Kromi: Historiatietoa

1700-luvun puolivälissä Siperiasta peräisin olevan siperialaisen ”punalyijyn” (PbCrO4, krokoiitti) analyysi osoitti, että se sisälsi melko paljon lyijyä, mutta myös muuta ainetta. 1700-luvun puolivälissä Siperiasta peräisin olevan ”punalyijyn” (PbCrO4, krokoiitti) analyysi osoitti, että se sisälsi melko paljon lyijyä, mutta myös muuta ainetta. Tämä tunnistettiin lopulta kromioksidiksi. Kromioksidin löysi vuonna 1797 Louis-Nicholas Vauquelin, joka valmisti itse metallia seuraavana vuonna. Krokotiitista lähdettiin liikkeelle siten, että mineraali jauhettiin ja lyijy saostettiin pois reagoimalla sen kanssa suolahapon kanssa (HCl vedessä). Jäännös oli kromioksidia, CrO3. Kuumentamalla tätä oksidia uunissa pelkistimenä toimivan puuhiilen läsnä ollessa saatiin itse metalli.

Vauquelin analysoi myös Perusta peräisin olevan smaragdin ja havaitsi, että sen vihreä väri johtuu uuden alkuaineen, kromin, läsnäolosta. Itse asiassa nimi kromi tulee kreikan sanasta ”kroma”, joka tarkoittaa ”väriä”, ja se on saanut nimensä kromin osoittamien monien eriväristen yhdisteiden vuoksi.