Syötävä ihonhoitodieetti

Biokemisti Margreet Vissersillä on ihonhoitoyhtiöiden kanssa yhteinen vihollinen: soluja vaurioittavat ja DNA:n kimppuun hyökkäävät erittäin epävakaat vapaat radikaalit. Hänen uusin työnsä, jossa tutkitaan C-vitamiinin vaikutuksia ihon terveyteen, ei kuitenkaan keskity uusien voiteiden tai voiteiden kehittämiseen. ”Minut tunnetaan siitä, että olen sanonut kosmetiikkayhtiöille: ’Tiedättekö, teidän olisi luultavasti parempi syödä tuotteenne kuin hieroa sitä päälle'”, sanoo Vissers, joka johtaa vapaiden radikaalien tutkimuskeskusta Otagon yliopistossa Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa.

Huomautus heijastelee kasvavaa tietoisuutta ravinnon merkityksestä ihon terveyteen. Iho on kehon suurin elin, ja sen osuus kehon painosta on noin 10-15 prosenttia. Se auttaa suojaamaan kehoa ultraviolettisäteilyn, saasteiden ja infektioiden kaltaisilta vaaroilta, ja se uusiutuu jatkuvasti – uloin kerros, epidermis, uusiutuu joka kuukausi. Kaikki tämä edellyttää jatkuvaa energian ja ravinteiden virtausta.

Vissersin kaltaisille tutkijoille on selvää, että ihoa on ruokittava ravinteilla, kuten C-vitamiinilla, sisältäpäin. Vaikka ihomme on alttiina ulkomaailmalle, ulkoiset ravintoaineet eivät pääse siihen suhteellisen helposti, sanoo John Casey, joka toimi kymmenen vuotta Unileverin biotieteellisestä tutkimuksesta vastaavana varapääjohtajana Lontoossa. Ympäristön epäpuhtaudet voivat päästä ihon läpi, mutta ”ihon polttoaineen ja ravinnon kannalta tärkeät ravintoaineet ovat aivan eri asia”, sanoo Casey, joka on nyt eläkkeellä. Välttämättömät yhdisteet, kuten vitamiinit, sokerit, peptidit ja mineraalit, ovat usein suuria ja vesiliukoisia. ”Paikallisesti käytettävät aineet eivät läpäise tätä estettä. Ne eivät pääse ihon eläviin kerroksiin”, hän sanoo.”

Kasvava joukko tutkimuksia, jotka koskevat kaikkea ikääntymisen vastaisista strategioista syöpäriskiin, viittaa siihen, että ruokavalio saattaa olla avainasemassa ihon terveyden kannalta. Käytännön yksityiskohdat ovat kuitenkin epäselviä. Parhaat ruokavalio-ohjeet terveen ihon varmistamiseksi vastaavat yleisiä ohjeita: syö monipuolista ruokavaliota, joka on täynnä hedelmiä, vihanneksia ja muuta käsittelemätöntä ruokaa. Nyt tutkijoiden on muutettava havaintonsa konkreettisiksi neuvoiksi siitä, mitkä ravintoaineet, missä määrin ja missä yhdistelmissä takaavat ihon terveyden. Toistaiseksi se on osoittautunut vaikeaksi yritykseksi.

Aakkoskeitto

Vissers on tutkinut C-vitamiinin merkitystä immuunijärjestelmän toimintaan, mielialaan, mielenterveyteen ja jopa syöpään yli kymmenen vuoden ajan. Nyt hän on alkanut tutkia yhteyksiä C-vitamiinin kulutuksen ja verenkierrosta ja ihosta löytyvien pitoisuuksien välillä. ”Iho tekee paljon työtä ottaakseen C-vitamiinia”, Vissers sanoo. Hän vertaa sitä elintärkeään lenkkiin pitkässä ketjussa. ”Se vaikuttaa niin moniin prosesseihin, että ilman sitä monet asiat horjuvat.” C-vitamiinia tarvitaan auringon aiheuttamilta vaurioilta suojautumiseen epidermiksessä, jossa se siivoaa UV-säteiden tuottamia vapaita radikaaleja. Se voi myös osallistua epidermiksen muodostavien keratinosyyttien kypsymiseen.

Paksussa sisäisessä dermiksessä C-vitamiinia tarvitaan kollageenin, sienimäisen proteiinin, tuottamiseen ja ylläpitämiseen, joka antaa iholle sen perusrakenteen ja pullean ulkonäön. Se myös lisää fibroblastien, kollageenin tuotannosta vastaavien solujen, proliferaatiota ja migraatiota sekä säätelee tulehdukseen liittyviä signaalireittejä, mikä edistää haavojen paranemista.

Henkilöt, joiden ruokavaliosta puuttuu C-vitamiinia, voivat olla vaarassa sairastua keripukiin, joka voi johtaa erittäin kuivaan, ruskean sävyiseen ihoon, liiallisiin mustelmiin ja hitaasti paraneviin haavoihin. Tähän asti tutkijoilla oli kuitenkin vain vähän tietoa ravinnon ja ihon C-vitamiinin välisestä yhteydestä terveillä henkilöillä. Vissersillä ja hänen tutkimusryhmällään on julkaisemattomia tietoja, jotka osoittavat, että henkilön syömä C-vitamiinimäärä vastaa suoraan ihon C-vitamiinipitoisuutta. Siksi ”voit lisätä C-vitamiinia ihon osissa parantamalla ruokavaliota”, Vissers sanoo.

Vissers ei ole ainoa, joka tutkii ravinnon ja ihon välisiä yhteyksiä. Monissa tutkimuksissa on keskitytty tavoitteeseen pitää iho nuorekkaan näköisenä – pulleana, kasteisena, kiinteänä ja ryppyisenä. Myös hajanaiset solututkimukset laboratoriossa, eläinmallit ja muutamat ihmiskokeet tukevat erilaisten ravintoaineiden roolia ihon vanhenemisen estämisessä. Näihin kuuluvat vitamiinit, C-vitamiinin lisäksi myös D- ja E-vitamiini, karotenoidit, kuten β-karoteeni, luteiini ja lykopeeni, sekä kasviperäiset kemikaalit, joita esiintyy elintarvikkeissa soijasta ja kurkumasta suklaaseen ja vihreään teehen.

Mutta vaikka tutkijat tietävät mekanistisesti, miten vitamiinien ja kivennäisaineiden kaltaiset yhdisteet saattavat toimia, tiedemiehet eivät vieläkään tiedä paljoakaan optimaalisesta saannista ihon ikääntymisen estämiseksi. Eräässä havainnointitutkimuksessa1 , johon osallistui yli 4 000 40-74-vuotiasta yhdysvaltalaista naista, esitettiin, että runsaasti C-vitamiinia ja linolihappoa (pähkinöissä, siemenissä ja kasviöljyissä esiintyvä omega-6-rasvahappo) sisältävä ruokavalio on yhteydessä nuoremman näköiseen ihoon. Toisessa tutkimuksessa2 , johon osallistui 716 naista Japanissa, ehdotettiin, että vihreät ja keltaiset vihannekset saattaisivat olla paras valinta.

Tällaiset tutkimukset ovat kuitenkin epäjohdonmukaisia: yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa naisilla, jotka söivät vähemmän rasvaa, oli nuoremman näköinen iho, kun taas japanilaisessa tutkimuksessa tämä päti niihin, jotka söivät enemmän.

Tuloksena on väitteiden kakofonia, jota kuluttajien voi olla vaikea lajitella.

Yksi tiukimmista arvioinneista ikääntymisen torjumiseen tarkoitetuista ravintolisistä saatiin vuonna 2014, kun Casey kollegoineen Unileverilla kehitti ravintolisän ja testasi sitä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa3. Lisäravinteessa yhdistettiin viisi ainesosaa, joista jokaisella oli lupaavia ikääntymistä ehkäiseviä ominaisuuksia.

Heidän Strength Within Anti-Wrinkle -ravintolisänsä sisälsi antioksidantteja (C- ja E-vitamiinit) sekä lykopeenia, joka imee UV-valoa ja imee vapaita radikaaleja. Se sisälsi myös soijaisoflavoneita, jotka Caseyn mukaan lisäävät kollageenin tuotantoa ainakin viljelyssä. Viimeisenä ainesosana oli kalaöljylisä, joka sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka tehostavat kollageenisynteesiä ja joilla on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia.

159 naisella tehdyn 14 viikkoa kestäneen tutkimuksen lopussa lisäravinteita päivittäin käyttäneiden ryppyjen syvyys väheni, ja iho sisälsi enemmän tuoretta syntetisoitunutta kollageenia kuin kontrolliryhmässä. Näiden tietojen perusteella Unileverin tytäryhtiö Dove Spa toi ravintolisän markkinoille vuonna 2011. Markkinointiponnistelut olivat kuitenkin vähäisiä, Casey sanoo, ja kaksi vuotta myöhemmin pillerit poistettiin markkinoilta, kun tytäryhtiö myytiin. Sittemmin pariisilainen kosmetiikkayhtiö Ioma on tuonut sen uudelleen markkinoille nimellä Collagen Renew.

Aurinkomerkit

Tulevat todisteet viittaavat siihen, että ravitsemus voi auttaa ehkäisemään melanoomaa. Useat tutkimukset viittaavat D-vitamiiniin mahdollisena puolustautumiskeinona tätä aggressiivista ihosyöpää vastaan, joka on seurausta UV-valolle altistumisesta.

In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että D-vitamiini hillitsee melanoomasolulinjojen4 lisääntymistä. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että pidemmälle edennyttä melanoomaa sairastavien veren D-vitamiinipitoisuus on yleensä alhaisempi kuin vähemmän pitkälle edennyttä kasvainta sairastavien veren D-vitamiinipitoisuus5.

Munat, liha, sienet ja täydennetyt maitotuotteet sisältävät kaikki D-vitamiinia.

Iho voi kuitenkin valmistaa D-vitamiinia itse, kun se kylpee auringonvalossa. Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että pieni määrä auringonvaloa on elimistölle terveellistä monista eri syistä, vaikka liika voi osoittautua haitalliseksi. Nyt he ovat kuitenkin havainneet, että kohtuullinen altistuminen auringolle saattaa suojata juuri niiltä haitoilta, joita liiallinen altistuminen aiheuttaa. ”Auringonvalo ja D-vitamiini voivat olla todella tärkeitä melanooman lopputuloksen kannalta”, sanoo Michael Kimlin, syövän ennaltaehkäisyn tutkija Sunshine Coastin yliopistossa Brisbanessa Australiassa.

Kimlin ja hänen työryhmänsä osoittivat5 , että melanoomaa sairastavilla henkilöillä, joilla oli matala D-vitamiinitaso, oli todennäköisemmin paksummat kasvaimet, joiden ennuste on yleensä huonompi. Mittaamalla D-vitamiinitasot diagnoosin yhteydessä tutkimusryhmä pystyi sulkemaan pois sen mahdollisuuden, että alhaiset D-vitamiinitasot johtuisivat siitä, että vaikeampia melanoomia sairastavat henkilöt pysyttelivät diagnoosin jälkeen ahkerammin poissa auringosta.

Mutta on edelleen epäselvää, onko vitamiini itsessään suojaava tekijä. D-vitamiinin pitoisuudet veressä voivat olla merkki toisesta auringonvalon suojaavasta vaikutuksesta tai jostain muusta auringonvalon vaikutuksesta johtuvasta ravintoaineesta.

Henkilöille, joilla on keskimääräinen ihosyöpäriski, nämä tulokset eivät muuta yleisiä neuvoja käyttää aurinkovoidetta ja liikkua ulkona. ”Australiassa tekemämme tutkimukset osoittavat kerta toisensa jälkeen, että ihmisillä, jotka suojautuvat auringolta eniten, on itse asiassa korkeimmat D-vitamiinitasot”, koska he ovat yleensä myös aktiivisempia ja viettävät enemmän aikaa ulkona, hän sanoo.

Mutta niille, joilla on suuri melanoomariski tai joilla on jo diagnosoitu melanooma, tämä tutkimustulos viittaa siihen, että suun kautta otettavan D-vitamiinin lisäravinteen nauttiminen voisi olla hyvä strategia. D-vitamiinilisän satunnaistettu kokeilu korkean riskin henkilöillä voisi olla kannattavaa, Kimlin sanoo. Useita suuria satunnaistettuja tutkimuksia on jo käynnissä sen selvittämiseksi, voisiko tämä strategia auttaa ehkäisemään muita syöpämuotoja. Alustavat tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että vaikka D-vitamiinitasot on epidemiologisissa tutkimuksissa yhdistetty syöpäsuojaan, lisäravinteilla saattaa olla vain vähän vaikutusta. ”Kun ravintoaineita aletaan ottaa erikseen ja alkaa tarkastella syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia, se ei välttämättä toista sitä, mitä näemme havainnointitutkimuksissa”, Kimlin sanoo.

D-vitamiinilisät ovat niin yleisiä, että tutkijoiden on vaikea arvioida niiden syöpää ehkäisevää vaikutusta. Ja yksilölliset biologiset erot voivat hämärtää kuvioita. Kimlinin meneillään olevassa tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten erot D-vitamiinireseptorigeenissä vaikuttavat melanoomariskiin. Mutta puhuivatpa tutkijat sitten ryppyistä tai melanoomasta, ongelmakohta on sama: hyppäys yleisistä terveellisistä elämäntapaohjeista tiettyä ravintoainetta koskeviin erityissuosituksiin on edelleen haaste, joka ei ratkea lähiaikoina.