Avaintermit
- rutinisaatio: Karismaattinen auktoriteetti vaarantaa lähes aina perinteisen tai rationaalisen (oikeudellisen) auktoriteetin asettamat rajat. Sillä on taipumus haastaa tämä auktoriteetti, ja siksi sitä pidetään usein vallankumouksellisena. Yleensä tämä karismaattinen auktoriteetti sisällytetään yhteiskuntaan. Tällöin sen yhteiskunnalle aiheuttama haaste vähenee. Tapaa, jolla tämä tapahtuu, kutsutaan rutinoitumiseksi.
- henkilökultti: Tilanne, jossa johtajaa (usein diktaattoria) on valheellisesti ihannoitu ja tehty kansalliseksi tai ryhmän ikoniksi ja jota sen seurauksena palvotaan.
- ilmestys: Jumalallisen totuuden ilmentymä.
Karismaattinen auktoriteetti on yksi kolmesta auktoriteetin muodosta, jotka on esitetty Max Weberin kolmiosaisessa auktoriteettiluokituksessa. Weber määritteli karismaattisen auktoriteetin niin, että se ”perustuu omistautumiseen yksittäisen henkilön poikkeukselliselle pyhyydelle, sankarillisuudelle tai esimerkilliselle luonteelle ja hänen paljastamilleen tai määräämilleen normatiivisille malleille tai järjestykselle”.
Karismaattinen auktoriteetti on valtaa, joka legitimoituu johtajan poikkeuksellisten henkilökohtaisten ominaisuuksien tai poikkeuksellisen oivalluksen ja suoriutumisen osoittamisen perusteella, jotka herättävät seuraajissa lojaalisuutta ja kuuliaisuutta. Toisin kuin termi ”karismaattinen johtaja” nykyisin yleisesti käytetään, Weber ei nähnyt karismaattista valtaa niinkään karismaattisen johtajan luonteenpiirteinä vaan johtajan ja hänen seuraajiensa välisenä suhteena. Weberille karisma tarkoittaa ”yksilön persoonallisuuden tiettyä ominaisuutta, jonka perusteella hänet erotetaan tavallisista ihmisistä ja kohdellaan yliluonnollisilla, yli-inhimillisillä tai ainakin erityisen poikkeuksellisilla voimilla tai ominaisuuksilla varustettuna. ”
Karismaattinen auktoriteetti kehittyy lähes aina perinteisen tai rationaalis-oikeudellisen auktoriteetin asettamissa rajoissa, mutta luonteeltaan sillä on taipumus kyseenalaistaa tämä auktoriteetti, ja siksi sitä pidetään usein vallankumouksellisena. Jatkuva haaste, jonka karismaattinen auktoriteetti asettaa tietylle yhteiskunnalle, laantuu kuitenkin lopulta, kun karismaattinen auktoriteetti sulautuu kyseiseen yhteiskuntaan rutinoitumisen kautta. Rutinoituminen on prosessi, jossa ”karismaattista auktoriteettia seuraa byrokratia, jota hallitsee rationaalisesti vakiintunut auktoriteetti tai perinteisen ja byrokraattisen auktoriteetin yhdistelmä”. ”
Politiikassa karismaattinen valta esiintyy usein erilaisissa autoritaarisissa valtioissa, autokratioissa, diktatuureissa ja teokratioissa. Auttaakseen karismaattisen auktoriteettinsa ylläpitämisessä tällaiset hallinnot perustavat usein laajan henkilökultin, joka on merkki siitä, että yksilö käyttää joukkotiedotusvälineitä, propagandaa tai muita menetelmiä luodakseen ihannoidun ja sankarillisen julkisuuskuvan, usein kyseenalaistamattomalla imartelulla ja ylistyksellä. Kun tällaisen valtion johtaja kuolee tai jättää tehtävänsä eikä uutta karismaattista johtajaa ilmaannu, tällainen hallinto todennäköisesti kaatuu pian sen jälkeen, ellei se ole täysin rutinoitunut.
Lenin, karismaattinen johtaja: Bolshevikkien poliittinen pilakuvajuliste vuodelta 1920, joka kuvaa Leniniä pyyhkäisemässä pois monarkisteja ja kapitalisteja; kuvatekstissä lukee: ”Toveri Lenin puhdistaa maan saastasta.”
Max Weberin mukaan karismaattisen seuraajuuden menetelmät ovat etsintä, ilmestys, alkuperäisen johtajan nimeäminen, pätevän henkilökunnan nimeäminen, perinnöllinen karisma ja virka-aseman karisma. Nämä ovat erilaisia tapoja, joilla yksilö ja yhteiskunta voivat keksiä säilyttää karisman ainutlaatuisen energian ja luonteen johtajuudessaan.
