Varjot:
Varjojen käyttö motiivina on helposti yksi yleisimmistä elokuvassa käytetyistä symboliikan muodoista. Varjoja käytetään tyypillisesti korostamaan hahmon pimeyttä tai moraalisesti epäselvää luonnetta, ja ne alkoivat esiintyä yleisinä motiiveina 1920- ja 30-luvun saksalaisissa ekspressionistisissa elokuvissa. Merkittäviä esimerkkejä ovat hirviömäinen vampyyri kreivi Orlok F. W. Murnaun goottilaisessa mestariteoksessa Nosferatu (1922) tai ilkeä lastenmurhaaja Hans Beckert Fritz Langin elokuvassa M (1931). Ohjaaja Mike Nichols on ottanut tämän klassisen motiivin ja asettanut sen The Graduate -elokuvassa temaattiseksi kertosäkeeksi, joka pulpahtaa esiin kerta toisensa jälkeen muistuttaakseen meitä hahmojen kätkemistä totuuksista ja tunteista.
Me näemme tämän efektin välittyvän meille ensimmäisen kerran Benin makuuhuoneessa, joka pysyy pimennossa akvaarion himmeää valoa lukuun ottamatta – siis siihen asti, kunnes rouva Robinson ensimmäisen kerran avaa oven erehdyttyään olettamuksen mukaan luulemaan sitä kylpyhuoneeksi. Huoneeseen tulvii valoa, ikään kuin rouva Robinson ”valaisee” Benin hämärää elämänkatsomusta. Hän tekee tämän uudelleen, kun hän pakottaa Benin seuraamaan häntä kotiinsa, koska hän ”ei tunne oloaan turvalliseksi ennen kuin saa valot päälle”. Ben astuu taloon ja seuraa rouva Robinsonin ohjeita aurinkokuistille. Huone pysyy pimeänä, ja vain kirkkaat kuistinvalot valaisevat sitä niukasti, sillä ne heittävät huoneen ympärille kovia varjoja. Benin likainen suhde rouva Robinsonin kanssa. Ben ymmärtää heti, miten katastrofaaliset seuraukset olisivat, jos tämä kohtaaminen tulisi julki, ja tämä alkaa jo seuraavassa kohtauksessa, kun herra Robinson tulee kotiin myöhäiseltä golfilta. Ben pysyttelee varjoissa koko keskustelun ajan ja yrittää epätoivoisesti salata totuuden siitä, mitä yläkerrassa juuri tapahtui. Ben joutuu vaalimaan tätä salaisuutta koko elokuvan ajan ja yrittää pitää sen pimeyden peitossa aina, kun hän pelkää paljastuvansa. Kun Ben avaa ensimmäisen kerran hotellihuoneen oven ennen rouva Robinsonin saapumista, hän sytyttää valot hetkeksi miettiessään, mitä hän aikoo tehdä. Nopeasti hän sammuttaa valot takaisin ja kiertää huoneen jokaisen ikkunan luo ja sulkee kaihtimet. Sammuttamalla kaiken valon huoneesta hän ei ainoastaan varotoimena varmistaakseen, ettei jää kiinni teosta, vaan myös sammuttaa kaiken valon symbolisesti itseltään pysyäkseen jatkuvassa kieltämisen tilassa.
Ben ei kuitenkaan ole ainoa henkilö, joka yrittää pitää jotakin piilossa varjoissa. Kun Ben on kyllästynyt pinnalliseen suhteeseensa rouva Robinsonin kanssa, hän yrittää saada tämän keskustelemaan ennen heidän seuraavaa suhdettaan. Hän sytyttää lampun, minkä jälkeen nainen kieltäytyy yhteistyöstä ja sammuttaa valot nopeasti takaisin. Rouva Robinson on selvästi tavallista etäisempi ja etäisempi, ja hän yrittää selvästi salata jotain. Ben nousee sängystä ja alkaa avata kaihtimia päästääkseen valoa huoneeseen, kun hän yrittää edelleen saada rouva Robinsonin avautumaan. Nainen laittaa lampun takaisin päälle, kun hän alkaa antaa periksi ja kysyy ensin Beniltä, haluaako tämä puhua itsestään yrittäen siirtää keskustelun pois hänestä. Ben ei anna hänen sallia sitä ja käskee häntä miettimään jotain muuta. Kun häntä painostetaan avautumaan, rouva Robinson piiloutuu jälleen pimeyteen ja ehdottaa aihetta taiteesta, josta hän heti väittää, ettei tiedä mitään. Kohtaus jatkuu täydellisessä pimeydessä, kun Ben yrittää jatkuvasti saada heidän välilleen jonkinlaista vuoropuhelua, ja lopulta hän pääsee puhumaan hänen vieraantuneesta avioliitostaan. Yritettyään parhaansa mukaan vältellä vastaamista Benin kysymyksiin, hän lopulta paljastaa itsensä valoon, kun mies on kompastunut totuuteen heidän avioliittonsa kyseenalaisesta perustasta.
Kohtaus jatkuu edelleen täydessä valaistuksessa nyt totuuden vuodatessa edelleen esiin. Fordissa tapahtuneen epäonnisen hedelmöityksen vuoksi rouva Robinson paljastaa, että hänen oli pakko panna elämänsä jäihin mennäkseen naimisiin herra Robinsonin kanssa, luopuakseen intohimostaan taiteeseen ja jättäytyäkseen yliopistosta tyttärensä kasvattamiseksi. Alamme nähdä rouva Robinsonin piilevän halveksunnan taimia Elainea kohtaan, kun hän sammuttaa taas valot Benin jatkaessa puhumista hänestä. Pian tämän jälkeen näemme Benin myöntävän vastahakoisesti oman salatun totuutensa. Hän piiloutuu häpeällisesti varjoihin pyytäessään anteeksi rouva Robinsonilta ja myöntäessään, että tämä suhde on ainoa asia, joka hänellä on. Vaikka hän sanoo, ettei ole siitä lainkaan ylpeä, hän tietää, että se on ainoa asia, jota hän voi tällä hetkellä odottaa, ja tähän asti hän on kieltäytynyt hyväksymästä totuutta siitä saamastaan nautinnosta.
Myöhemmässä vaiheessa näemme kaksi muutakin hahmoa, jotka verhoutuvat varjoihin kohdatessaan häpeänsä. Kun Elaine vierailee Benin luona aamuna, jolloin hänen on määrä lähteä Berkleystä, huone on pimeyden peitossa, kun Elaine pyytää Beniä suutelemaan häntä. Elaine on kieltänyt tunteensa miestä kohtaan ja yrittänyt epätoivoisesti vihata häntä sen jälkeen, kun hän sai tietää miehen suhteesta äitinsä kanssa, ja nyt hänen on pakko kohdata nämä tunteet ennen miehen lähtöä. Herra Robinson on samalla tavalla pimeydessä, kun hän vihdoin kohtaa Benin tämän teoista. Hän haukkuu Beniä kiivaasti kertoessaan, miten korjaamatonta vahinkoa tämä on aiheuttanut hänen ja rouva Robinsonin avioliitolle ja miten se on johtamassa väistämättömään ja häpeälliseen avioeroon. Hän tukehtuu hieman ennen kuin solvaa Beniä vielä viimeisen kerran poistuessaan ovesta.