Joitakin kuukausia sitten yliopiston laboratoriossa työskennellyt kalifornialainen korkeakouluopiskelija tutki ryhmää sammakoita. Ja hän todisti epätavallista käyttäytymistä. Jotkut sammakot käyttäytyivät kuin naaraat. Ja se oli epätavallista, sillä kokeen alkaessa kaikki sammakot olivat olleet uroksia.
Opiskelija Ngoc Mai Nguyen kertoo kertoneensa asiasta pomolleen: ”En tiedä, mitä on tekeillä, mutta en usko, että tämä on normaalia.” Nguyen opiskelee Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä. Hän työskenteli biologi Tyrone Hayesin laboratoriossa.
Opettajat ja vanhemmat, ilmoittautukaa The Cheat Sheetille
Viikoittaiset päivitykset, jotka auttavat teitä käyttämään Science News for Studentsia oppimisympäristössä
Hayes ei nauranut. Sen sijaan hän kehotti Nguyenia jatkamaan tarkkailua – ja kirjoittamaan ylös, mitä hän näki joka päivä.
Nguyen oli tiennyt, että kaikki sammakot olivat aloittaneet uroksina. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että Hayes oli lisännyt jotain sammakkoaltaan veteen. Tuo jokin oli suosittu rikkaruohomyrkky nimeltä atratsiini. Sammakot olivat syntymästään lähtien kasvaneet vedessä, joka sisälsi kemikaalia.
Hayesin mukaan hänen laboratoriossaan tehdyt kokeet osoittavat, että 30 prosenttia urossammakoista, jotka kasvoivat vedessä, jossa oli atratsiinia, alkoivat käyttäytyä kuin naaraat. Nämä sammakot jopa lähettivät kemiallisia signaaleja houkutellakseen muita uroksia.
Kun tätä sammakkolajia kasvatetaan laboratoriossa vedessä, joka on saastunut EPA:n hyväksyttävinä pitoisuuksina pitämillä atratsiinipitoisuuksilla, urokset muuttuvat – toisinaan näennäisiksi naaraiksi.
Furryscaly/Flickr
Laboratoriokokeet eivät ole ainoita paikkoja, joissa sammakot voivat törmätä atratsiiniin. Kemikaalia käytetään rikkaruohojen torjunta-aineena. Se voi siis saastuttaa pintavesiä alajuoksulla viljelyksiltä, joilla sitä on käytetty. Näissä joissa ja puroissa atratsiinipitoisuus voi nousta 2,5 miljoonasosaan – sama pitoisuus, jonka Hayes testasi laboratoriossaan. Tämä viittaa siihen, että urossammakot saattavat muuttua naaraiksi luonnollisissa elinympäristöissään.
Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto eli EPA vastaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelusta. EPA asettaa rajat sille, kuinka paljon tiettyjä kemikaaleja saa päästää Yhdysvaltain vesistöihin. Ja EPA päätteli, että atratsiinin osalta jopa 3 osaa miljardissa – reilusti yli sen pitoisuuden, joka muutti Hayesin urossammakot naaraiksi – on turvallista. Jos Hayes on oikeassa, edes EPA:n määritelmä turvallisesta pitoisuudesta ei itse asiassa ole turvallinen sammakoille.
Hayes ja hänen tutkimusryhmänsä osoittivat myös, että atratsiinille altistumisen jälkeen ei muutu vain sammakoiden käyttäytyminen. Atratsiinipitoisessa vedessä kasvatetuilla uroksilla oli alhaiset testosteronitasot, eivätkä ne yrittäneet houkutella naaraita.
40:stä atratsiinipitoisessa vedessä kasvatetusta sammakosta neljällä oli jopa korkeat estrogeenipitoisuudet – naarashormoni (eli neljällä sammakolla 40:stä eli yhdellä kymmenestä). Hayes ja hänen tutkimusryhmänsä leikkasivat kaksi sammakoista ja havaitsivat, että näillä ”urossammakoilla” oli naaraspuoliset sukuelimet. Kaksi muuta transsukupuolista sammakkoa esiteltiin terveille uroksille, ja ne parittelivat näiden urosten kanssa. Ja ne tuottivat urossammakoita!
Muut tutkijat ovat tutustuneet Hayesin työhön ja tehneet samanlaisia kokeita – samanlaisin tuloksin. Lisäksi tutkijat, jotka tutkivat muita eläimiä, ovat havainneet, että atratsiini vaikuttaa näiden eläinten hormoneihin.
Ainakin yksi tutkija, Tim Pastoor, sanoo, että Hayes on tehnyt virheitä tutkimuksessaan ja että atratsiini on turvallista. Pastoor on Syngentan Crop Protectionin tutkija. Syngenta on yhtiö, joka valmistaa ja myy atratsiinia.
Sähköpostiviestissään Science Newsille Pastoor kirjoitti, että Hayesin uudet kokeet eivät johda samoihin tuloksiin kuin Hayesin aiemmat tutkimukset. ”Joko hänen nykyinen tutkimuksensa kumoaa hänen aikaisemman työnsä tai hänen aikaisempi työnsä kumoaa tämän tutkimuksen”, Pastoor kirjoitti.
On tärkeää tietää, miten atratsiini vaikuttaa eläinpopulaatioon. Mikä tahansa kemikaali, joka voi muuttaa eläimen lisääntymismalleja, uhkaa kyseisen lajin selviytymistä.