Dominon uusi Specialty Chicken ei ole, kuten jotkut ovat sitä kutsuneet, ”pizza paistetulla kanakuorella”. Se on valitettavaa, koska minulla ei ole aavistustakaan, mitä helvettiä se oikeastaan on.
Tällaisen abstraktin käsitteen sitominen ruoka-aineeseen, joka on tunnistettavissa tällä olemassaolon tasolla, olisi edes jotenkin järkevää. Sen sijaan Dominon valtaapitävät ovat päättäneet yksinkertaisesti laittaa tuotteen markkinoille läpinäkyvänä pyrkimyksenä sanoa: ”Hei, tässä on kasa kanaa, juustoa ja valitsemasi jutut päällä.”. Specialty Chicken on sellainen keittiön kauhistus, jonka voisi odottaa viikonlopun ylioppilaalta, joka on päättänyt ryöstää vanhempiensa jääkaapin aamuyöllä kello 3. Domino’s tietää tämän, ja niin tietävät myös ihmiset, jotka väistämättä tilaavat sen.
Tässä mielessä Domino’s Specialty Chicken muistuttaa hyvin paljon aavetta: se on läpinäkyvä, pelottava, ilmestyy vain keskellä yötä ja herättää kauhun tunteen kulkiessaan kehosi läpi.
Loppujen lopuksi nimi ja myynninedistäminen on joko nerokasta tai mieletöntä – sitä on vähän vaikea sanoa. ”Specialty Chicken” kuulostaa joko laittomalta tai suoraan kiinalaisen ruoan ruokalistalta revityltä. Mutta koska nimi on niin epämääräinen ja konsepti niin kaukaa haettu, se toimii melkein kuin oma suodatusjärjestelmänsä ihmisille, jotka ajattelevat syödä.
Kuvan ja nimen nähdessään ihmiset jakautuvat väistämättä kahteen ryhmään: 1) Ihmiset, jotka eivät tiedä mitä se on. 2) Ihmiset, jotka eivät välitä ja haluavat syödä sitä joka tapauksessa.
Jos kuulut jälkimmäiseen ryhmään – rohkeisiin, nälkäisiin ja hämmentyneisiin mutta innostuneisiin – valmistaudu kehon ulkopuoliseen kokemukseen.
Domino’s Specialty Chicken
Konsepti on oikeastaan yksinkertainen. Domino’s ottaa 12 pientä palaa taikinoituja broilerin sisäfileitä, asettaa ne riviin kaksi kuudelta pergamenttipaperin päälle, päällystää ne juustolla ja valitsemillasi keskinkertaisilla lisukkeilla ja työntää ne sitten uuniin.
Tuloksena on epäpyhä sotku kanaa, juustoa ja lisukkeita, jotka putoilevat kaikkialle, kun irrotat niistä paloja syödäksesi niitä kuin juusto-kana-apinaleipää. Se on hieman pelottavaa, mutta hyvällä tavalla. Se on kuin kohtaisi oudon ruoan eksoottisesta maasta, mutta tietäen, ettei ole vaarassa haukata Kaspianmeren levään käärittyä lampaan haimaa. Sen sijaan saat ruokalajin, joka näyttää siltä kuin joku olisi varastanut alkupalat Applebeesin paistinpannulta sillä välin, kun kokki oli katsomassa muualle, ja heittänyt ne lautaselle.
Mutta sotku on vain häiriötekijä, karmea näky, joka toimii vain astiana Specialty Chickenin todellisille majesteetillisille elementeille: juuston toteuttamiselle, joka todennäköisesti ylittää sen, mitä sen luojat alunperin ajattelivat mahdolliseksi.
Ensi silmäyksellä juusto on vain sulava sidekudos, joka estää koko rykelmää olemasta vain 12 kananugettia, joiden päälle on laitettu kastiketta ja ehkä vähän pekonia (Shh! Älä kerro sitä markkinoinnille). Ehkä sen piti olla juuri sitä. Mutta toteutus johtaa johonkin suurempaan, jopa paranormaaliin.
Tavalla, jolla juustoraaste tulistetaan kanan päälle, tulee väistämättä hieman valumia, jotka menevät suoraan pergamenttipaperille, jossa ne rapeutuvat. Olet nähnyt tämän tuotteen ennenkin nacholautasella, grillatussa juustossa, jossa sisältö alkaa pitämään sähläysjuhlia grillissä. Kyse on siitä kauniista karamellisesta alkemiasta, joka tapahtuu, kun sulanut juusto joutuu suoraan kosketuksiin lämmönlähteen kanssa ja alistuu uunin tai grillilevyn termodynaamiseen närkästykseen. Lopputuloksena on kullankeltainen Maillardin reaktion jälkivaikutelma, joka ei enää muistuta sitä juustoa, jonka kerran tunsimme elävänä. Tuo juusto on kuollut.
Sen sijaan jäljelle jää hiiltynyt epäsymmetrinen ydin siitä, mikä oli kerran maitotuote. Puhun nyt juustohaaveista, ihmiset.
Jakaantuneena pitkin Specialty Chickenin (yllättävänkin pienen) annoksen laajuutta, juustohaaveet asettavat spektraalisen kehyksen tälle tilkkutäkkimäiselle liha-juustoluomukselle ja lukitsevat kokonaisuuden kaloripitoiseksi fylaktääriksi, jonka voit työntää naamaasi ahmimalla tyytyväisenä.
Miltä se sitten maistuu?
Kun ottaa huomioon, millaisista raaka-aineista on kyse, Specialty Chicken on aika hyvää.
6,99 dollarilla saat pahvikaukalossa kunnon laadukasta vaaleaa kanaa, jonka päällä on Domino’s-laatuista juustoa ja valitsemasi täytteet: ”Crispy Bacon & Tomato, Spicy Jalapeno-Pineapple, Classic Hot Buffalo ja Sweet BBQ Bacon.”
Kana on ihan hyvää, joskin hieman ylipaistettua, mutta se on odotettavissa. Juuston vaikutusta on jo käsitelty. Tosin täytteillä on merkittävä vaikutus tuotteen kokonaislaatuun. Tässä ne ovat paremmuusjärjestyksessä:
4. Makea BBQ-pekoni – Se oli melkein tasapeli pohjalla, mutta tämä saa pisteitä siitä, että siinä on kaksi parasta ainesosaa, joita tämäntyyppiseen ruokalajiin on saatavilla (grillikastike ja pekoni), mutta se ei ole onnistunut tekemään siitä yhtään hyvää.
Suurin ongelma on se, että koko ruokalajin päälle on laitettu huonoimpiin kuuluva grillikastike, jollaista löytyy. Se maistuu enemmän ruskehtavan kirpeältä sokerisiirapilta kuin varsinaiselta grillikastikkeelta. Pekoni kompensoi hieman tuota makeutta, mutta ei tarpeeksi peittääkseen kastikkeen outoa kokonaismakua. Kokonaisuus on täynnä kaikkia vääriä makuja.
Sitä huolimatta se ei ole kamalaa. On aika vaikea saada jotain, joka koostuu grillikastikkeesta, kanasta, pekonista ja juustosta, maistumaan niin pahalta.
3. Classic Hot Buffalo – Pidätkö Buffalo-kastikkeesta? Tyydytkö näyttävään keskinkertaiseen Buffalokastikkeeseen, jonka päällä on tarpeeton kerros juustoa? Jos näin on, saatat pitää tästä. Jos et, jätä väliin.
2. Crispy Bacon & Tomato – Crispy Bacon & Tomato on valtava edistysaskel rankingin alimmasta puoliskosta, ja se on melko kohtuullisen tasapainoinen. Aurinkokuivatut tomaatit saattavat näyttää siltä kuin ne olisi kuivattu Venuksella, pekoni saattaa olla mautonta ja sulaneen päällimmäisen juustokerroksen alla oleva valkohomeinen juustokastike pettymys, mutta se ei ole huono.
Ainesosat sopivat yhteen kunnolla, vaikka juusto on ehdottomasti hallitseva. Jos kuitenkin saat palan, jossa on hieman pekonia, tomaattia ja ei liikaa juustoa kiinni, olet saanut itsellesi kananmunakokoonpanon.
Toisaalta, jos saat palan, joka vetää irti levyn juustoa ja ison vanhan loraus juustokastiketta, odota, että se on hieman liikaa.
1. Spicy Jalapeno-Pineapple – Asia on näin: pidin tästä ylivoimaisesti eniten, enkä oikeastaan pidä ananaksesta kovinkaan paljon.
Spicy Jalapeno-Pineapple on Specialty Chicken -joukon ylivoimaisesti kevyin tarjottava, ja se on helposti paras. Jalapeno ei ole liian tulinen, eikä ananaskuorrutus ole liian makea. Siinä on mukavan mausteinen-makea yhdistelmä, joka täydentää kanaa hyvin eikä huku juustotulvaan.
Loppusana
Loppujen lopuksi Specialty Chicken ei ole ruoka, joka on tarkoitettu nautittavaksi päivänvalossa. Ihmisillä ei ole mitään asiaa syödä tällaista ruokaa ravintoloiden ja kauppojen ollessa vielä auki. Päivänvalo on varattu asioille, joita oikeat ihmiset syövät: vihanneksille, pastoille, lihalle, vitamiinipitoisille jutuille.
Erikoiskanan tarkoitus on syödä yksin maailman pimeissä nurkissa, ikuisesti karkotettuna himokkaisiin myöhäisillan kohtaamisiin, ikuisesti tuomittuna yhden illan juttuihin, jotka jättävät molemmille osapuolille aina paskanjauhannan tunteen.