Miten sokeria valmistetaan?
Sokerin valmistuksessa käytetään kahta keskeistä viljelykasvia: sokerijuurikasta ja sokeriruokoa. Näitä kasveja viljellään eri puolilla maailmaa eri alueilla ilmaston mukaan, mikä määrää, mitä kasveja viljellään. Juurikasviljelmä menestyy kylmemmällä ja kosteammalla säällä. Sokeriruokoviljely taas on päinvastainen ja menestyy lämpimillä, trooppisilla alueilla.
Juurikkaan viljelyalueet vs. sokeriruo’on viljelyalueet
Eurooppa on suurin sokerijuurikkaan tuotantoalue, kun taas Venäjä on merkittävin viljelijä. Juurikasta viljellään pienempiä määriä myös Etelä-Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Epäsuotuisat sääolot haittaavat luonnollisesti viljelyä. Suurimmat riskit ovat yleensä tulvat, jäätyminen ja lumisateet. Kaikki nämä ääriolosuhteet voivat hidastaa sokerijuurikkaan kehitystä.
Brasilia ja Intia ovat maailman kaksi suurinta sokeriruo’ontuotantoaluetta. Myös Thaimaassa ja Kiinassa viljellään paljon sokeriruokoa. Näiden alueiden sadot kärsivät ongelmista, kun on liian kuuma. Äärimmäinen kuumuus ja sateiden puute johtavat kuivuuteen, mikä vaikuttaa sokeriruo’on kasvuun. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia. Vaikka tällainen sää johtaa paljon pienempiin sokeriruokasatoihin, äärimmäinen kuumuus voi lisätä sokeriruokoon varastoituneen sakkaroosin määrää.
Kartta sokeriruo’on ja sokerijuurikkaan tuotantoalueista
Tuotantoprosessit
Tuotantoprosessi käsittää sokerijuurikkaan ohueksi viipaloimisen ja sokerijuurikkaan luonnollisen sokerijuurikkaiden sokerimehun uuttamisen. Tämä mehu puhdistetaan ja kuumennetaan siirapin valmistamiseksi. Tämän jälkeen siirappi kiteytetään rakeiseksi sokeriksi. Ruoko- ja sokeriruo’on tuotantoprosessissa sokeriruoko murskataan viipaloimisen sijasta mehun erottamiseksi.
Aluerajaukset
Brasilia on maailman suurin sokerintuottaja (historiallisesti). Se on myös merkittävä raakasokerin nettoviejä, sillä se vei viime kaudella 18,3 miljoonaa tonnia raakaa ja valkoista sokeria, mikä kattoi 62,7 prosenttia koko maailman toimituksista kyseisenä vuonna. Tästä suuresta vientivirrasta huolimatta Brasilia pystyi silti kattamaan 9,9 miljoonan tonnin kotimaisen kysyntänsä ilman tuontia.
Brasilian markkinat vaihtelevat kuitenkin paljon, sillä tuottajat vaihtavat sokerin ja etanolin valmistuksen välillä riippuen siitä, miten sokeriruo’on sato edistyy ja kumpi on kannattavampi päätös. Tämä vaihto muuttaa tuotantoa noin 10 miljoonaa tonnia (eli noin 30 % enimmäistuotannosta) ja johtaa sokerin kokonaistuotannon vaihtelevuuteen.
Intia
Intia on maailman suurin sokerin kuluttaja. Viime vuosina Intiasta on tullut Brasilian kanssa läheinen kilpailija suurimmasta sokerintuottajasta, sillä se tuottaa nykyisin noin 30 miljoonaa tonnia sokeria vuodessa.Kun otetaan huomioon Intian massiivinen kulutus ja tuotanto, teollisuus on hyvin suuri. Siellä on noin 50 miljoonaa maanviljelijää ja miljoonia työntekijöitä, jotka kaikki osallistuvat sokeriruo’on viljelyyn.
Tärkeimmät tuotantoalueet ovat Maharashtra, Karnataka ja Uttar Pradesh. Näillä alueilla toimii noin 500 sokeritehdasta, jotka tuottivat viime kaudella 23 miljoonaa tonnia sokeria, ja tämän kauden lopussa tuotanto on noin 27 miljoonaa tonnia.
Kartta Intian tärkeimmistä tuotantovaltioista
Intian hallitus valvoo maan vientivirtoja ja kotimaisia varastoja vientitukien avulla. Nämä tuet kannustavat kotimaisia tuottajia myymään sokerinsa pikemminkin maailmanmarkkinoille kuin kotimarkkinoille. Näin ulkomaiset tuojat maksavat vähemmän kuin kotimaiset kuluttajat. Nämä tuet on otettu käyttöön, koska Intiassa tuotetaan liikaa sokeria. Vienti ei kuitenkaan ole kannattavaa, kun sokerin maailmanmarkkinahinnat ovat liian alhaiset. Jotkut maat, kuten Brasilia, ovat nostaneet WTO:ssa kanteen näitä vientitukia vastaan, koska niiden mielestä ne merkitsevät sitä, että muut alan toimijat eivät voi kilpailla oikeudenmukaisesti.
Eurooppa
EU on maailman suurin juurikassokerin tuottaja. Juurikassokerin osuus maailman sokerin kokonaistuotannosta on kuitenkin vain noin 20 prosenttia. Suuri osa Euroopan tuotannosta tapahtuu Euroopan pohjoisosassa, jossa ilmasto on suotuisampi. Merkittäviä alueita ovat Ranska, Saksa, Alankomaat, Belgia ja Puola. Juurikkaan tuotannon lisäksi EU:ssa jalostetaan myös tuotua raakasokeria, mutta paljon pienemmässä määrin.
Lokakuuhun 2017 asti EU:n tuotantokiintiö oli 13,5 miljoonaa. Kun kiintiö poistettiin, tuotanto nousi yli 21 miljoonaan tonniin ennen kuin sokerin alhaisemmat hinnat saivat viljelijät vähentämään sokerijuurikkaan viljelyalaa. Sen jälkeen tuotanto on ollut 17-18 miljoonaa tonnia.
Kiina
Kiina on maailman kolmanneksi suurin sokerin tuottaja Brasilian ja Intian jälkeen. Se on enimmäkseen sokeriruokoa tuottava alue, mutta se tuottaa myös sokerijuurikasta. Guangxi on hallitseva sokeriruo’on ja sokerin tuottaja, ja sen osuus Kiinan sokerintuotannosta on 65 prosenttia.
Kiinan sokeriruokoteollisuus on kuitenkin kohdannut vakavia ongelmia viime vuosikymmenen aikana, sillä työvoimakustannukset ovat nousseet manuaalisen sadonkorjuuprosessin vuoksi. Kiina on nyt kuromassa umpeen, kun se yrittää koneellistaa prosessia enemmän muiden maailman tuottajien (kuten Brasilian) tavoin.
Thaimaa
Thaimaa on maailman toiseksi suurin sokerin viejä Brasilian jälkeen. Pelkästään viime kaudella he veivät 7,7 miljoonaa tonnia valkoista ja raakasokeria. Se ei tuo sokeria maahan. Thaimaan tuotantoa ohjaavat usein hallituksen kannustimet. Vuonna 2010 Thaimaan hallitus otti käyttöön kannustimia, joilla riisinviljelijöitä kannustettiin siirtymään sokeriruo’on viljelyyn. Jos jokin viljelykasvi on kannattavampi kuin toinen, viljelijät siirtyvät usein tuottamaan sitä (jos mahdollista).
Thaimaan sokerintuotanto on valitettavasti lisännyt vakavasti maan ilmansaasteiden määrää. Tämä johtuu siitä, että sokeriruoko poltetaan osana sadonkorjuuprosessia, jotta sitä olisi helpompi käsitellä sadonkorjuun yhteydessä. Lisääntyneiden hiilidioksidipäästöjen lisäksi sokeriruoko päästää ilmaan happamia hiukkasia, joilla on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja yleiseen ilmanlaatuun.
Poltetaan kuitenkin vain silloin, kun sadonkorjuu tapahtuu ei-mekaanisen prosessin avulla (eli ihmisten käsittelemänä). Mekaaninen korjuu ei edellytä pellon polttamista. Tämä on kuitenkin luonnollisesti kalliimpi prosessi, koska siihen tarvitaan koneita, joten suuri osa Thaimaan sokeriruo’osta korjataan edelleen manuaalisesti.
Tällä hetkellä tehtaat voivat edelleen ostaa poltettua sokeriruokoa, koska hallituksen politiikka ei rajoita sitä. Tästä on kuitenkin tarkoitus luopua vuoteen 2022 mennessä. Tavoitteena on rajoittaa poltetun sokeriruo’on osuus 50 prosenttiin sokeriruo’on kokonaismäärästä. Tämän ylittävistä ostoista peritään rangaistus, mikä toivottavasti vähentää tämän sadon ympäristövaikutuksia
On syytä muistaa…
Maailmanmarkkinoiden dynamiikka voi muuttua kausittain, ellei jopa useammin. Epäsuotuisilla sääolosuhteilla, uusilla tai muuttuvilla hallituksen politiikoilla ja jopa maailmanlaajuisilla pandemioilla voi olla haitallisia vaikutuksia maan sokerintuotantoon ja kauppavirtoihin.
Joka päivä maailmanlaajuista tuotantoa, kysyntää, tuontia ja vientiä koskevan katsauksen saat kirjautumalla Czapp.comiin ilmaiseksi jo tänään.
Tekijät: Will Langston & Ben Seed