Kesäkuussa 1996 otettiin käyttöön kasvua, työllisyyttä ja uudelleenjakoa koskeva makrotalouspolitiikka (GEAR). Politiikassa ehdotettiin keskipitkän aikavälin politiikkoja, joilla pyrittiin Etelä-Afrikan talouden nopeaan vapauttamiseen. Näihin politiikkoihin kuului valuuttakontrollin höllentäminen, valtion omaisuuden yksityistäminen, kaupan vapauttaminen, työmarkkinoiden ”säännelty” joustavuus, tiukat alijäämän supistamistavoitteet ja rahapolitiikka, jolla pyrittiin vakauttamaan randi markkinakorkojen avulla.
GAR-politiikalla pyrittiin vahvistamaan Etelä-Afrikan talouskehitystä, lisäämään työllisyyttä ja jakamaan tuloja ja sosioekonomisia mahdollisuuksia uudelleen köyhän väestön hyväksi. Gear-politiikan keskeiset tavoitteet olivat: 6 prosentin talouskasvu vuoteen 2000 mennessä, työllisyyden kasvu, joka ylittää taloudellisesti aktiivisen väestön määrän kasvun, alle 10 prosentin inflaatio, bruttokansallisten säästöjen suhde bruttokansantuotteeseen (BKT) 12 prosenttia.5 prosenttia vuonna 2000, valuuttakontrollin höllentäminen ja budjettialijäämän supistaminen alle 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen.
Vuonna 1998 Etelä-Afrikan hallitus ilmoitti Nelson Mandelan johdolla aikovansa ostaa Ruotsista 28 BAE/SAAB JAS 39 Gripen-hävittäjäkonetta 10,875 miljardilla R:llä eli 388 miljoonalla R:lla (noin 65 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla) konetta kohti. Etelä-Afrikan puolustusministeriön strategisten puolustushankintojen tavoitteena oli uudenaikaistaa puolustuskalustoa, johon kuului korvettien, sukellusveneiden, kevyiden yleishelikoptereiden, johtohävittäjäkouluttajien ja kehittyneiden kevyiden hävittäjälentokoneiden hankinta. Asekauppaa, kuten se myöhemmin alettiin kutsua, syytettiin kuitenkin korruptiosta. Vuonna 2011 istuva presidentti Jacob Zuma ilmoitti tutkintakomission perustamisesta tutkimaan väitteitä strategisiin puolustushankintapaketteihin liittyvistä petoksista, korruptiosta, väärinkäytöksistä tai säännönvastaisuuksista.
Komission puheenjohtajana toimi korkeimman muutoksenhakutuomioistuimen tuomari Seriti, ja se tuli tunnetuksi nimellä Seriti-komissio.
Vuonna 1999 Mandela vetäytyi aktiivisesta politiikasta. Häntä pyydettiin auttamaan rauhansopimusten välittämisessä Burundissa Keski-Afrikassa toimimalla välittäjänä. Burundin rauhaa ja sovintoa koskeva Arushan sopimus allekirjoitettiin 28. elokuuta 2000 alueellisen rauhanaloitteen ja kansainvälisen yhteisön tuella. Tämän jälkeen rauhanprosessia vahvistettiin allekirjoittamalla kaksi tulitaukosopimusta. Ensimmäinen näistä sopimuksista allekirjoitettiin 7. lokakuuta 2002 Burundin siirtymähallituksen (TGoB) ja Burundin aseistettujen poliittisten puolueiden ja liikkeiden (APPM) välillä. Toinen sopimus tehtiin 2. joulukuuta 2002 TGoB:n ja Pierre Nkurunzizan johtaman CNDD-FDD:n välillä.
Etelä-Afrikassa Mandela jatkoi rahankeräyksiä Nelson Mandelan lastenrahastoa varten. Hän teki tämän muun muassa kutsumalla yritysjohtajia mukaansa vierailuille köyhien ihmisten siirtokuntiin, joissa hän pyysi heitä lupaamaan lahjoituksia erityisesti kouluja ja luokkahuoneita varten. Tällaiset tilat ovat tulleet tunnetuiksi ”Madiban taikuuden” tuotteina.