Vaikka ’julmuus’ on moniselitteinen ja kattava termi, sitä on kuitenkin yritetty ymmärtää.
A. Hindujen henkilökohtaisessa lainsäädännössä ’julmuus’ on yksi tärkeimmistä avioeron syistä. Termi julmuus tarkoittaa yksinkertaisesti julmaa käyttäytymistä/asennetta, raakuutta, julmuutta, epäinhimillisyyttä, barbaarisuutta jne. Oikeuskentällä julmuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, joka aiheuttaa toiselle, erityisesti puolisolle, fyysistä tai henkistä haittaa, tahallisesti tai tahattomasti.
Hindulaisen avioliittolain (Hindu Marriage Act,1955) 13 §:ssä on säädetty tietyistä avioeroperusteista, joista julmuus on yleisin. Kaikki avioliitossa tapahtuva käyttäytyminen, joka voi aiheuttaa toiselle ärsytystä, ei voi olla julmuutta. Pelkät vähäpätöiset ärsytykset ja riidat puolisoiden välillä, joita esiintyy jokapäiväisessä avioelämässä, eivät myöskään voi olla julmuutta. Avioelämässä esiintyvä julmuus voi olla perusteetonta, joka voi olla hienovaraista tai raakaa. Se voi olla sanoja, eleitä tai pelkkää vaikenemista, väkivaltaista tai väkivallatonta.
Voidakseen olla julmuutta, valituksen kohteena olevan käyttäytymisen on oltava ”vakavaa ja painavaa”, jotta voidaan päätellä, että kantajana olevan puolison ei voida kohtuudella odottaa elävän toisen puolison kanssa. Sen on oltava jotain vakavampaa kuin ”tavanomainen avioelämän kuluminen”. Käyttäytymistä on olosuhteet ja tausta huomioon ottaen tutkittava, jotta voidaan tehdä johtopäätös siitä, onko kantelun kohteena oleva käyttäytyminen avioliitto-oikeudellista julmuutta. Käyttäytymistä on tarkasteltava, kuten edellä todettiin, useiden tekijöiden, kuten osapuolten sosiaalisen aseman, koulutuksen, fyysisen ja henkisen kunnon, tapojen ja perinteiden, perusteella. On vaikea antaa täsmällistä määritelmää tai tyhjentävää kuvausta olosuhteista, jotka merkitsisivät julmuutta. Niiden on oltava sellaisia, että ne tyydyttävät tuomioistuimen omantunnon siitä, että osapuolten väliset suhteet ovat toisen puolison käyttäytymisen vuoksi huonontuneet siinä määrin, että heidän on mahdotonta elää yhdessä ilman henkistä kärsimystä, kidutusta tai ahdistusta, jotta valituksen tehneellä puolisolla on oikeus vaatia avioeroa. Fyysinen väkivalta ei ole ehdoton edellytys julmuudelle, ja jatkuva käyttäytyminen, joka aiheuttaa mittaamatonta henkistä tuskaa ja kidutusta, voi hyvinkin olla julmuutta. Henkinen julmuus voi koostua sanallisista loukkauksista ja solvauksista käyttämällä törkeää ja loukkaavaa kieltä, jotka johtavat toisen osapuolen mielenrauhan jatkuvaan häiritsemiseen.
Joitakin yleisiä esimerkkejä julmuudesta ovat seuraavat:
1. fyysiset hyökkäykset puolisoa kohtaan
jatkuva raivo, viha, huutaminen tai huutaminen puolisolle
2. toisen puolison kykyjen, työpaikan tai ulkonäön jatkuva vähättely tai arvostelu
3. suhde- tai aviorikossuhteen julkinen esillä pitäminen
4. avio- tai aviorikossuhteen julkituominen
4. toisen puolison syyttäminen valheellisesti aviorikoksesta
5. toisen puolison jättäminen kertomatta toiselle puolisolle hankitusta sukupuolitaudista, samalla kun jatketaan seksisuhteiden ylläpitämistä puolison kanssa, ja
6. Pysyttelee johdonmukaisesti poissa aviollisesta asunnosta ilman mitään selitystä.
Paremman ymmärryksen saamiseksi käydään läpi tapausesimerkki:
Naveen Kohli Vs. Neelu Kohli
Tosiseikat:
Valittaja, Naveen Kohli avioitui Neelu Kohlin kanssa 20.11.1975. Osapuolille syntyi avioliiton ulkopuolella kolme poikaa.
Vastaaja on valittajan mukaan pahantuulinen ja töykeä nainen. Avioliiton solmimisen jälkeen hän alkoi riidellä ja käyttäytyä huonosti valittajan ja tämän vanhempien kanssa, ja lopulta valittaja joutui jättämään vanhempiensa asunnon ja alkoi asua vuokratiloissa toukokuusta 1994 alkaen.
Valittaja väitti, että toukokuussa 1994, kun hän yhdessä vastaajan ja heidän lastensa kanssa vieraili Bombayssa osallistuakseen appensa kultaiseen avioliittojuhlaan, hän huomasi, että vastaaja käyttäytyi sopimattomasti ja löysi hänet kompromissiasennossa erään Biswas Routin kanssa. Heti tämän jälkeen valittaja alkoi asua erillään vastaajasta toukokuusta 1994 lähtien. Valittaja kärsi kovaa fyysistä ja henkistä kidutusta.
Valittajan mukaan vastaaja oli nostanut valittajan pankkitililtä 9 50 000 rupiaa ja tallettanut sen hänen tililleen. Valittaja väitti, että vastaaja oli saanut kirjattua hänestä väärän ensitietoilmoituksen IPC:n pykälien 420/467/468 ja 471 nojalla, joka kirjattiin numerolla 156 vuonna 1995. Hänen mukaansa vastaaja sai jälleen rekisteröityä Kanpurin kaupungin Pankin poliisiasemalla 323/324 §:n nojalla ja valittaja pyrittiin pidättämään.
Mies haki avioeroa ”julmuuden” perusteella, ja käräjäoikeus kirjasi nimenomaisen toteamuksen siitä, että vaimo ahdisteli ja kidutti aviomiestä henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Tuomioistuin antoi avioliiton purkamista koskevan päätöksen avioliiton purkamisesta hindulaisen avioliittolain 13 §:n nojalla.
Vaimo valitti korkeimpaan oikeuteen, ja korkein oikeus katsoi, että tuomioistuin ei ollut arvioinut asianmukaisesti pöytäkirjassa olevia todisteita. High Court kirjasi toteamuksen, jonka mukaan aviomies asui moraalittomasti avoliitossa toisen naisen kanssa. Tällä perusteella katsottiin, että kyseessä oli hindulaisen avioliittolain 13 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitettu väärinkäytös, eikä sitä voitu tuomita avioeroon, ja avioerokanne hylättiin.
Siten aviomies valittaa SC:ssä avioeropäätöksestä.
Tuomio:
Koko todistusaineiston analyysin ja arvioinnin perusteella on selvää, että vastaaja on päättänyt elää tuskissaan vain tehdäkseen myös valittajan elämästä helvetillisen. Tämäntyyppinen järkähtämätön ja tunteeton asenne tämän tapauksen tosiseikkojen yhteydessä ei jätä mielestämme minkäänlaista epäilystä siitä, että vastaaja on päättänyt kohdella valittajaa henkisesti julmasti.
Vastaaja on valittajaa vastaan nostanut useita kanteita, mukaan lukien rikosilmoitukset, ja vastaaja on pyrkinyt kaikin tavoin ahdistelemaan ja kiduttamaan valittajaa ja jopa laittamaan hänet kaltereiden taakse.”
SSC katsoi, että sanaa ”julmuus” käytetään lain 13 §:n 1 momentin i) kohdan a) alakohdassa ihmisen käyttäytymisen tai käyttäytymisen yhteydessä, joka liittyy aviovelvollisuuksiin tai -tehtäviin tai -velvollisuuksiin tai on niihin liittyvä. Fyysinen väkivalta ei ole ehdoton edellytys julmuuden käsitteelle. Jatkuva käyttäytyminen, joka aiheuttaa mittaamatonta henkistä tuskaa ja kidutusta, voi olla julmuutta. Henkinen julmuus voi koostua sanallisista loukkauksista ja solvauksista, joissa käytetään törkeää ja loukkaavaa kieltä ja jotka johtavat toisen osapuolen mielenrauhan jatkuvaan häiritsemiseen. Näin ollen SC kumoaa korkeimman oikeuden tuomion ja määrää, että osapuolten välinen avioliitto on purettava vuoden 1955 hindulaisen avioliittolain säännösten mukaisesti.