Kysy ihmisiltä Pinokkion sadun moraalia, ja useimmat epäilemättä sanovat, että se on varoittava tarina valehtelusta. Kuitenkaan nuken kuuluisasti pidentyvä nenä ei ole valheenpaljastin missään vaiheessa alkuperäisessä sarjassa, joka päättyi synkkään tapaan siihen, että kaksi roistoa ripusti Pinokkion puuhun kuolemaan. Nuken tarina oli niin suosittu, että Lorenzinia pyydettiin jatkamaan sarjaa. Vasta toisessa sarjassa Pinokkion nenä kasvoi, kun hän valehteli – eikä aina silloinkaan.
Tarinan kantavana teemana on itse asiassa kasvatuksen merkitys, jonka intohimoinen puolestapuhuja Lorenzini oli. Se, mikä johtaa Pinokkion yhdestä onnettomuudesta toiseen, on hänen haluttomuutensa mennä kouluun. Kouluttamattomuuden seuraukset 1800-luvun lopun Italiassa tulevat järkyttävällä tavalla esille yhdessä ”Seikkailujen” synkimmistä jaksoista: Pinokkio ja hänen ystävänsä lähtevät lelumaahan ja pitävät sitä eräänlaisena paratiisina. Siellä heidät kuitenkin muutetaan aaseiksi. Pinocchio välttyy täpärästi siltä, että hänet teurastetaan nahkansa vuoksi, mutta hänen ystävänsä työstetään kuoliaaksi – kohtalo, joka vähemmän dramaattisessa muodossa odotti Lorenzinin aikana monia ammattitaidottomia työläisiä.
Italian kielessä sanaa ”aasi” käytetään sekä niistä, joita työstetään uupumukseen tai jopa kuolemaan asti, että niistä, jotka eivät pärjää koulussa hyvin – ei välttämättä siksi, että he ovat tyhmiä, vaan siksi, että he eivät suostu opiskelemaan. Lorenzini haluaa sanoa, että jos on aasi koulussa, joutuu sen jälkeen työskentelemään kuin aasi. Ainoa tapa välttää aasin elämä (ja ehkä myös kuolema) on hankkia koulutus.
Koulutus on olennainen osa myös tarinan satumaista loppuratkaisua, jossa Pinokkio lakkaa olemasta nukke ja muuttuu pojaksi. Seitsemän lukua ennen loppua hän menee kouluun, menestyy erinomaisesti opinnoissaan ja hänelle luvataan ihmisyys. Mutta juuri silloin hän tekee lähes kohtalokkaan virheen: hän päättää lähteä Lelumaahan, jossa hänestä ei tule ihmistä vaan aasi. Uusien kauhistuttavien vastoinkäymisten jälkeen hän aloittaa uudelleen opiskelun, mutta vasta kun hän alkaa ottaa vastuuta itsestään ja rakkaistaan, hän ansaitsee oikeuden tulla ihmiseksi.
Tarinan moraali ei siis ole se, että lasten pitäisi aina kertoa totuus, vaan se, että kasvatus on ensiarvoisen tärkeää, sillä se mahdollistaa sekä vapautumisen raa’asta työelämästä että, mikä on vielä tärkeämpää, itsetuntemuksen lisäämisen ja velvollisuudentunteen muita kohtaan. ”Seikkailujen” todellinen viesti on se, että ennen kuin avaudut tietämykselle ja lähimmäisillesi, pysyt ikuisesti sätkynukkena – muut ihmiset vetävät naruistasi. Ja mikä voisi näinä yhä autoritaarisempina aikoina olla tätä kiihkeämmin ajankohtaista?