Monet vanhemmat valittavat vaikeuksista hallita takertuvia lapsia – olipa kyseessä sitten vauva, joka itkee joka kerta, kun vanhempi on poissa näkyvistä, taapero, joka takertuu vanhempiensa jalkoihin sosiaalisissa tilaisuuksissa, tai ala-asteikäinen lapsi, joka ei halua vanhempiensa lähtevän ulos syömään ilman heitä.
”Takertuvuudella” tarkoitetaan lasta, jolla on voimakas emotionaalinen tai käyttäytymiseen liittyvä reaktio siihen, että hänet erotetaan vanhemmastaan.
Lapset voivat käyttäytyä takertuvasti missä tahansa vaiheessa aina alakoulun loppupuolelle asti. Imeväisikäiset saattavat itkeä antaakseen vanhemmilleen ymmärtää, etteivät he pidä erossa olemisesta. Pikkulapset ja isommat lapset saattavat itkeä, takertua tai jopa romahtaa täysin, jos vanhempi on jättämässä heidät.
Useimmissa tapauksissa nämä reaktiot ovat täysin normaaleja. Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan takertumisjaksojen yli tunnustamalla ja hyväksymällä tähän käytökseen liittyvät tunteet.
Miksi lapset takertuvat?
Lapsi voi osoittaa takertuvuutta, koska hän pelkää joutuvansa pois vanhempiensa luota (eroahdistus) tai koska hän pelkää vieraita ihmisiä, jolloin pelko liittyy enemmänkin siihen, että lapsi on tuntemattomien ihmisten lähellä.
Lapsille kehittyy myös jo varhain oma minäkäsitys sekä tahto – terve halu ilmaista itseään ja vaikuttaa maailmaansa. Joskus takertuva käytös ei siis johdu siitä, että lapset todella pelkäävät vanhemman jättämistä, vaan kyse on sen sijaan siitä, että he ilmaisevat voimakasta halua, että vanhempi jää.
Ja lapset on sosiaalisesti ja biologisesti ohjelmoitu muodostamaan vahva kiintymyssuhde vanhempiinsa. Vanhemmat edustavat yleensä turvallista, rakastavaa perustaa, josta käsin lapset voivat tutkia maailmaa ja kehittyä itsenäisiksi.
Kiinnittynyt käyttäytyminen voi voimistua tiettyinä kehitysvaiheina, kun lapset kokeilevat uutta itsenäisyyttään, esimerkiksi oppiessaan kävelemään tai siirtymävaiheissa, kuten esikoulun, päiväkodin tai peruskoulun alkaessa.
Clingy-käyttäytyminen harvinaistuu lasten vanhetessa, mutta sitä voi edelleen esiintyä alakouluikäisillä lapsilla.
Lapsen takertuvuuden tasoon ja tapaan ilmaista sitä voivat vaikuttaa:
-
lapsen temperamentti: jotkut lapset ovat sosiaalisesti ujompia tai sisäänpäinkääntyneempiä; toiset ovat reaktiivisia ja kokevat tunteet voimakkaasti
-
merkittävät tapahtumat tai muutokset lapsen perheessä, kuten uuden sisaruksen syntymä, uuden koulun aloittaminen tai muutto – on normaalia, että lapsista tulee takertuvaisempia vanhempiinsa, kun he tottuvat muutokseen
-
muut perhetekijät, kuten vanhempien eroaminen toisistaan tai vanhempien avioero, vanhempien stressi tai mielenterveyden ongelmat. Lapset voivat olla hyvin herkkiä vanhempiensa muutoksille, joten jos vanhemmalla on vaikeita aikoja, lapsesta voi tulla takertuva tai hän voi osoittaa muuta haastavaa käyttäytymistä.
Miten voit auttaa lastasi?
Ole turvallinen tukikohta
Monet lapset ovat takertuvia uudessa tilanteessa tai uusien ihmisten kanssa. Tämä on kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista, ja sillä on evolutiivinen etu, koska lapset karkaavat harvemmin itsekseen mahdollisesti vaarallisiin tilanteisiin.
Mutta on myös tärkeää, että lapset oppivat irrottautumaan vanhemmistaan ja saavat luottamusta omiin kykyihinsä.
Vanhemmat voivat auttaa lapsia tottumaan uuteen tilanteeseen tukemalla heitä sen läpi. Jos lapsi on esimerkiksi aloittamassa uudessa päiväkodissa, vanhemman voi auttaa viettämään siellä jonkin aikaa lapsensa kanssa, jotta lapsi voi tottua uuteen ympäristöön luotettavan vanhemman ollessa lähellä.
Tunnusta lapsesi tunteet
Kun lapset ovat takertuvaisia, he viestivät tunteistaan. Takertumisen vastustaminen ei yleensä auta, sillä lasten tunteet eivät katoa, jos ne jätetään huomiotta tai vähätellään.
Sen sijaan tutkimusten mukaan on tärkeää tunnustaa, leimata ja normalisoida lasten tunteet.
Vanhemmat saattavat pelätä, että lapsen tunteista puhuminen pahentaa tilannetta, mutta näin on harvoin. Tunteista puhuminen auttaa lapsia yleensä päästämään tunteistaan irti auttamalla heitä säätelemään tunteitaan.
Tämä tapahtuu lapsen omalla ajalla, mikä voi tarkoittaa kiukuttelun hyväksymistä eron yhteydessä tai takertuvaa käyttäytymistä sosiaalisessa tapahtumassa, kunnes lapsi sopeutuu siihen.
Mallia rauhallisesta luottamuksesta
Vanhemmat ovat tärkeitä roolimalleja lapsille, mikä tarkoittaa, että heistä tulee lapselle toimiva esimerkki siitä, miten tiettyihin tilanteisiin tulisi suhtautua. Se, miten vanhemmat reagoivat lapsensa takertuvaan käytökseen, voi muokata sitä, miten lapset suhtautuvat tiettyyn tilanteeseen.
Jos lapsi on esimerkiksi takertuvainen aloittaessaan peruskoulun ja vanhempi reagoi siihen erittäin huolestuneesti ja ahdistuneesti, lapsi saattaa olla epävarma siitä, onko uusi ympäristö turvallinen. Mutta jos vanhempi osoittaa rauhallista luottamusta lapseensa ja siihen, että tämä selviytyy erosta ja/tai uudesta tilanteesta, myös lapsi todennäköisesti tuntee olonsa mukavaksi.
Keskustele suunnitelmasta etukäteen
Ihminen pelkää tuntematonta, joten tulevasta muutoksesta tai pelätystä tilanteesta puhuminen auttaa lapsia selviytymään siitä.
Esimerkiksi ennen lääkäriin menoa auttaisi puhua siitä, miten valmistaudutte (mitä otatte mukaanne, miten pääsette sinne, missä lääkärin vastaanotto on), mitä voi tapahtua, kun saavutte paikalle (ilmoittaudutte vastaanotossa, istutte odotushuoneessa muiden potilaiden kanssa) ja mitä voi tapahtua lääkärikäynnillä (mistä puhutte lääkärin kanssa, tarvitseeko lääkärin ehkä koskettaa lasta).
Jopa tulevista tapahtumista puhuttaessa on tärkeää tunnustaa tunteet ja mallintaa rauhallista luottamusta.
Mutta entä jos lapseni on vain liian takertuva?
On olemassa muutamia tekijöitä, jotka on otettava huomioon, kun arvioidaan, onko lapsen takertuva käytös huolestuttavaa.
Huomioi ensinnäkin asiayhteys. Selviytyykö lapsi merkittävästä muutoksesta elämässään, uudesta ympäristöstä tai uusista ihmisistä? Jotkut lapset ovat erityisen herkkiä muutoksille ja saattavat tarvita useita viikkoja (tai kuukausia) sopeutuakseen. Sinun on siis ehkä annettava lapselle hieman lisätukea, jotta hän selviytyy siirtymävaiheesta.
Toiseksi, pohdi käyttäytymisen voimakkuutta. Häiritseekö takertuva käyttäytyminen lapsen tavallista elämää? Häiritseekö se esimerkiksi hänen kykyään mennä päiväkotiin tai kouluun tai aiheuttaako se lapselle (ja vanhemmille) huomattavaa mielipahaa ja stressiä?
Kolmanneksi, pohdi ajankohtaa. Jos käyttäytymistä esiintyy päivittäin ja se kestää yli neljä viikkoa ja häiritsee lapsen elämää, voi olla hyödyllistä kääntyä ammattilaisen, kuten yleislääkärin, lastenlääkärin, psykologin tai koulunkäynninohjaajan puoleen.