Salaliitosta on kyse, kun kaksi tai useampi henkilö sopii laittoman teon tekemisestä ja ryhtyy toimenpiteisiin sen toteuttamiseksi. Salaliitto on alkurikos, koska se ei edellytä, että laiton teko on tosiasiassa saatettu loppuun. Esimerkiksi ryhmä henkilöitä voidaan tuomita salaliitosta murtovarkauden tekemistä varten, vaikka varsinaista murtoa ei koskaan tapahtuisikaan. Salaliitto on ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että toisin kuin yrityksestä, vastaajaa voidaan syyttää sekä salaliitosta rikoksen tekemistä varten että itse rikoksesta, jos rikos on toteutunut.
Salaliiton osatekijät
Salaliitto edellyttää ensinnäkin näyttöä siitä, että kaksi tai useampi henkilö on sopinut rikoksen tekemisestä. Tämän sopimuksen ei tarvitse olla muodollinen tai kirjallinen. Riittää, että osapuolilla oli keskinäinen yhteisymmärrys laittoman suunnitelman toteuttamisesta. Toiseksi kaikilla salaliittoon osallistuneilla on oltava erityinen aikomus toteuttaa salaliiton tavoite. Tämä tarkoittaa, että henkilöä, joka on täysin tietämätön siitä, että hän osallistuu rikokseen, ei voida syyttää salaliitosta. Jos esimerkiksi kaksi sisarta sopii pankkiryöstöstä ja pyytää veljeään kuljettamaan heidät pankkiin ilmoittamatta hänelle aikomuksestaan tehdä rikos, häntä ei voida syyttää salaliitosta ryöstöön. Tämä nimenomaista aikomusta koskeva vaatimus ei edellytä, että kukin henkilö tietää kaikki rikoksen yksityiskohdat tai kaikki salaliiton jäsenet. Niin kauan kuin henkilö ymmärtää, että suunnitteilla oleva teko on rikollinen, ja jatkaa siitä huolimatta, häntä voidaan syyttää salaliitosta.
Loppujen lopuksi useimmissa osavaltioissa salaliitto edellyttää ”avointa tekoa”, joka on tehty rikoksen edistämiseksi. Tämän avoimen teon ei tarvitse olla itse rikos, eikä sen tarvitse olla laiton teko. Pikemminkin teon on oltava vain askel, joka on otettu rikollisen tavoitteen edistämiseksi, kuten aseen ostaminen tai kokouksen pitäminen hyökkäyksen suunnittelua varten. Teon on myös tapahduttava sen jälkeen, kun ryhmä on sopinut salaliitosta. Ennen sopimusta tehdyt toimet eivät täytä tätä vaatimusta. Vaikka ”ilmeinen teko” edellyttää myönteistä toimintaa, jotkin tuomioistuimet ovat katsoneet, että vaikeneminen voi olla ilmeinen teko, jos se on tarkoituksellinen, suunniteltu ja tehty salaliiton edistämiseksi.
Puolustukset salaliittoa vastaan
Kuten muutkin alkaneet rikokset, kuten yritys, salaliitosta syytetty vastaaja voi puolustautua luopumisella tai peruuttamisella. Tehdäkseen näin vastaajan on osoitettava, että hän on myönteisesti ilmoittanut luopumisestaan kanssaliittolaisilleen ja ryhtynyt johonkin positiiviseen toimeen vetäytyäkseen salaliitosta. Lisäksi vastaajan on täytynyt vetäytyä salaliitosta ennen sen päättymistä. Tärkeää on, että vastaaja on lopullisesti katkaissut yhteydet muihin kanssaliittolaisiinsa. Jos hän on edelleen yhteydessä heihin tai avustaa heitä jollakin tavalla, tämä voi estää häntä vetoamasta vetäytymisperusteeseen.
Toinen salaliittotapauksissa käytettävissä oleva puolustautumisperuste on ansaan houkutteleminen. Houkuttelu tarkoittaa sitä, että lainvalvontaviranomainen tai hallituksen edustaja sai vastaajan suostuteltua osallistumaan salaliittoon ja että hän ei olisi muuten osallistunut salaliittoon. Vastaajan on erityisesti osoitettava, että 1) idea salaliitosta tuli virkamieheltä eikä vastaajalta itseltään, 2) virkamies sai vastaajan suostuteltua osallistumaan salaliittoon ja 3) ennen suostuttelua vastaajalla ei ollut aikomusta syyllistyä rikokseen.
Sekä liittovaltion että osavaltion lainsäädännössä määritellään salaliittorikos. Se, syytetäänkö henkilöä liittovaltion vai osavaltion lain nojalla, riippuu erityisistä olosuhteista. Usein liittovaltion hallitus nostaa syytteen henkilöitä vastaan, joiden väitetään osallistuneen useita osavaltioita käsittävään salaliittoon, kun taas osavaltion hallitus käsittelee yleensä asiat, jotka rajoittuvat kokonaan sen rajojen sisäpuolelle. Jos salaliiton perustana oleva rikos on liittovaltion rikos, myös tämä voi johtaa liittovaltion eikä osavaltion syytteeseenpanoon.
Päivitetty viimeksi huhtikuussa 2018