Vuonna 1919 kieltolain lähestyvää tuhoa ennakoiden newyorkilainen toksikologi Alexander Gettler varoitti viranomaisia havaitusta kotitekoisten tislaamojen lisääntymisestä eri puolilla Amerikkaa. Tämä oli huolestuttavaa. ”Yksi niistä asioista, joita hän pelkäsi syvästi, oli sokeutumisepidemia”, sanoo Deborah Blum, The Poisoner’s Handbook -kirjan kirjoittaja: Murder and the Birth of Forensic Medicine in Jazz Age New York, kirja Gettleristä. ”1920-luvulla niin itse asiassa tapahtui.” Vuosien 1920 ja 1933 välillä kymmenet tuhannet ihmiset halvaantuivat tai sokeutuivat kotitekoisen viinan nauttimisen seurauksena. Arvioiden mukaan sadat menehtyivät.
Se on siis totta: kuunjuoma voi sammuttaa valot. Mutta miksi?
Katsokaa vain CH3OH:ta eli metanolia. Kemikaalia pidetään alkoholin yksinkertaisimpana muotona, pelkkä metyyliryhmä yhdistettynä hydroksyyliryhmään. Mutta tuo yksinkertaisuus ei tarkoita heikkoutta. Päinvastoin. ”Vain kymmenen millilitraa metanolia voi aiheuttaa pysyvän sokeuden”, vakuuttaa tohtori Bruce Goldberger, Floridan yliopiston lääketieteellisen korkeakoulun oikeuslääketieteen päällikkö ja toksikologian johtaja. Metanoli muistuttaa väriltään ja hajultaan läheisesti etanolia, joka on ihmiselle vaaratonta alkoholia. Ainoa ongelma on: ”Jos juo yhtä paljon metanolia kuin etanolia, kuolee”, Goldberger sanoo. Tässä kannattaa siis olla tarkkana.
Syy metanolin myrkyllisyyteen on aineenvaihdunnassamme. Kun etanoli nautitaan, elimistö hajottaa sen kahdeksi vaarattomaksi yhdisteeksi, hiilidioksidiksi ja H20:ksi. Metanoli sen sijaan muuttuu formaldehydiksi, joka on ikävää tavaraa. Yksi ensimmäisistä hermostomme osista, johon tämä myrkky hyökkää, on näköhermo.
Metanoli on tislausprosessin luonnollinen sivutuote, joka yleensä poistetaan viinasta. Mutta virheitä sattuu – huolimaton ”kiillottaja” saattaa jättää sitä vahingossa sinne. Tislaamo voidaan myös rakentaa huonoista materiaaleista, jolloin sinne pääsee valumaan vaarallisia kemikaaleja, kuten lyijyä, joka on myös yhdistetty sokeutumiseen. Kuuviinan turvallisessa nauttimisessa on ensiarvoisen tärkeää olla tietoinen siitä, mistä se on peräisin. Georgiassa ja Louisianassa kasvanut Blum muisteleekin isänsä noudattamaa sääntöä: ”Know your ’shiner.”
On myös hyvä tietää, mitä itse asiassa tislataan. Moonshinen alkuperä juontaa juurensa 1700-luvun lopulle, jolloin skotlantilais-irlantilaiset kerääntyivät Appalakkien kukkuloille ja toivat mukanaan viinareseptinsä. Tyypillisesti käytettiin maissimassaa, mutta tislaamoon voi laittaa mitä tahansa orgaanista ainetta – eräässä surullisenkuuluisassa kieltolain aikakauden tapauksessa Tennesseen kiillottajat jäivät kiinni myrkkysumakasta tislaamisesta. Jälleen kerran, tunne ”shinerisi”.
Tänään kuunjuomaa saa valmistaa Amerikassa laillisesti erityisluvalla ja -maksulla; entisaikojen kaltaiset tapaukset ovat harvinaisia ja harvinaisia. Mutta muualla maailmassa, Pakistanin ja Intian kaltaisissa paikoissa, joissa on viinakielto, juomakatastrofit ovat arkipäivää. Eräässä Mumbaissa sattuneessa traagisessa onnettomuudessa yli 100 ihmistä kuoli huonon viinan takia.