Kysymys:
Vastaus: ”Mitä tarkoitti Jeesuksen käveleminen veden päällä?”
Vastaus: ”Mitä tarkoitti Jeesuksen käveleminen veden päällä? Jeesuksen vetten päällä kävelemisen ihme, joka on kirjattu kolmessa evankeliumissa (Matt. 14:22-36; Mark. 6:45-56; Joh. 6:16-21), tapahtui sen jälkeen, kun hän oli ihmeellisesti ruokkinut 5 000 ihmistä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Matt. 14:17). Mutta juuri Jeesuksen ihme, kun hän käveli veden päällä, vakuutti Jeesuksen opetuslapset enemmän kuin mikään muu siitä, että hän todellakin oli Jumalan Poika (Matt. 14:32-33).
Tarina avautuu Galilean merellä, joka sijaitsee Jordanin laakson alaosassa vuoristossa, joka kohoaa 1 000 metrin korkeuteen merenpinnasta. Itse järvi on 700 jalkaa Välimeren alapuolella. Yksi tämän vesistön huomionarvoisimmista piirteistä on se, että se on hyvin altis äkillisille ja äärimmäisen rajuille myrskyille. Nämä myrskyt johtuvat siitä, että kylmää ilmaa syöksyy järveä ympäröiviltä vuorilta ja törmää lämpimään, kosteaan ilmaan, joka nousee itse veden pinnalta.
”Illan tultua hänen opetuslapsensa menivät alas järvelle, jossa he nousivat veneeseen ja lähtivät järven yli Kapernaumiin. Nyt oli jo pimeää, eikä Jeesus ollut vielä liittynyt heidän seuraansa. Kova tuuli puhalsi, ja vesi kävi kovaksi. Kun he olivat soutaneet kolme tai kolme ja puoli meripeninkulmaa, he näkivät Jeesuksen lähestyvän venettä ja kävelevän veden päällä, ja he kauhistuivat. Mutta hän sanoi heille: ”Minä olen se, älkää pelätkö”. Silloin he suostuivat ottamaan hänet veneeseen, ja heti vene saavutti rannan, jonne he olivat matkalla.” (Joh. 6:16-21) (Joh. 6:16-21)
Tässä ihmeessä on useita merkittäviä seikkoja, jotka on syytä tunnistaa. Ensinnäkin Matteus kertoo meille, että ”vene oli jo huomattavan matkan päässä maasta, ja aallot riepottelivat sitä, koska tuuli oli sitä vastaan. Yön neljännen vahtivuoron aikana Jeesus meni heidän luokseen kävellen järvellä” (Matt. 14:24-25). Vaikka heidän oli määrä kulkea vain lyhyt matka, myrsky oli niin raju, että huolimatta kaikista heidän ponnisteluistaan veneen hallitsemiseksi myrsky oli ajanut heidät lähes neljän mailin päähän keskelle merta. Koska kyseessä oli yön neljäs vahtivuoro (kello 3:00-6:00), he olivat soutaneet ja ponnistelleet airoistaan lähes yhdeksän tuntia! He olivat täysin uupuneita.
Markus kertoo, että kun opetuslapset näkivät Jeesuksen kävelevän järvellä, he luulivat häntä aaveeksi. He huusivat, koska he kaikki näkivät hänet ja olivat kauhuissaan (Mark. 6:48-50). Ja tästä pääsemmekin tämän ihmeen toiseen merkittävään seikkaan. Jeesus tulee aina luoksemme elämän myrskyissä. Tämä muistuttaa Jumalan sanoja Jesajalle: ”Kun kuljet vesien läpi, minä olen sinun kanssasi, ja kun kuljet jokien läpi, ne eivät pyyhkäise sinua” (Jesaja 43:2). Herra ei ehkä tule silloin, kun ajattelemme, että hänen pitäisi tulla, koska hän tietää, milloin tarvitsemme häntä eniten. Jeesus oli odottanut, kunnes vene oli mahdollisimman kaukana maasta, kun kaikki heidän toivonsa oli mennyt. Pohjimmiltaan Jeesus koetteli opetuslasten uskoa, ja se tarkoitti kaikkien inhimillisten tukien poistamista. Miksi Jeesus käveli veden päällä? Näyttääkseen opetuslapsilleen, että juuri se, mitä he pelkäsivät, raivoava, kuohuva meri, oli vain askeleita, joiden kautta hän tuli heidän luokseen. Usein pelkäämme elämän vaikeita kokemuksia, kuten sairautta, läheisten menettämistä ja taloudellisia vaikeuksia, vain huomataksemme, että nämä kokemukset voivat tuoda Jeesuksen lähemmäs meitä.
Mutta meidän on kysyttävä, miksi he eivät tunnistaneet Jeesusta? Vastaus on, että he eivät etsineet häntä. Jos he olisivat odottaneet uskossa, he olisivat tunnistaneet Hänet heti. Sen sijaan he tekivät sen väärän johtopäätöksen, että Hänen ilmestymisensä oli aaveen ilmestyminen. Pointtina on tämä: pelko ja usko eivät voi elää samassa sydämessä, sillä pelko usein sokaisee silmät Herran läsnäololta.
Kolmas merkittävä seikka on se, että Jeesus osoitti hallitsevansa elementtejä, minkä vain Jumala voi tehdä. Hän paljasti tämän totuuden opetuslapsille, jotka tunnistivat hänen jumaluutensa ja vastasivat tunnustamalla uskonsa Jeesukseen Jumalana: ”Tuuli tyyntyi. Silloin ne, jotka olivat veneessä, kumarsivat häntä sanoen: ’Totisesti sinä olet Jumalan Poika'” (Matt. 14:32-33). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun opetuslapset kutsuivat Jeesusta Jumalan pojaksi, lausunto, joka itse asiassa perustui siihen, mitä he olivat aiemmin sanoneet hänestä Matteuksen evankeliumin 8:27:ssä: ”Minkälainen ihminen tämä on?”. Jopa tuulet ja aallot tottelevat häntä.” Tässä he vastaavat omaan kysymykseensä: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika.”
Vaikka heillä oli vielä pitkä matka hengelliseen ymmärrykseensä, opetuslapset olivat kasvamassa uskossaan Herraan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun opetuslasten sanotaan palvoneen Jeesusta. Matteuksen evankeliumissa 2:11 idästä tulleet tietäjät kumarsivat Jeesusta. Myöhemmin spitaalisen sanotaan palvoneen Jeesusta (Matt. 8:2). Synagogan johtaja tekee saman Matteuksen 9:18:ssa. Mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun opetuslapset palvoivat häntä. On myös tärkeää huomata, että heidän palvontansa liittyy heidän tunnustukseensa (Matt. 14:33).
Ja juuri tätä palvonta on, sen tunnustamista, kuka Jumala on, ja hänen ylistämistään sekä siitä, kuka hän on että siitä, mitä hän on tehnyt. Juuri tässä kertomuksessa opetuslapset ottivat ensimmäisen askeleen ja palvoivat Jeesusta Jumalan Poikana.
Mitä?