Nykyinen terminologiaEdit
Seksuaalinen sadismihäiriö on termi, jota käytetään Amerikan psykiatriyhdistyksen Diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan (DSM-5) nykyisessä versiossa. Sillä tarkoitetaan ”toistuvaa ja voimakasta seksuaalista kiihottumista toisen henkilön fyysisestä tai psyykkisestä kärsimyksestä, joka ilmenee fantasioina, haluna tai käyttäytymisenä” (s. 696). Se luokitellaan yhdeksi parafilioista, jota kutsutaan ”algolagneettiseksi häiriöksi” (s. 685), joka on yksi ”poikkeavista toimintapreferensseistä” (s. 685). Seksuaalisen sadismihäiriön muodollinen diagnoosi tulisi kyseeseen, jos yksilö on toiminut näiden halujen mukaisesti henkilön kanssa, joka ei ole antanut suostumustaan, tai jos halut aiheuttavat yksilölle merkittävää ahdistusta.
Sadomasokismi esiintyy Maailman terveysjärjestön kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) nykyisessä versiossa. Siinä viitataan ”mieltymykseen seksuaaliseen toimintaan, johon liittyy sitomista tai kivun tai nöyryytyksen aiheuttamista” (s. 172), ja sadomasokismi jaetaan sadismiin ja masokismiin sen mukaan, haluaako yksilö mieluummin olla sen antaja vai vastaanottaja. ICD-10:ssä täsmennetään, että sadomasokismin lieviä muotoja ”käytetään yleisesti tehostamaan muuten normaalia seksuaalista toimintaa” (s. 172) ja että diagnoosia sovelletaan vain, jos käyttäytymistä suositaan tai vaaditaan seksuaalisen tyydytyksen saamiseksi. Tila luokitellaan yhdeksi seksuaalisen mieltymyksen häiriöistä, joihin kuuluvat parafiliat (s. 170).
Parafiilinen pakkohäiriö viittaa siihen, että suositaan suostumuksettomia seksikumppaneita suostumuksellisten sijaan. Se eroaa seksuaalisesta sadismihäiriöstä siinä, että vaikka henkilö, jolla on tämä häiriö, saattaa aiheuttaa kipua tai kivun uhkaa saadakseen uhrin suostumaan, kivun aiheuttaminen ei ole henkilön varsinainen tavoite. Tilaa kuvataan yleensä parafiliana, ja sitä tutkitaan edelleen, mutta se ei sisälly nykyiseen DSM- tai ICD-luokitukseen. Vaihtoehtoisia termejä tilalle ovat olleet muun muassa Biastofilia, Coercive Paraphilic Disorder ja Preferential Rape.
BDSM tai ”bondage/discipline dominance/submission sadomasochism” on puhekielinen termi, jolla viitataan sellaisten henkilöiden alakulttuuriin, jotka vapaaehtoisesti osallistuvat lievän tai simuloidun kivun tai nöyryytyksen muotoihin. Se ei ole tällä hetkellä diagnosoitava tila DSM- tai ICD-järjestelmässä. Vaihtoehtoisia termejä ovat olleet Bondage and Discipline (B&D), Domination and Submission (D&S) ja Sadism and Masochism (S&M). Tieteellisessä tutkimuksessa tätä seksuaalista mieltymystä on kutsuttu myös seksuaalisen käyttäytymisen hyperdominointimalliksi. Toisin kuin henkilöt, joilla on seksuaalinen sadismihäiriö tai parafiilinen pakkokeinohäiriö, henkilöt, joilla on hyperdominanssi, pyrkivät kivulla/ nöyryytyksellä herättämään kumppanissaan/kumppaneissaan mielihyvää.
Aikaisempi terminologiaMuokkaa
Seksuaalinen sadismi on termi, jota käytettiin aiemmin DSM-III-R:ssä, DSM-IV:ssä ja DSM-IV-TR:ssä, joissa se luokiteltiin parafilioiksi. Näissä DSM:n versioissa seksuaalinen sadismi koski vain todellisen (ei simuloidun) kärsimyksen aiheuttamista (s. 530). Tila nimettiin uudelleen seksuaaliseksi sadismihäiriöksi DSM-5:ssä.
Seksuaalinen sadismi oli termi, jota käytettiin DSM-III:ssa, jossa tila luokiteltiin parafiliaksi. DSM-III:ssa todettiin, että ”parafiliaan liittyvät mielikuvat, kuten simuloitu orjuus, voivat olla leikkimielisiä ja harmittomia, ja niitä toteutetaan molemminpuolisesti suostuvan kumppanin kanssa…. Äärimmäisemmässä muodossa parafiliaa toteuttavat mielikuvat toteutetaan ilman suostumusta olevan kumppanin kanssa, ja ne ovat kumppanille haitallisia ja vahingollisia” (s. 267). DSM-III:ssa seksuaalinen sadismi voitaisiin diagnosoida, jos:
- henkilö aiheuttaa toistuvasti ja tarkoituksellisesti kärsimystä suostumuksettomalle henkilölle kokiakseen seksuaalista kiihotusta
- toistuvasti tai yksinomaan mieluummin simuloitua tai lievää kärsimystä suostumuksellisen seksikumppanin kanssa
- käyttää laajamittaista, pysyvää tai potentiaalisesti kuolemaan johtavaa kärsimystä saavuttaakseen seksuaalista kiihotusta toisen henkilön suostumuksesta riippumatta.
Sadismi oli DSM-II:n käyttämä termi. Kyseisessä käsikirjassa tila luokiteltiin seksuaaliseksi poikkeavuudeksi, jota käytettiin kuvaamaan ”henkilöitä, joiden seksuaaliset kiinnostuksen kohteet suuntautuvat ensisijaisesti… oudoissa olosuhteissa suoritettuun yhdyntään” (s. 44). Termiä ”parafilia” ei ollut olemassa DSM-II:ssa, eikä diagnooseilla ollut erityisiä kriteerejä ennen DSM-III:a.
Seksuaalinen sadismi oli DSM-I:ssä yhdeksi seksuaalipoikkeavuudeksi mainittu ilmaisu (s. 39), mutta se (eikä mikään muukaan seksuaalisista poikkeavuuksista) saanut erityistä leimaa tai diagnostisia kriteereitä. Termiä parafilia ei ollut olemassa DSM-II:ssa, eikä diagnooseilla ollut erityisiä kriteerejä ennen DSM-III:aa.
Sadistinen persoonallisuushäiriö ei itse asiassa viittaa mihinkään seksuaaliseen kiinnostukseen, vaan sen sijaan sillä viitataan läpitunkevaan piittaamattomuuteen toisten hyvinvoinnista. Siihen liittyy yleensä väkivalta- ja rikoshistoriaa (johon voi kuulua seksuaalirikoksia, mutta joka ei rajoitu niihin).