Nimestään huolimatta kalastaja ei syö kalaa eikä asu meren äärellä. Tämä ujo, pörröisen turkin omaava näätäperheen jäsen asuu varttuneissa metsissä ja ahmii kaikkea linnuista pikkunisäkkäisiin ja hedelmiin. Itse asiassa kalastaja on ainoa eläin, joka on tarpeeksi kova ja älykäs saalistamaan säännöllisesti piikkisikoja – mikä ei ole helppo tehtävä. Länsirannikon varttuneiden ja vanhojen metsien historiallisen pyynnin, hakkuiden ja rakentamisen vuoksi Tyynenmeren kalastaja (kalastajan länsirannikon populaatio) on nyt kuitenkin vaarassa kuolla sukupuuttoon. Ja vaikka tämä salaperäinen petoeläin levittäytyi aikoinaan viiteen osavaltioon, elinympäristön häviäminen ja ansapyynti ovat rajoittaneet kalastajan pohjoisten Kalliovuorten populaation pohjoisen Idahon ja Montanan rajalle.
TAKAISIN
Niinkin kuin Tyynenmeren kalastajan ansapyynti kiellettiin 1940-luvulla, metsänhakkuu ja kaavoitus ovat tuhonneet laajoja metsäpalstoja, joita laji tarvitsee kukoistukseensa. Pelastaakseen Tyynenmeren kalastajaeläimen sukupuuttoon kuolemiselta Keskus ja 17 muuta ympäristöryhmää tekivät vuonna 2000 vetoomuksen eläimen sisällyttämiseksi liittovaltion uhanalaisluetteloon. Kesti neljä vuotta, ennen kuin U.S. Fish and Wildlife Service päätti, että luetteloon merkitseminen oli ”perusteltua, mutta mahdotonta”. Sen jälkeen Service laittoi Tyynenmeren kalastajan ehdokaslistalle odottamaan suojelua loputtomiin – joten vuonna 2010 Center ja liittolaiset nostivat kanteen Servicea vastaan lajin laiminlyönnistä.
SINUN KAMPANJASI
Vuonna 2011 Center pääsi sovintoratkaisuun Servicen kanssa, jotta Tyynenmeren kalastajan ja 756 muun hallituksen laiminlyömän kasvin ja eläimen suojelupäätöksissä päästään eteenpäin. Sopimuksemme mukaan kalastajan Yhdysvaltain luettelointiehdotus oli määrä jättää vuonna 2014. Kun Service ei noudattanut määräaikaa, jätimme ilmoituksen aikomuksestamme nostaa kanne. Valitettavasti toisen vetoomuksen ja oikeudenkäynnin jälkeen Service hylkäsi vuonna 2016 West Coatin kalasääsken suojelun kumartaen metsäteollisuudelle. Kaiken kukkuraksi U.S. Forest Service teki päätöksen, jolla hyväksyttiin yli 1 000 hehtaarin laajuiset palonjälkeiset hakkuut Sierra National Forestissa sijaitsevalla tiettömällä alueella, jota kalasääsket käyttävät. Kesäkuussa 2016 Center jätti yhdessä kolmen muun luonnonsuojeluryhmän kanssa ilmoituksen aikomuksesta nostaa kanne kalastajien suojelun epäämisestä.
Koska Tyynenmeren kalastaja tarvitsee suojelua kaikilla tasoilla, työskentelemme Kaliforniassa myös osavaltiotason suojelun varmistamiseksi. Sen jälkeen, kun Tyynenmeren kalasääsket otettiin ehdolle suojeltavaksi vastauksena Centerin vuonna 2008 esittämään vetoomukseen, osavaltio ilmoitti vuonna 2010, ettei se sisällytä uhanalaista nisäkästä omaan uhanalaisten lajien luetteloonsa. Niinpä haastoimme Kalifornian oikeuteen, ja vuonna 2012 Kalifornian ylempi tuomioistuin määräsi Fish and Game Commissionin harkitsemaan uudelleen päätöstään, jolla se kieltäytyi suojelemasta Tyynenmeren kalasääskiä osavaltion uhanalaisuuslain nojalla. Vastauksena vetoomukseemme ja kanteeseemme Kalifornian kalastus- ja villieläinministeriö suositteli vuonna 2015, että kalastaja suojeltaisiin osavaltion uhanalaisuuslaissa sen levinneisyysalueen eteläisellä Sierra Nevadan osalla.
Samaan aikaan muutaman osavaltion päässä Pohjois-Kalliovuorten kalastaja on jäänyt ilman suojelua, vaikka sitä uhkaavat samat uhat kuin sen länsirannikon serkkua, ja vaikka keskus esitti vetoomuksen jo vuonna 2009 – ja uudelleen liittolaistensa kanssa vuonna 2013. Lopulta, kun Center haastoi maaliskuussa 2016 oikeuteen suojelun nopeuttamiseksi, voitimme myöhemmin samana vuonna sovinnon Fish and Wildlife Servicen kanssa, ja seuraavana tammikuussa virasto ilmoitti harkitsevansa liittovaltion suojelua Pohjois-Kalliovuorten kalasääskille.