Siprofloksasiini 250 mg gonokokkiperäisen virtsaputkentulehduksen ja kohdunkaulan tulehduksen hoitoon | Sukupuoliteitse tarttuvat infektiot

Toimittaja,-Juuri julkaistuissa Ison-Britannian kansallisissa sukupuoliteitse tarttuvia infektioita ja niihin läheisesti liittyviä sairauksia koskevissa ohjeissa1 on suositeltu siprofloksasiinia 500 mg oraalisesti kerta-annoksena aikuisten komplisoitumattomien Neisseria gonorrhoeae -bakteerista johtuvien anogenitaalisten infektioiden hoitoon. Eräät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että 250 mg:n siprofloksasiiniannos suun kautta on tehokas hoito komplisoitumattomaan tippuriin.2,3

Osastollamme olemme käyttäneet 250 mg:n siprofloksasiinia suun kautta otettavana kerta-annoksena komplisoitumattoman gonokokkiperäisen virtsaputkentulehduksen ja kohdunkaulan virtsaputkentulehduksen ensilinjan hoitona ja 500 mg:n annosta suun kautta otettavana annoksena peräsuoli- ja nielutulehduksiin vuodesta 1997 lähtien. Tarkastelimme osastollamme 1. tammikuuta 1999 ja 31. joulukuuta 1999 välisenä aikana käyneiden komplisoitumattomia gonokokki-infektioita sairastaneiden potilaiden potilaskertomuksia. Analysoitiin yhteensä 61 potilasta, joilla oli positiivinen viljely. Näistä 61 potilaasta 42 potilasta, joilla oli gonokokin aiheuttama virtsaputkentulehdus ja kohdunkaulan tulehdus, hoidettiin siprofloksasiinia 250 mg:n kerta-annoksella suun kautta. Yksitoista potilasta hoidettiin 500 mg siprofloksasiinilla. Näistä 11 potilaasta viidellä oli peräsuolen tai nielun infektio, kahdella oli siprofloksasiinille vähemmän herkkä kanta, neljää hoidettiin aluksi 250 mg:lla siprofloksasiinia ja myöhemmin annettiin 500 mg siprofloksasiinia, kun peräsuolen/nielun viljelyt olivat positiivisia. Viidelle potilaalle, joilla oli raskaus tai raskausvaara, annettiin 3 g amoksisilliiniä ja 1 g probenesidiä, ja kolmea potilasta (kahta raskaana olevaa potilasta, joilla oli aiemmin ollut penisilliiniallergiaa, ja yhtä potilasta, jolla oli penisilliinille vastustuskykyinen ja siprofloksasiinille vähemmän herkkä kanta) hoidettiin 2 g lihaksensisäisellä spektinomysiinillä. Ryhmässä, jota hoidettiin 250 mg:lla siprofloksasiinia, 35 (83 %) potilasta ja ryhmissä, joita hoidettiin 500 mg:lla siprofloksasiinia, amoksisilliinia ja spektinomysiiniä, kaikki potilaat kävivät vähintään yhdessä uusintakokeessa ja viljelyssä. Kaikissa tutkituissa tapauksissa uusintanäytteet ja -viljelyt olivat negatiivisia. Seitsemästä potilaasta, jotka toistuvista muistutuskirjeistä huolimatta jättivät hoitotestin tekemättä, viisi oli alle 19-vuotiaita. Kolmella potilaalla eristetyt kannat olivat vähemmän herkkiä siprofloksasiinille (ks. taulukko 1). Näistä kolmesta potilaasta kahdella oli penisilliinaasia tuottavan Neisseria gonorrhoeae -bakteerin (PPNG) aiheuttama infektio, jonka he saivat Thaimaassa. Kahta näistä potilaista hoidettiin suun kautta annetulla 500 mg:n siprofloksasiinin kerta-annoksella ja yhtä potilasta hoidettiin 2 g:lla intramuskulaarista spektinomysiiniä, minkä jälkeen viljelystä tuli negatiivinen.

Kvinoloneille vastustuskykyisten Neisseria gonorrhoeae -isolaattien osuus lisääntyy kaikkialla maailmassa, ja näiden isolaattien resistenssitasot ovat nousseet huomattavasti viime vuosina.4 Britanniassa siprofloksasiiniresistenssi liittyy erityisesti Kaukoidästä tuotuihin tapauksiin5 , ja myös siprofloksasiinille on raportoitu korkeaa resistenssiä.6 Hoidon epäonnistuminen on kuitenkin edelleen vähäistä, varsinkin jos infektio on saatu Yhdistyneessä kuningaskunnassa.5 Lisäksi on raportoitu, että siprofloksasiinihoidon epäonnistumisprosentti on alhaisempi kuin siprofloksasiinille resistenttien isolaattien prosenttiosuus, joten in vitro -resistenssi siprofloksasiinia vastaan ei välttämättä johda kliiniseen hoidon epäonnistumiseen.4

Oraalisen 100 mg:n siprofloksasiinin kerta-annoksen on raportoitu olevan tehokas komplisoitumattoman virtsaputken tippurin hävittämisessä miehillä.2 Tutkimuksessamme 250 mg:n siprofloksasiinin kerta-annos suun kautta todettiin tehokkaaksi komplisoitumattoman gonokokin aiheuttaman virtsaputken ja kohdunkaulan tulehduksen hoidossa. Suurempaa siprofloksasiiniannosta tai muita vaihtoehtoja voidaan kuitenkin harkita, jos infektio on saatettu saada sellaisissa paikoissa, joissa resistentit kannat ovat endeemisiä.