Opettaja vs. professori: Mitä akateemisessa nimessä on?

Millä nimellä opiskelijat kutsuvat sinua? Ohjaajaksi? Professori? Tohtoriksi? Vai käyttävätkö he vain etunimeäsi? Tämä opas toimii vastauksena kysymykseen ”ohjaaja vs. professori” siinä, miten tyylittelet itsesi, onko tittelillä tai tieteellisellä arvolla todella väliä ja mitä odotat opiskelijoiltasi ja miten viestit tittelistäsi heille.

Ohjaaja vs. professori: Mitkä ovat säännöt?

Akatemiallisia arvonimiä koskevat säännöt ja kriteerit – nämä yleiset säännöt koskevat korkeakouluopetusta Yhdysvalloissa. Useimmiten ”professori” viittaa professorin virkaan nimitettyyn virkaan. ”Instructor”, joka on samanlainen kuin ”lecturer”, kattaa kaikki muut, jotka opettavat yliopistoissa, työsopimuksella, kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti.

Useimmissa yliopistoissa ja korkeakouluissa apulaisprofessori on ensimmäinen arvoaste. Hän voi kutsua itseään ”professoriksi”, mutta hänen on saavutettava virka-aika tietyn määrän vuosien kuluessa (yleensä enintään seitsemän) noustakseen seuraavaan asemaan. Apulaisprofessori on henkilö, joka saa ylennyksen, kun hän on saavuttanut professorin arvon; professorin arvonimi myönnetään sitten henkilölle, kun hänen yliopistonsa on päättänyt, että hän on ansioitunut tieteenalallaan.

Toisaalta apulaisprofessorit eivät kuulu tiedekuntaan, mutta koulunsa käytännöistä riippuen he voivat käyttää arvonimeä ”professori” kohteliaisuusarvonimikkeenä – nimittäin arvonimellä, jolla ei ole oikeudellista painoarvoa. Apulaisprofessoreille maksetaan palkkaa opetetun kurssin perusteella eikä palkkaa: ohjaajat voivat olla palkattuja ja heillä voi olla virallisia virkoja, mutta he eivät useinkaan ole oikeutettuja virkasuhteeseen.

Laboratorio- tai opetusjaksoja johtavia graduntutkinto-opiskelijoita ei pidetä ohjaajina.

Kanadassa apulaisprofessoreiden vastineena ovat ”satunnaiset” opettajat, joilla on opetusvastuu, satunnaisia hallinnollisia tehtäviä mutta ei tutkimusvastuita, ja jotka opettavat lyhytaikaisin sopimuksin. Näille henkilöille ei myönnetä professorin arvonimeä, ei kohteliaisuutta eikä muutakaan arvonimeä.

Jos olet suorittanut tohtorin tutkinnon, sinulla on oikeus kutsua itseäsi ”tohtoriksi” riippumatta siitä, oletko vakinainen vai osa-aikainen työntekijä. Joillekin se on mieluisin titteli luokassa (josta lisää myöhemmin).

Tämän lisäksi korkeakouluilla on omat ohjeistuksensa titteleistä ja tiedekunnan asemista, ja kuten monet muutkin institutionaaliset käytännöt, ne voivat olla monimutkaisia. Esimerkiksi Cornellin yliopistossa on 40 hyväksyttyä akateemista nimikettä, mukaan lukien ”professor-at-large”. Yksityisillä laitoksilla voi olla hieman erilaiset säännöt kuin julkisesti rahoitetuilla laitoksilla.

Opettaja vs. professori: Does it really matter?

Jotkut ihmiset pitävät suurta arvossa asianmukaisten kunniamerkkien kiinnittämistä. Toisten mielestä nämä erottelut kalpenevat opetuksen laadun rinnalla. Verkkokouluttaja Errol Sullin mukaan ”se on asenteesi ja opetustaitosi, jotka lopulta reagoivat, ei tittelisi.”

Oletaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että titteleiden väliset erot ovat muutakin kuin semanttisia, sillä vakinaisen ja sopimussuhteisen tiedekunnan työelämä on varsin erilaista. ”Adjunctified university”, kirjoittaa Rebecca Schumann Slate-lehdessä, ”what to call professors is more confusing than ever”, and perhaps more contentious.

Instructor vs Professor: Mitä opiskelijat odottavat… ja mitä he tekevät

Keskiverto-opiskelijalla ei tietenkään ole aavistustakaan akateemisen maailman työkulttuurista ja politiikasta. Tässä eräs opiskelijani, luokkahuoneeni etuosassa, nostaa kätensä ylös. ”Anteeksi, neiti…”

Olen veteraaniopettaja ja oppiaineen asiantuntija – nelikymppinen kahden lapsen äiti, jolla on päällään, jos ei puku, niin jotain ”koottua”. Kurssin opetussuunnitelmassa mainitaan koko nimeni ja tohtorin tutkintotodistukseni. Sanotaan vain, että ”neiti” tuntuu minusta täysin sopimattomalta.

Monien vuosien ajan olen kohteliaasti oikaissut opiskelijoita, jotka ovat vaatineet minua kutsumaan ”neiti”-nimellä, ja yhtä kauan olen antanut asian mennä ohi väsyneenä, enkä ole halunnut keskeyttää luennon kulkua tai suistaa keskustelua raiteiltaan. Vaikka ”neiti” ärsyttää minua, olen yleensä suvaitsevainen sen suhteen, miten opiskelijat puhuttelevat minua. Ehdotan yleensä, että he kutsuvat minua etunimelläni.

Etunimellä puhuminen

Inside Higher Ed -lehden artikkelista puhjenneen keskustelun perusteella tämä on suosittu mutta kiistanalainen käytäntö. Artikkelissa Katrina Gulliver, Uuden Etelä-Walesin yliopiston tiedekunnan jäsen, valittaa ”tuttuuden epidemiaa” opiskelijoiden keskuudessa, jotka ovat taipuvaisia kutsumaan häntä etunimellä. Gulliver katsoo, että hänen auktoriteettinsa luokkahuoneessa heikkenee, kun etunimiä käytetään sähköpostitse, hänen luokkahuoneessaan ja muiden luokkahuoneissa. ”Niille, jotka aikovat haukkua minua kireäksi”, hän kirjoittaa, ”varokaa etuoikeuksianne.”

Minä – heterona, valkoisena naisena, joka on sopimustehtävissä akateemisessa tiedekunnassa – tunnustan etuoikeuteni ja haittani. Olen tietoinen häiritsevästi sukupuolittuneista ja rodullistetuista käsityksistä opiskelijoista, sillä ne tulevat esiin esimerkiksi opettajien arvioinneissa. Ja vaikka olen varmasti kokenut auktoriteettini kyseenalaistamista, en usko, että ne olisivat tuntuneet yhtään paremmilta, jos niihin olisi liitetty ”tohtori”. Olisivatko ne estyneet tai vähentyneet, jos olisin vaatinut muodollisempaa puhuttelua? Luokkahuoneen auktoriteetti ei tietenkään ole ainoa tekijä, joka on otettava huomioon nimipelissä, mutta joidenkin mielestä se on silti tärkeä.

Mielenkiintoista on, että jotkut oppilaat, joita opetan, pitävät kiinni kunniamaininnoista, vaikka pyydän heitä kutsumaan minua Kareniksi. Jotkut näistä minua ”tohtoriksi” tai ”professoriksi” kutsuvista opiskelijoista yrittävät käyttää titteliä imarteluna: ”Olkaa hyvä, professori, saanko jättää tämän esseen myöhässä, professori?”. Se on teidän harkintakykynne varassa, professori, mutta pyydän, säästäkää arvosanani.” Vastaukseni olisi saattanut olla huomauttaa, että tarkkaan ottaen heidän ei pitäisi kutsua minua professoriksi.

Instructor vs. Professor: Onko ’tohtori’ hyvä vaihtoehto?

Viime lukukaudella, joka oli ensimmäinen lukukauteni tietyssä oppilaitoksessa, kokeilin jotain erilaista ja pyysin verkko-opiskelijoitani kutsumaan minua ’tohtori K:ksi’. Vietin lukukauden tuntien oloni epämukavaksi tuon päätöksen takia. Tuntui kuin olisin tyrkyttänyt pätevyyttäni kaikkien päin naamaa ja käyttänyt etukirjaintani kompensoidakseni pakollista muodollisuutta.

Tässä tapauksessa opiskelijani olivat päteviä aikuisopiskelijoita, jotka omistivat yrityksiä ja perustivat perheitä. Luulen, että tunsin tarvetta vaatia asiantuntemustani, koska pelkäsin, ettei minulla ollut heille paljon annettavaa. Kävi ilmi, että minulla oli paljon tarjottavaa heille. Se kävi ilmi vuorovaikutuksessamme lukukauden aikana, ja se ilmeni kovasta työstäni palautteen antamisessa ja ohjaamisessa.

Akateemisella uralla ei ole muuta oikotietä kunnioitukseen kuin opettaminen, eikä arvosi opettajana ole kiinni käyntikortissasi tai ansioluettelossasi olevasta tittelistä.

Seuraavia juttuja
Avustavat ja apulaisprofessorit pyrkivät turvaamaan virkasuhteensa
Miten saada professorin titteli

Kirjoittaudu maksuttomalle aktiivisen oppimisen kurssillemme

Maksuttomalla verkkokurssillamme ’Kuinka toteuttaa aktiivista oppimista luokkahuoneessasi’ opastamme, miten voit nousta tasolleen uusilla pedagogisilla menetelmillä. Paikat täyttyvät nopeasti – ilmoittaudu nyt ja lunasta omasi.

Täytä alla oleva lomake tai klikkaa tästä saadaksesi lisätietoja.