Et koskaan tiedä, kuinka syvällä olet siinä, ennen kuin huomaat olevasi yksin pienessä asunnossasi kaihtimet vedettynä, päällään halvat neonväriset aurinkolasit ja rättivärinen vanha paita, nukkuessasi vain kolme tuntia 48 tunnin aikana, ja mutisten ahdistuneena itseksesi samalla, kun tönäiset kasvosi päivän toiseen kahdeksan palloon. Toisaalta en ajatellut silloin, että minulla olisi ollut ongelma. Ainakaan se ei ainakaan alkanut sillä tavalla. Mutta toisaalta, eihän se koskaan alkaakaan, eihän?
Déjà vu
Olin kokeillut kokaiinia muutaman kerran yliopistossa, mutta vasta viimeisenä opiskeluvuotenani uskaltauduin kunnolla. Minut oli juuri palkattu pullotarjoilijaksi uuteen San Diegon yökerhoon, ja minua veti heti puoleensa hillittömän bilekulttuurin glamour ja jännitys.
”Heti kun kokaiini tunkeutui aivoihini, se esti dopamiinin kierrättämisen ja aiheutti sen, että synapseihin kertyi liiallisia määriä, mikä esti nälän tunteen.”
Kauniiden ihmisjoukkojen ympäröimänä oleminen ja se, että jouduin käyttämään joka viikonloppu töihin pikkuruisia, ihonmyötäisiä asuja, teki minusta uskomattoman itsetietoisen. En ollut koskaan kohtuuttoman ylipainoinen, mutta tunsin jatkuvasti painetta ylläpitää hoikkaa vartaloa. Sitten eräänä iltana päätimme kahden työkaverini kanssa jakaa gramman kokaiinia parkkipaikalla ennen töitä. Muistin yhtäkkiä kaiken, mistä pidin siinä: katkeran maun kurkun takaosassa, tunnottomat ja kihelmöivät kasvot, rajattoman energian. Mutta eniten rakastin sitä, että se hillitsi ruokahaluani. Heti kun kokaiini tunkeutui aivoihini, se esti dopamiinin kierrättämisen ja aiheutti sen, että synapseihin kertyi liikaa dopamiinia, mikä esti nälän tunteen.
On Top of the World
San Diego oli kuin aikuistunut Neverland. Siellä oli aina juhlat, samppanja virtasi ja huumeita jaettiin jatkuvasti. Suljin silmäni pöydissäni tapahtuneilta tahattomuuksilta: rikkailta miehiltä kalliissa puvuissa, jotka popsivat mollya, ja laihoilta tytöiltä, jotka juoksivat vessaan 20 minuutin välein ja vaihtoivat ”yhteistä kytkintä” tyttökavereiden kesken.
Mitä minä siitä välitin? Tienasin enemmän rahaa kuin mitä tiesin millä tehdä, enkä ollut koskaan tuntenut oloani näin eloisaksi ja vapaaksi koko elämäni aikana.
Shit Has Hit the Fan
Kun tienaat joka viikonloppu 3 000 dollaria käteistä, 120 dollarin arvoisten kahdeksan pallojen ostaminen on pelkkää taskurahaa. Mutta se muuttui nopeasti sen jälkeen, kun lopetin yökerhossa työskentelyn ja minulla oli vain päivätyöni, johon turvautua.”
”Romahdus oli aina pahin… Yhtäkkiä euforian ja energisyyden tunteet ovat korvautuneet äärimmäisellä ahdistuksella ja uupumuksella.”
Tulin töistä kotiin levottomana ja ärtyneenä. Minulla oli tuohon aikaan tuskin varaa vuokraan, mutta tarvitsin joka ilta tuon annoksen kääntääkseni tuskallisen comedownin. Onnekseni naapurissa asui heroiinia polttava huumekauppias, joka antoi minun ostaa alennettuun hintaan. Mutta vaikka maksoin 40 dollaria grammalta verrattuna tavalliseen 55 dollariin, keräsin silti helvetin paljon velkaa prosessin aikana.
Romahdus oli aina pahin. Mässäilyn aikana dopamiinitasot nousevat kaksi- tai kolminkertaisiksi normaaliin verrattuna, jolloin sinusta tuntuu, että voisit valloittaa maailman; mutta kun nuo ylimääräiset välittäjäaineet aivoista tyhjenevät, dopamiinitaso laskee paljon alle normaalin. Yhtäkkiä euforian ja energian tunteet on korvattu äärimmäisellä ahdistuksella ja uupumuksella.
Vietin koko yön nieleskellen punaviinipulloja ja nuuskien viimeisimmän ostamani pussillisen sisältöä vain saadakseni surkean mieleni rauhoittumaan. Sitten, kuin kellonaikana, raahtauduin seuraavana aamuna töihin rähjäisissä treenivaatteissa ja ilman meikkiä, limainen rasva tihkui huokosistani ja hampaani olivat happaman kalvon peitossa, oloni oli hermostunut ja vainoharhainen, koska olin nukkunut edellisenä yönä hädin tuskin tunnin.
Crash and Burn
Yksi sekunniksi lennät korkealla ja seuraavaksi raavit sieluasi termiittien saastuttaman roskiksen pohjasta. Olisi luullut, että krooniset nenäverenvuodot ja poskiontelotulehdukset olisivat hidastaneet minua, mutta niin ei käynyt. Kun katson taaksepäin, jotkut niistä asioista, joita tein, suorastaan kauhistuttavat minua: tein kolhuja autossa ”raitistuakseni” ennen kotiinajoa, makasin satunnaisten tuntemattomien kanssa, jotka tarjosivat minulle ilmaisia huumeita, tein aamulla ennen töitä jonoja vain estääkseni masennusta ja ahdistusta, varastin huumeita ja rahaa ystäviltäni.
En välittänyt paskaakaan kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Minua kiinnosti vain seuraava pilvi.
Parempia päiviä
Olen uskomattoman onnekas, että pystyin vetämään itseni pois siitä synkästä paikasta silloin, kun pystyin. Kesti kaksi vuotta, 11 000 dollarin velat ja hermoromahduksen ennen kuin tajusin sen, mutta tein sen.
On kulunut kaksi vuotta siitä, kun olen koskenut kokaiiniin, ja tunnen vihdoin olevani maassa ja hallitsevani elämääni. En aio valehdella ja sanoa, että se oli helppoa. Itse asiassa se oli pitkä ja uuvuttava tie ja ajattelin usein lopettamista. Mutta yhden asian voin sanoa varmasti: nyt kun olen täällä, en voi kuvitella palaavani koskaan takaisin.