Mutta pitkään, noin vuodesta 600 eKr. lähtien, Jerusalemin tuhoutumisen ja juutalaisvaltion katoamisen jälkeen, oli piilevä huoli siitä, että pyhien kirjojen luettelo laadittaisiin virallisesti. Minkälaisin perustein juutalaiset laativat tämän pyhien kirjojen luettelon? Niiden oli oltava pyhiä kirjoja, joissa Israelin oikea usko tunnustettiin, jotta varmistettaisiin tämän uskon jatkuvuus kansan keskuudessa. Oli useita kirjoituksia, jotka vaikuttivat epäilyttäviltä uskonkysymyksissä ja jopa suorastaan vaarallisilta, joten ne jätettiin pois virallisesta luettelosta. Lisäksi he hyväksyivät vain pyhät kirjat, jotka oli alun perin kirjoitettu hepreaksi (tai arameaksi). Kreikaksi kirjoitetut uskonnolliset kirjat hylättiin hyvin tuoreina kirjoina tai muusta kuin juutalaisesta alkuperästä peräisin olevina. (Tämä viimeinen seikka on hyvin tärkeä, koska tästä juontaa myöhemmin juurensa kirjojen erilaisuuden ongelma.)
Siten vahvistettiin luettelo uskonnollisista kirjoista, jotka olivat aidosti jumalallisen inspiraation inspiroimia ja jotka otettiin mukaan Pyhien Kirjoitusten kokoelmaan. Tälle inspiroitujen kirjojen viralliselle luettelolle annetaan aikanaan nimi ”kaanon” tai ”kanoniset kirjat”. Kreikankielinen sana Canon tarkoittaa sääntöä, normia, ja se tarkoittaa, että kanoniset kirjat heijastavat ”elämän sääntöä” tai ”elämän standardia” niille, jotka uskovat näihin kirjoituksiin. Kaikki Palestiinan yhteisön kanoniset kirjat olivat alun perin heprea-arameaksi kirjoitettuja kirjoja.
Kreikaksi kirjoitetut uskonnolliset kirjat eivät päässeet kaanoniin, vaan ne saivat nimen ”apokryfikirjat”, ”apokryfikirjat” (= kätketyt), koska niissä oli epäilyttäviä oppeja ja niitä pidettiin ”kätketystä alkuperästä” olevina.
Palestiinan juutalaisyhteisö oli jo ensimmäisellä vuosisadalla jKr. (90 jKr.) tunnustanut käytännössä 39 kirjaa virallisesti inspiroituneiksi.
Tämä luettelo A.T.:n 39 kirjasta on niin sanottu Palestiinan kaanon tai Jerusalemin kaanon.
Alexandrian juutalaisyhteisö
Yhtäaikaisesti Egyptin Aleksandriassa eli Aleksandriassa oli juutalaisyhteisö. Se oli hyvin suuri juutalaissiirtokunta Palestiinan ulkopuolella, jossa oli yli 100 000 israelilaista. Egyptin juutalaiset eivät enää ymmärtäneet hepreaa, sillä he olivat jo kauan sitten hyväksyneet kreikan, joka oli virallinen kieli koko Lähi-idässä. He käyttivät uskonnollisissa kokouksissaan, synagogissaan, hepreasta kreikaksi käännettyä Pyhien Kirjoitusten käännöstä, jota kutsuttiin ”seitsemänkymmenen apostolin” käännökseksi. Erään hyvin vanhan legendan mukaan tämän ”seitsemänkymmenen” käännöksen teki lähes ihmeellisesti 70 viisasta miestä (250-150 eKr.).
Seitsemänkymmenen kreikankielisessä käännöksessä säilyi Palestiinan kaanonin (heprealaisen kaanonin) 39 kirjaa ja lisäksi seitsemän muuta kirjaa kreikaksi. Näin syntyi kuuluisa ”Aleksandrialainen kaanon”, jossa oli yhteensä 46 pyhää kirjaa.
Palestiinan juutalaisyhteisö ei koskaan suhtautunut suopeasti tähän Aleksandrialaisten veljiensä eroavaisuuteen ja hylkäsi nuo seitsemän kirjaa, koska ne oli alun perin kirjoitettu kreikaksi ja koska ne olivat kirjoja, jotka oli lisätty myöhemmin.
Tosiasiassa kristinuskon syntyessä juutalaisuuden uskonnollisia keskittymiä oli kaksi: Jerusalemin (palestiinalaisessa maassa) ja Aleksandrian (egyptiläisessä maassa). Molemmissa paikoissa A.T.:n kirjat hyväksyttiin: Jerusalemissa 39 kirjaa (heprea-arameaksi), Aleksandriassa 46 kirjaa (kreikaksi).
Varhaiset kristityt ja A.T.:n pyhät kirjat
Kristinusko syntyi uskonnollisena liikkeenä juutalaisten keskuudessa. Jeesus itse oli juutalainen eikä hylännyt kansansa pyhiä kirjoja. Lisäksi varhaiskristityt olivat kuulleet Jeesuksen sanovan, että hän ei ollut tullut kumoamaan UT:ta, vaan täydentämään sitä (Matt. 5:17). Siksi kristityt tunnustivat inspiroiduiksi kirjoiksi myös juutalaisten käyttämät VT:n tekstit.
Mutta he joutuivat vaikeuksiin. Pitäisikö heidän käyttää Palestiinan lyhyttä kaanonia, jossa oli 39 kirjaa, vai Aleksandrian pitkää kaanonia, jossa oli 46 kirjaa?
Kristittyihin kohdistuneiden vainojen vuoksi kristinusko levisi pääasiassa Palestiinan ulkopuolelle kreikkalaisen ja roomalaisen maailman kautta. Ainakin lopullisessa sanamuodossaan, ja kun UT:n kirjoissa lainattiin AT:n tekstejä (yli 300 kertaa), kristinusko tietenkin levisi Palestiinan ulkopuolelle, kreikkalaiseen ja roomalaiseen maailmaan. (
Näin ollen oli hyvin loogista, että varhaiskristityt ottivat tämän kreikankielisen kaanonin Aleksandriasta, koska juuri ne vastaanottajat, joille heidän oli määrä viedä Jumalan sana, puhuivat kaikki kreikkaa. Kristinusko hyväksyi siis alusta alkaen A.T.:n kreikankielisen version, jossa oli 46 kirjaa.
Juutalaisten reaktio kristittyjä vastaan
Juutalaiset pitivät kristittyjä juutalaisuuden harhaoppisina. He eivät pitäneet lainkaan siitä, että kristityt käyttivät A.T.:n pyhiä kirjoja. Ja kaiken kukkuraksi kristityt viittasivat A.T.:n profetioihin oikeuttaakseen uskonsa Jeesus Nasaretilaiseen. Lisäksi kristityt alkoivat kirjoittaa uusia pyhiä kirjoja: Uutta testamenttia.
Kaikki tämä oli juutalaisille syy päättää sulkea pyhien kirjojensa kaanon lopullisesti. Vastareaktiona kristityille, jotka käyttivät pitkää Aleksandrian kaanonia, jossa oli 46 kirjaa, kaikki juutalaiset valitsivat lyhyen Palestiinan kaanonin, jossa oli 39 kirjaa.
Aleksandrian kaanonin seitsemän kreikkalaista kirjaa julistettiin ”apokryfikirjoiksi” ja epäinspiroiduiksi kirjoiksi. Tämän päätöksen juutalaisuuden johtajat tekivät vuonna 90 jKr. ja julistivat virallisesti juutalaisen kaanonin pyhiksi kirjoikseen.
Kristityt puolestaan jatkoivat ilman, että kirkko olisi virallisesti päättänyt asiasta mitään, tapaa käyttää 46 kirjaa A.T:n inspiroimina kirjoina.Aika ajoin kirkon sisällä esiintyi toisinajattelijoita, jotka halusivat tyrkyttää juutalaisten virallista kaanonia ja sen 39 kirjaa. Mutta useat kirkon sisäiset kirkolliskokoukset määrittelivät, että UT:n 46 kirjaa ovat todella inspiroituja ja pyhiä kirjoja.
Mitä tapahtui uskonpuhdistuksessa?
Vuonna 1517 Martti Luther irtautui katolisesta kirkosta. Ja monien muutosten joukossa, joita hän teki muodostaakseen uuden kirkkonsa, oli se, että hän otti käyttöön Palestiinan juutalaisten lyhyen kaanonin, jossa oli 39 kirjaa A.T. Tämä oli hyvin outoa, koska se oli vastoin kirkon pitkää perinnettä, joka oli peräisin apostoleilta. Kristityt ovat yli 1500 vuoden ajan laskeneet pyhien kirjojen joukkoon A.T:n 46 kirjaa.
Lutheria häiritsivät kuitenkin ne seitsemän kirjaa, jotka oli kirjoitettu kreikan kielellä ja jotka eivät sisältyneet heprean kieleen.
Tässä tilanteessa koko maailman piispat kokoontuivat kuuluisaan Trenton kirkolliskokoukseen ja vahvistivat Raamatun kaanoniksi lopullisesti 46 kirjaa A.T:n kirjoista.T. ja 27 N.T.
Mutta protestantit ja monet heistä syntyneet lahkot alkoivat käyttää Palestiinan juutalaisten kaanonia, jossa oli vain 39 VT:n kirjaa.
Siten syntyivät katolisten Raamattujen ja evankelisten Raamattujen väliset kirjojen eroavaisuudet.
Kanoniset kirjat
Kirjojen kaanonista
Kreikankielellä kirjoitetut A.T.:n seitsemän kirjaa ovat olleet monien keskustelujen aiheena. Katolinen kirkko antoi näille seitsemälle kirjalle nimen ”deuterokanoniset kirjat”. Kreikan sana ”deutero” tarkoittaa toista. Näin ollen katolinen kirkko julistaa ne kirjoiksi, jotka esiintyvät kaanonissa tai A.T.:n kirjojen virallisessa luettelossa toisen kerran, koska ne tulivat osaksi kaanonia toisella kertaa.
A.T.:n muut 39 kirjaa, jotka on kirjoitettu hepreaksi, ovat niin sanottuja ”protokanonisia kirjoja”. Sana ”proto” tarkoittaa ”ensimmäinen”, koska nämä kirjat olivat ensimmäisestä hetkestä lähtien osa UT:n kaanonia.
Qumram
Vuonna 1947 arkeologit löysivät Qumramista (Palestiina) hyvin muinaisia kirjoituksia ja löysivät niiden joukosta Juuditin, Baarukin, Kirkkoraamattua ja 1. makkabealaiskirjan, jotka olivat alun perin kirjoitettu hepreaksi, sekä Tobitin kirjan arameaksi. Tämä tarkoittaa, että ainoastaan Viisauden ja 2. Makkabalaiskirjat on kirjoitettu kreikaksi. Näin ollen argumentti, jonka mukaan näitä seitsemää kirjaa ei hyväksytä, koska ne on kirjoitettu kreikaksi, ei ole enää pätevä. Lisäksi katolinen kirkko ei ole koskaan hyväksynyt tätä väitettä.
Loppupohdintoja
Loppujen lopuksi ymmärrämme, että tämä kirjoja koskeva ongelma on hyvin monimutkainen historiallis-teologinen kysymys, johon liittyy erilaisia tulkintoja ja arvostuksia. On kuitenkin epäilemättä niin, että katolisella kirkolla on tässä asiassa historiallinen ja opillinen perusta, joka perustellusti esittää sen varmimpana.
Mutta sen jälkeen, kun Luther teki päätöksen olla hyväksymättä tätä katolisen kirkon perinnettä, kaikki protestanttiset kirkot hylkäsivät deuterokanoniset kirjat inspiroituneiksi kirjoiksi ja julistivat nämä seitsemän kirjaa ”apokryfikirjoiksi”.
Viime vuosina monet protestantit ovat suhtautuneet näihin seitsemään kirjaan maltillisemmin, ja jopa ekumeenisia Raamattuja julkaistaan Deuterokanonisten kirjojen kanssa.
He ovat itse asiassa ymmärtäneet, että tietyt raamatulliset opit, kuten kuolleiden ylösnousemus, enkeliteema, koston käsite ja käsitys kiirastulesta, alkavat esiintyä jo näissä seitsemässä myöhäisessä kirjassa. (noin 300 vuoden ajanjakso, jolloin ei ole inspiroituja kirjoja). Kuitenkin nämä seitsemän kreikkalaista kirjaa paljastavat arvokkaan yhteyden UT:hen. Näiden kirjoitusten opetukset osoittavat suurempaa harmoniaa koko Raamatun jumalallisessa ilmoituksessa.
Tästä syystä näkee jo joitakin protestanttisia Raamattuja, jotka lopussa sisältävät nämä seitsemän kirjaa, vaikkakin toissijaisella arvolla.
Antaakoon Jumala, että pian koittaa päivä, jolloin protestantit ottavat askeleen pidemmälle ja hyväksyvät ne lopullisesti Jumalan sanan oikealla merkityksellä, niin että voimme palata kerran menettämäämme ykseyteen.
Kyselylomake
Miten kirjoista koostuu katolinen Raamattu ja kuinka monesta kirjasta koostuu evankelinen Raamattu? Miten tämä ero on syntynyt? Mitä ovat kanoniset kirjat ja deuterokanoniset kirjat? Miksi niitä kutsutaan niin? Mikä osuus näillä kirjoilla on Ilmestyskirjassa? Mitä tapahtui Lutherin uskonpuhdistuksen yhteydessä Raamatun kirjojen lukumäärän suhteen? Mitä Qumramin löydöt vahvistivat? Sisältävätkö jotkut protestanttiset Raamatut nykyään Deuterokanoniset kirjat? Mikä olisi toivottavaa tulevaisuudessa?