ASPCA:n vinkkejä myrkytyshätätilanteen hallintaan

ASPCA:n vinkkejä myrkytyshätätilanteen hallintaan

ARVIOINTI

Arvioi eläimen tila.

Onko eläin kouristelemassa? Hengittääkö eläin? Mikä on eläimen syke? Minkä väriset ovat eläimen limakalvot? Onko eläin sokissa? Mikä on kehon sisälämpötila? Onko merkkejä verenvuodosta?

Mikä on altistumisen perushistoria? Mikä on myrkyllinen aine? Kuinka kauan altistumisesta on kulunut? Kuinka vanha eläin on? Kuinka paljon se painaa? Selvitä nämä yleiset triage-tiedot, jotta voidaan varmistua siitä, että vakauttamista ja hoitoa varten voidaan ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin. Kun eläimen tila on vakaa, on hankittava perusteellisempi anamneesi, joka sisältää eläimen täydellisen lääketieteellisen taustan, tarkat tiedot myrkyllisestä aineesta (mukaan lukien tuotemerkki, geneerinen nimi (erityisesti jos kyseessä on lääke) ja vaikuttavat aineet).

Täydellisempi anamneesi altistumisesta olisi myös saatava, mukaan lukien altistumisajankohta, myrkkyaineen määrä, jolle eläin altistui, ja mitä kautta eläin altistui (suun kautta, ihon kautta jne.) Ihannetapauksessa tukihenkilöstön jäsen voisi ottaa anamneesin omistajalta ja soittaa APCC:hen mahdollisimman pian eläimen hoidon aikana.

STABILISAATIO

Stabilisaatio on etusijalla – HOITA POTILASTA, EI MYRKYSTÄ!

Seuraa ABC:tä – hengitystiet, hengitys ja verenkierto. Ole valmis intuboimaan eläin heti esittelyn yhteydessä. Tämä ei ainoastaan turvaa hengitystiet, vaan auttaa myös estämään aspiraation siinä tapauksessa, että mahahuuhtelu on tarpeen. Tämä voi olla tarpeen kaikissa tapauksissa, mutta valmistautuminen on avainasemassa. Pidä happi ja AMBU-pussi valmiina, jos niitä tarvitaan. On parasta pyrkiä asettamaan suonikatetri heti esittelyn yhteydessä, jotta potilaalle voidaan antaa lääkkeitä ja nesteitä. Kun katetri on asetettu, ota verta (vähintään yksi 3 cm3 EDTA-putki ja kaksi seerumiputkea ovat ihanteellisia) myöhemmin tehtäviä diagnostisia testejä varten. Jos mahdollista, nämä näytteet olisi otettava ennen muiden lääkkeiden antamista.

Valvo eläintä mahdollisten sydän- ja verenkiertohäiriöiden varalta. Bradykardian korjaamiseksi voidaan suositella atropiinia annoksella 0,02-0,04 mg/kg I.V. (Plumb, 3. painos). Propranololi on ensisijainen lääke takykardian hoitoon, ja sitä annetaan hitaasti laskimoon annoksena 0,02-0,06 mg/kg koirille ja 0,04 mg/kg kissoille (Plumb, 3. painos). Näiden lääkkeiden sekä niiden yksityiskohtaisten antoprotokollien (siltä varalta, että eläinlääkäri ei ole helposti saatavilla) tulisi olla helposti saatavilla ensiapukärryssä.

Kouristuskohtausten hallinta. Jos eläin kouristelee tullessaan, kouristusten hallinta on ensisijaisen tärkeää. Lääkkeitä, joita on syytä pitää käsillä tätä tarkoitusta varten, ovat diatsepaami, barbituraatit, metokarbamoli (Robaxinâ) tai inhalaatioanesteetit, kuten isofluraani tai halotaani. Saattaa olla tarpeen maskeerata eläin alas, jotta kouristukset saadaan hallintaan. Näiden lääkkeiden erityisannokset tulevat hyvin riippuen kyseessä olevasta aineesta.

MYRKYLLISYYDEN ABSORPTION ESTÄMINEN

Toteuta asianmukainen(t) dekontaminaatiomenetelmä(t). Se, mikä tämä menetelmä on, riippuu suuresti kyseessä olevasta taudinaiheuttajasta ja eläimen tilasta esittelyhetkellä. Käymme tästä yksityiskohtaisesti läpi myöhemmin esityksessä.

KONTROLLIMERKIT

Anna tarvittaessa erityinen ”vastalääke”. Antiveniinit tai antitoksiinit olisi annettava tässä vaiheessa. Pidä mielessä, että useimmissa tapauksissa EI ole olemassa erityistä vastalääkettä. Muista: HOITA ELÄINÄ EI Myrkkyä. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten mahansuojausta tai antibiootteja, saatetaan tarvita. Annostele asianmukaisia nesteitä happo-emästasapainon, nesteytyksen ja elektrolyyttien epätasapainon korjaamiseksi. Kaksi yleisimmin käytettyä nestettä ovat laktatoitu Ringerin liuos ja normaali suolaliuos niiden monipuolisuuden ja saatavuuden vuoksi. Suonensisäinen antotapa on suositeltavin nesteiden antotapa, koska se on nopea.

ANSSIN TUKI

Kun eläin on vakaa, on aika arvioida vauriot. Oheistoimenpiteet on suoritettava myrkkyaineen aiheuttamien vaurioiden estämiseksi. Järjestelmiä, joihin myrkkyaine todennäköisimmin vaikuttaa, on seurattava. Täydelliset seerumin kemian analyysit, hyytymispaneelit tai diagnostiset testit voivat olla tarpeen. Asianmukaista tukihoitoa on annettava, kunnes eläin on täysin toipunut.

MYRKYLLISTEEN ABSORPTION ESTÄMINEN

Ulkoiset altistukset

Silmien huuhtelu

Minkä tahansa silmäaltistuksen yhteydessä silmät on huuhdeltava toistuvasti vedellä tai suolaliuoksella vähintään 20-30 minuutin ajan. Vain normaalia keittosuolaliuosta tai haaleaa tislattua vettä tulisi käyttää – ei piiloliuoksia, koska niissä voi olla puhdistusaineita. Silmien huuhteluun sopii suuri ruisku (60 cc). Muista aina huuhdella silmät sisäkulmasta ulospäin, jotta vastakkainen silmä ei saastu. Huuhtelun jälkeen silmät on hoidettava liukuvoiteilla (ei lääkkeillä) ja tutkittava sarveiskalvon vaurioiden varalta. Silmiä on tarkkailtava liiallisen punoituksen, kyynelehtimisen tai kivun varalta. Seurantatutkimuksia voidaan tarvita sarveiskalvovaurion tason määrittämiseksi.

Kylvetys

Eläin on kylvetettävä miedolla käsiastianpesuaineella (EI AUTOMAATTISELLA ASTIANPESUAINEELLA). Kylpyjä voidaan joutua toistamaan, jotta myrkyllinen aine saadaan poistettua kokonaan. Sen jälkeen eläin on huuhdeltava hyvin lämpimällä vedellä. Hyvin nuorten tai heikentyneiden eläinten kylvyssä on noudatettava erityistä varovaisuutta normaalin ruumiinlämmön säilyttämiseksi. Eläin on kuivattava pyyhkeellä, ei puhalluskuivaamalla, kylmettymisen estämiseksi.

Oraalinen nieleminen

Laimennus

Laimennusta maidolla tai vedellä yhdessä demulsiivisten aineiden kanssa suositellaan syövyttävissä nielemistapauksissa. Demulcentti on aine, joka päällystää tai rauhoittaa vatsaa. Esimerkkejä demulsiolääkkeistä ovat Kaeopectateâ, Mylantaâ tai magnesiummaito. Suositeltava annos on 1-3 mg/lb.

Emesis

Emesis (oksentelu) on tuloksellisinta, jos se suoritetaan 2-3 tunnin kuluessa nielemisestä. Eläimen ruokkiminen pienellä kostealla aterialla ennen oksentelun käynnistämistä voi lisätä mahdollisuuksia riittävään oksennukseen. Emeesit tyhjentävät yleensä 40-60 % mahalaukun sisällöstä, ja niiden oletetaan olevan hyödyllisempiä kuin mahahuuhtelujen. Koirat, kissat, fretit ja pottuvatsapossut ovat esimerkkejä kotieläimistä, jotka voivat oksentaa. Emeettisiä lääkkeitä ei pidä käyttää jyrsijöillä, kaneilla, linnuilla, hevosilla ja märehtijöillä.

Emeettisiä lääkkeitä ei saa käyttää alkalien, happojen, syövyttävien aineiden tai hiilivetyjen nauttimisen yhteydessä kemiallisten palovammojen tai aspiraation riskin vuoksi. Eläimen ennestään oleva tila määrittää myös emeesin käyttöindikaation. Emeesiä ei pidä aiheuttaa kotona eläimelle, jolla on ollut epilepsia, sydän- ja verisuonitauti tai joka on heikentynyt. Näissä tilanteissa suositellaan eläinlääkärin valvontaa. Tuoreet vatsaontelon leikkaushistoriat tai mahalaukun mahdollinen vääntyminen ovat muita tekijöitä, jotka voivat tehdä emeesistä vasta-aiheen. Tilanteesta riippuen brakykefaalisten (lyhytnokkaisten) rotujen oksennuttaminen voi olla turvallisinta eläinsairaalassa kuin kotona aspiraatioriskin vuoksi. Oksentamista ei pidä yrittää, jos eläin on jo oksentanut tai jos sillä on kliinisiä oireita.

Tietyillä lääkkeillä voi olla antiemeettisiä vaikutuksia. Esimerkkejä tällaisista lääkkeistä ovat fenotiatsiinit, antihistamiinit, barbituraatit, huumausaineet, masennuslääkkeet ja marihuana. Anamneesia otettaessa on tärkeää selvittää, onko eläin käyttänyt näitä tai muita lääkkeitä.

Emeettiset aineet

Kolmen prosentin vetyperoksidi on tehokas emeettinen aine koiralle, sialle, fretille ja kissalle. Ei saa aiheuttaa oksennusta jyrsijöille, kaneille, linnuille, hevosille tai märehtijöille. Annostus on 1 teelusikallinen 5 kiloa kohti, ei yli 3 ruokalusikallista. Se tulee antaa laimentamattomana – ei sekoitettuna veteen tai ruokaan. On kuitenkin hyödyllistä syöttää pieni, kostea ateria joko säilykeruokaa tai leipäviipale ennen oksentelun aikaansaamista, koska se tekee oksentamisesta tuottavampaa antamalla myrkkyaineelle jotakin, johon se voi tarttua. Sipuliruiskut, ruokintaruiskut tai kalkkunaruiskut auttavat annostelussa. Vetyperoksidi aiheuttaa oksentelua lievän vatsaärsytyksen kautta. Oksentelu tapahtuu yleensä muutamassa minuutissa, ja se voidaan toistaa kerran, jos oksennuksen aikaansaaminen ei aluksi onnistu.

Ipecac-siirappi vaikuttaa aiheuttamalla mahalaukun ärsytystä ja stimuloi myös keskushermostoa oksennuksen aikaansaamiseksi. Koirille annetaan suun kautta 2,2 ml/kg (enintään 30 ml). 3,3 ml/kg laimennetaan 1:1 ja annetaan kissoille nenämahaletkun kautta. Ipecac-siirappia ei saa antaa kissoille kotona. Siirappia saa käyttää vain kerran, koska toistuvat annokset voivat olla kardiotoksisia. Älä koskaan käytä ipecac-nesteuutetta, koska se on noin 14 kertaa kardiotoksisempi kuin siirappi. Ipecac-nesteuutetta ei ole enää kaupallisesti saatavilla Yhdysvalloissa.

Apomorfiinihydrokloridia tulee käyttää varoen kissoilla. Monet kliinikot pitävät sitä koirien pahoinvointivalmisteena. Apomorfiinia voidaan antaa parentaalisesti tai paikallisesti silmään. Suositeltu annos on 0,04 mg/kg laskimoon tai sidekalvoon. Koirille suonensisäisesti annettuna emeesi syntyy hyvin nopeasti. Paikallinen anto sidekalvopussiin on yleensä tehokasta. Apomorfiini on keskushermostoon vaikuttava oksennuslääkitys, mikä tarkoittaa, että se stimuloi keskushermoston reseptoreita aiheuttaen oksentelua. Apomorfiinilla voi esiintyä haittavaikutuksia, kuten keskushermoston ja hengityksen lamaantumista, ataksiaa, kiihtymystä ja pitkittynyttä oksentelua, mutta ne ovat yleisempiä suonensisäisen käytön jälkeen. Kun vakavia haittavaikutuksia ilmenee, apomorfiini voidaan kumota naloksonilla (0,04 mg/kg IV, SQ ja IM.)

ksylatsiini on alfa-2-adrenerginen agonisti, joka voi aiheuttaa koirille ja kissoille oksentelua. Ksylatsiini voi aiheuttaa bradykardiaa, hypotensiota, hengitystaajuuden vähenemistä ja keskushermoston lamaantumista. Ksylatsiinin haittavaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin sen käytöstä oksentelua aiheuttavana aineena saatava hyöty. Annostus kissoille on 0,44 mg/kg IM, kun taas koirille annostus on 1,1 mg/kg SQ tai IM. Ksylatsiini voidaan kumota johimbiinilla annoksella 0,1 mg/kg IV.

Aktiivihiili

Aktiivihiili adsorboi kemikaalia tai myrkkyä ja helpottaa sen erittymistä ulosteen kautta. Se toimii periaatteessa kuin magneetti, joka vetää puoleensa ja pitää myrkkyaineen pinnallaan niin, että se kulkee ruoansulatuskanavan läpi imeytymättä elimistöön. Sitä annetaan, kun eläin nielee orgaanisia myrkkyjä, kemikaaleja tai bakteerimyrkkyjä tai jos metaboloituneiden myrkkyjen enterohepaattinen kierrätys voi tapahtua. Enterohepaattista kierrätystä tapahtuu joidenkin maksassa metaboloituvien yhdisteiden kohdalla. Metaboliitit tyhjenevät sappeen ja imeytyvät uudelleen suolistossa, mikä mahdollistaisi pysyvän farmakologisen vaikutuksen. Aktiivihiilen suositeltu annos kaikille eläinlajeille on 1-3 gm/kg ruumiinpainoa. Toistuvat aktiivihiiliannokset 4-8 tunnin välein puolet alkuperäisestä annoksesta voivat olla aiheellisia, kun esiintyy enterohepaattista kierrätystä.

Aktiivihiili voidaan antaa suun kautta suurella ruiskulla tai mahaletkun kautta. Oireileville tai yhteistyöhaluttomille eläimille voidaan tarvita anestesiaa. Rauhoitetussa tai kliinisesti masentuneessa eläimessä on käytettävä mansetilla varustettua endotrakeaaliputkea aspiraation estämiseksi.

Aktiivihiiltä ei saa antaa eläimille, jotka ovat nauttineet syövyttäviä aineita. Nämä aineet eivät imeydy systeemisesti, ja hiili saattaa vaikeuttaa suun ja ruokatorven palovammojen havaitsemista. Muita kemikaaleja, joita aktiivihiili ei imeydy tehokkaasti, ovat etanoli, metanoli, lannoitteet, fluoridi, öljytisleet, useimmat raskasmetallit, jodidit, nitraatit, nitriitit, natriumkloridi ja kloraatti.

Kathartiset aineet

Kathartiset aineet parantavat aktiivihiilen poistumista. Ilman katartikoita aktiivihiilen sitoma toksinen aine voi lopulta vapautua ja imeytyä uudelleen. Katartikoita ei saa käyttää, jos eläimellä on ripuli tai se on kuivunut.

Suolaisia katartikoita, kuten natriumsulfaattia (Glauberin suola) tai magnesiumsulfaattia (Epsom-suola), on lisättävä annoksena 250 mg/kg. Magnesium voi aiheuttaa masennusta ja lihasheikkoutta, eikä sitä tule käyttää eläimille, joiden munuaistoiminta on heikentynyt.

Sorbitoli on osmoottinen katarri, jota voidaan käyttää turvallisesti annoksella 3 ml/kg toistuvalla hiilen antamisella. Joihinkin valmiiksi sekoitettuihin aktiivihiililiuoksiin lisätään sorbitolia. Sillä on makea maku, joka joskus houkuttelee eläimen juomaan sitä.

Tilavuuskatartikoita käytetään silloin, kun on nautittu tilaa vieviä tuotteita tai fysikaalisia aineita ja niiden poistumista on edistettävä. Psylliumia voidaan antaa ½-1 teelusikallista 12-24 tunnin välein. Myös lese- tai kasvikuitua (kurpitsa, bataatti) voidaan käyttää.

Enemit

Enemit ovat avuksi, kun halutaan poistaa toksisia aineita alemmasta ruoansulatuskanavasta. Aktiivihiiltä voidaan käyttää peräruiskeliuoksessa auttamaan myrkkyaineen adsorboitumista. Ihmisille tarkoitetut valmiiksi sekoitetut peräruiskeet ovat vasta-aiheisia pieneläimille mahdollisen elektrolyytti/happo-emästasapainon häiriön vuoksi. Yleinen tekniikka on käyttää pelkkää lämmintä vettä tai saippuoitua lämmintä vettä.

Mahahuuhtelu

Mahahuuhtelua ei pidä tehdä syövyttävien aineiden tai öljytisleiden nauttimisen yhteydessä. Huuhtelua tehtäessä on käytettävä yleisanestesiaa. Anestesia-ainetta valittaessa on aina otettava huomioon altistukseen liittyvän myrkkyaineen tyyppi. Isofluraani on optimaalinen anestesia-aine, mutta diatsepaami tai lyhytvaikutteinen barbituraatti voi olla sopiva.

Enterogastrinen huuhtelu

Voi olla tarpeen, kun on tapahtunut mahdollisesti tappavaa oraalista altistumista. Esimerkkejä aineista, joiden kohdalla mahalaukun huuhtelu voi olla aiheellista, ovat strykniini, metaldehydi, trisykliset masennuslääkkeet, 5-fluorourasiili ja isoniatsidi. Mahahuuhtelu on suoritettava ennen enterogastrisen huuhtelun yrittämistä. Mahaletku jätetään paikalleen mahahuuhtelun jälkeen. Peräruiske tehdään paksusuolen ja ylemmän paksusuolen suurten ulostekappaleiden poistamiseksi. Kun peräruiskeputki on vielä paikallaan, peräsuolen suuaukkoon kohdistetaan digitaalista painetta tiivisteen muodostamiseksi. Tämän jälkeen putken distaalinen pää kiinnitetään vesihanaan. Ruumiinlämpöisen veden annetaan hitaasti täyttää suolikanava, kunnes se virtaa vatsaputkesta. Prosessia on jatkettava, kunnes neste on kirkasta. TÄMÄ TULISI SUORITTAA VAIN ELÄINLÄÄKÄRIN SUORASSA VALVONNASSA. Nukutusta edeltävä atropiiniannos (0 %).02 mg/kg) olisi annettava, ellei se ole vasta-aiheista, ruoansulatuskanavan sileän lihaksen rentouttamiseksi ja vatsan turvotuksen estämiseksi. Toimenpiteen komplikaatioita ovat suolen repeämä ja mahdollinen gastroenteriitti.

Dekontaminaation tekeminen ja tekemättä jättäminen

Do

Hoitele potilasta, älä myrkkyä.
Vakauta eläin ennen dekontaminaatiotoimenpiteiden aloittamista.
Hae eläimen täydellinen anamneesi ja altistumistiedot.
Säilytä ASPCA APCC:n puhelinnumero kätevästi klinikallasi.
1-888-4ANI-HELP

Ei

Kylvetä kouristelevaa eläintä. (Vakauta eläin aina ensin.)
Käytä suolaa oksennuslääkkeenä.
Valmistele oksennus kouristelevalle, erittäin stimuloituneelle tai hyperaktiiviselle eläimelle.
Valmistele oksennus oksentavalle eläimelle.
Valmistele oksennus vakavasti velttoilevalle, koomassa olevalle tai heikentyneelle potilaalle.
Ohjata oksennus eläimelle, jolle on äskettäin tehty vatsaleikkaus.
Ohjata oksennus eläimelle, jolla on megaesofagus.
Ohjata oksennus syövyttävän aineen nielemisellä.
Ohjata oksennus hiilivetyjen/öljytisleiden nielemisellä. (Useimmissa tapauksissa)
Oksennuksen aikaansaaminen linnulla, kanilla, rotalla, hevosella tai märehtijällä.
Käytä apomorfiinia oksennuslääkkeenä kissalla. (Tämä on kiistanalaista.)
Anna ksylatsiinia tai apomorfiinia oksennuslääkkeenä masentuneelle eläimelle.
Anna aktiivihiiltä useimmille raskasmetalleille, syövyttäville aineille tai öljytisleille.
Anna aktiivihiiltä oksentavalle eläimelle.
Anna aktiivihiiltä eläimelle, jolla on ileus tai mahasuolikanavan tukos.
Anna katartikkalääkettä dehydratoituneelle eläimelle tai eläimelle, jolla on ripuli.
Käytä magnesiumsulfaattikatartikkalääkettä munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle eläimelle.
Käytä valmiiksi sekoitettuja peräruiskeliuoksia, kuten hypertonisia fosfaattiliuoksia.
Toteuta mahahuuhtelu käyttämättä mansetilla varustettua tähystysputkea.

Toksikologiassa yleisesti käytetyt lääkkeet

Toksikologiassa yleisesti käytetyt lääkkeet

Vetyperoksidi
Syruppi. of Ipecac
Apomorfiini (vain koirille)
Xylazine (Rompun ®)
Activated charcoal (Liqui Char Vet ®)
Cathartics (Sorbitol, Magnesiumsulfaatti, Natriumsulfaatti)

Värinän tai kouristusten hallintaan käytettävät lääkkeet

Diatsepaami (Valium ®)
Barbituraatit (Pentobarbitaali/ fenobarbitaali)
Metokarbamoli (Robaxin ®)
Inhalaatioanesteetit

Muut lääkkeet

Yohimbiinihydrokloridi
Pyridoksiini
Flumatseniili (Romazicon®)
N-asetyylikysteiini (Mucomyst ®)
Naloksoni (Narcan®)
Digibind ®
Propranololi (Inderal ®)
Metoprololi (Lopressor®)
Atropiini
2-PAM, pralidoksiimikloridi (Protopam®)
Fenotiatsiinit (klooripromatsiini/Asepromatsiini)
Metyleenisininen
Vitamiini K1
4 MP, fomepitsoli (Antizole-Vet ®)
Etanoli
Pamidronaatti
Kalsitoniini
Natriumbikarbonaatti
Kolestyramiini
Ruuansulatuskanavan suoja-aineet (misoprostoli, karfaatti, H2-salpaajat)
Fysostigmiini
C-vitamiini
Kalsiumglukonaatti
Furosemidi
Ammoniumkloridi

Chelatorit

Succimer (Chemet ®) Lyijy, Arseeni, elohopea
Deferoksamiinimesylaatti (Desferal ®) Rauta
Kalsium-EDTA Lyijy
D-penisillamiini Elohopea ja lyijy
BAL in Oil ® (brittiläinen Anti-Lewisite tai dimerkaprol) Lyijy, arseeni, Elohopea

Muuta

EGT- Etyleeniglykoli Test Kit
1-800-874-9764

*** Yllä olevat tiedot ovat osittainen luettelo eläinlääketieteellisessä toksikologiassa käytettävistä lääkkeistä. Huomaa, että tämä luettelo ei ole kattava.