Émile Durkheim
Sosiaalista vieraantumista kuvaili tunnetusti ranskalainen sosiologi Émile Durkheim 1800-luvun lopulla käsitteellään anomia. Anomia kuvaa sosiaalisten normien puutetta tai yksilön ja hänen yhteisösidostensa välisten sosiaalisten siteiden katkeamista, mikä johtaa sosiaalisen identiteetin pirstoutumiseen. Durkheimin mukaan, kun ihminen on yhteiskunnan normittomassa tilassa, hänellä ei ole parametreja, joista hän voisi pitää kiinni, eikä näin ollen pysty sijoittamaan itseään kyseiseen yhteiskuntaan, jolloin hänestä tulee sosiaalisesti tuuliajolla ja eristäytynyt. Durkeim kirjoittaa, että anomia on yleistä silloin, kun ympäröivä yhteiskunta on kokenut merkittäviä muutoksia taloudellisessa tilassaan, joko parempaan tai huonompaan suuntaan, ja yleisemmin silloin, kun yleisesti tunnustettujen ideologisten teorioiden ja arvojen ja sen välillä, mikä on todellisuudessa toteutettavissa jokapäiväisessä elämässä, on merkittävä ristiriita. Durkheim kirjoitti kirjassaan aikana, jolloin teollistuminen oli äkillistä ja perheet siirtyivät joukoittain maaseudulta kaupunkeihin. Tällaiseen muuttoon liittyvät sosiokulttuuriset muutokset vaikuttivat osaltaan siihen, että yksilöt tunsivat olonsa epämukavaksi uudessa ympäristössään ja tunsivat, etteivät he voineet helposti sijoittaa itseään sosiaaliseen järjestykseen.
Yleiset periaatteet, jotka Durkheim hahmotteli anomian kuvauksissaan, voidaan nähdä missä tahansa sosiaalisessa kontekstissa, myös omassamme. Nykyiset keskustelut sosiaalisesta vieraantumisesta ja anomiasta nousevat esiin monissa yhteiskunnallisissa kritiikeissä, jotka koskevat yhä teknologisoituvaa maailmaa. Monet populaarikriitikot ja tutkijat ovat pohtineet, voiko vahvemman teknologisen sosiaalisuuden kehittyminen Facebookin ja moninpelisivustojen kaltaisten mekanismien avulla lähentää samoja myönteisiä seurauksia kuin perinteisemmällä, kasvokkain tapahtuvalla sosialisaatiolla.