Imeytysjauheet tai alumiiniset antiperspirantit ovat olleet tehokkaita hikoilun hillitsemisessä, jonka tiedetään pahentavan tätä tautia. Paikallisten pehmittimien käyttö kylvyn jälkeen voi tarjota jonkin verran helpotusta.

Tyypin B tai yleistyneen tulehduksellisen PSS:n hoito ei ole yhtä suoraviivaista, ja tämänhetkisessä tutkimuksessa teoriassa käytetään antihistamiineja ja kallikreiinin estäjiä, vaikka näitä teorioita ei ole todistettu. Raapimisen ja muiden taudin pahenemisvaiheiden välttämistä suositellaan. Paikallisista pehmentävistä aineista voi olla apua oireiden lievittämisessä, ja antibioottihoitoa suositellaan, kun ihoinfektioita kehittyy.

Potilaan hoito

Potilaita hoidetaan pitkäaikaishoidossa ihotautilääkärin kanssa, joka voi seurata taudin pahenemisvaiheita, tarjota optimaalista terapeuttista helpotusta ja seuloa näiden tautien sekundaarisia komplikaatioita.

Epätavalliset kliiniset skenaariot, jotka on otettava huomioon potilaan hoidossa

Agressiivinen kliininen valveutuneisuus on perusteltua, koska PSS diagnosoidaan yleisesti väärin. APSS ja tyypin A PSS on kirjallisuudessa yleisesti diagnosoitu väärin epidermolysis bullosaksi (EB), joka on epidermiksen ja dermiksen välisestä ankkurointivirheestä johtuva rakkuloituva ihosairaus. Jos potilaalla, jolla on aiemmin diagnosoitu EB, esiintyy jatkuvaa pinnallista kuoriutumista, sarveiskerroksen ja granulosum-kerroksen väliseen halkeamiseen viittaavia histologisia ominaisuuksia ja/tai siihen liittyvien desmiinigeenien puuttumista, PSS:n mutaatioiden seulonta voi olla perusteltua.

Yleisen tulehduksellisen PSS:n (generalized inflammatory PSS) ja Nethertonin oireyhtymän (Netherton-syndrooma) kliinisessä esiintymisessä ja patogeneesissä on myös huomattavaa päällekkäisyyttä. Nethertonin oireyhtymässä geenivirhe on Spink5-geenissä, joka koodaa seriiniproteinaasi-inhibiittoria LEKT1:tä. Tämän seriiniproteinaasi-inhibiittorin menetys johtaa epidermisten seriiniproteaasien, mukaan lukien tiettyjen kallikreiinien, lisääntyneeseen aktiivisuuteen. Nämä seriiniproteaasit ovat vastuussa desmosomien hajoamisesta sarveiskalvosomien ennenaikaisen proteolyysin kautta, mikä johtaa epidermiksen epävakauteen. Tämä muistuttaa tyypin B PSS:ää, jossa vika on korneodesmosiinin, joka on olennainen osa korneodesmosomeja, puuttuminen. Tämä patogeneettinen päällekkäisyys selittää, miksi Nethertonin oireyhtymän fenotyypin osa-alueet ovat samankaltaisia kuin tyypin B PSS, mukaan lukien ihon kuoriutuminen, erytroderma, sekundaariset ihoinfektiot ja atooppiset ilmenemismuodot.

Kliinisesti ne voidaan erottaa toisistaan siten, että tyypin B PSS:ssä on jatkuvaa ihon kuoriutumista, ja siinä puuttuvat kaksoissärmäiset hilseet ja trichorrhexis invaginata (bambukarvat), joka on kliininen kokonaisuus, joka esiintyy Nethertonin oireyhtymässä. Aiemmin diagnosoitu Nethertonin oireyhtymän tapaus, jolla on epätyypillisiä kliinisiä piirteitä ja jossa ei ole Spink5-mutaatioita, olisi tutkittava tarkemmin tyypin B PSS:n osalta.