Maahanmuuttovalituslautakunta

1891-1917: Muokkaa

Maahanmuuttovalituslautakunta juontaa juurensa vuoden 1891 maahanmuuttolakiin (Immigration Act of 1891), joka oli ensimmäinen kattava liittovaltion laki, jolla säädettiin maahanmuuttojärjestelmää. Lailla perustettiin valtiovarainministeriön yhteyteen maahanmuuttovirasto (Office of Immigration), jota valvoisi maahanmuutto-osaston päällikkö (Superintendent of Immigration) ja joka vastaisi maahanmuuttotoimintojen hoitamisesta. Laissa säädettiin myös valitusmenettelystä, jossa maahanmuuttajat voisivat valittaa viraston päätöksistä maahanmuuttoviraston superintendentille.

Kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1893 maahanmuuttolailla perustettiin kolmijäseniset erityiset tutkintalautakunnat (Boards of Special Inquiry), jotka ratkaisivat valitukset maahanmuuttoviraston päätöksistä, joilla Yhdysvaltoihin pyrkivä maahanmuuttaja karkotettiin tai suljettiin pois maasta.

Kongressi jatkoi maahanmuuttojärjestelmän mukauttamista seuraavien vuosikymmenten aikana. Vuonna 1903 kongressi siirsi maahanmuuttotoiminnot valtiovarainministeriöstä vasta perustettuun kauppa- ja työministeriöön. Kymmenen vuotta myöhemmin kongressi jakoi kauppa- ja työministeriön kauppaministeriöksi ja työministeriöksi ja siirsi maahanmuuttojärjestelmän vastuun jälkimmäiselle.

1917-1940: Board of Review and Immigration and Naturalization Service createdEdit

Vuonna 1917 kongressi hyväksyi vuoden 1917 maahanmuuttolain (Immigration Act of 1917), jolla uudistettiin maahanmuuttajien maastapoistamista ja karkottamista koskevia säännöksiä.

Vuonna 1921 annetussa maahanmuuttolaissa (Immigration Act of 1921) otettiin käyttöön uusi kansallisten kiintiöiden järjestelmä, jolla rajoitettiin mistä tahansa maasta tulevien maahanmuuttajien määrää. Nämä uudistukset lisäsivät merkittävästi maahanmuuttajien tekemien hallinnollisten valitusten määrää ja kunkin tapauksen monimutkaisuutta. Työministeri perusti valituslautakunnan (Board of Review) käsittelemään lisääntynyttä tapausmäärää ja suosittelemaan päätöksiä.

Vuonna 1933 toimeenpanomääräyksellä 6166 kaikki maahanmuuttotoiminnot keskitettiin uuteen maahanmuutto- ja maahantulopalveluun työministeriön alaisuuteen.

1940-1983: INS siirrettiin oikeusministeriöön; maahanmuuttovalituslautakunta (Board of Immigration Appeals) luotiinMuutos

Toimeksianto

Presidentti Roosevelt siirsi INS:n vuonna 1940 oikeusministeriöön. Oikeusministeri korvasi tarkastuslautakunnan uudella maahanmuuttovalituksia käsittelevällä lautakunnalla (Board of Immigration Appeals), jolla oli valtuudet itse ratkaista valitukset sen sijaan, että se suosittelisi päätöksiä. BIA:lle annettiin merkittävä itsenäisyys, ja se on edelleen vastuussa ainoastaan oikeusministerille.

Vuonna 1952 kongressi korvasi monimutkaisen maahanmuuttolakien verkoston yhdellä ainoalla säädöksellä, jonka nimi oli Immigration and Nationality Act. Säädöksellä muun muassa poistettiin arkaaiset erityiset tutkintalautakunnat ja annettiin vastuu karkotustapausten tarkastelusta uusille erityisille tutkinnanjohtajille. Erityisvirkamiesten rooli virallistettiin entisestään vuonna 1973, kun uusi asetus nimesi heidät uudelleen ”maahanmuuttotuomareiksi” ja antoi heille valtuudet käyttää tuomarin viittaa.

1983-nykyhetki: Executive Office for Immigration Review perustettiin; lisää liittovaltion maahanmuuttouudistuksiaEdit

Vuonna 1983 oikeusministeri perusti Executive Office for Immigration Review -viraston hallinnoimaan maahanmuuttotuomioistuimia. Maahanmuuttotuomarit ja BIA siirrettiin EOIR:n alaisuuteen. Maahanmuuttotuomareiden ja maahanmuuttotuomioistuinten työtä valvomaan perustettiin uusi maahanmuuttotuomareiden päällikön toimisto. BIA säilytti toimivaltansa ratkaista maahanmuuttovalituksia ja luoda ennakkotapauksia.

Kongressi hyväksyi merkittäviä maahanmuuttoalan uudistuksia seuraavien vuosien aikana. Vuoden 1986 maahanmuuttouudistus- ja valvontalaki (Immigration Reform and Control Act of 1986) ja siihen liittyvät asetukset antoivat EOIR:lle valtuudet ratkaista tapauksia, jotka liittyvät maahanmuuttoon liittyviin työllisyyskysymyksiin. Vuoden 1990 maahanmuuttolaki laajensi EOIR:n valtuuksia tutkia tapauksia, joissa on kyse ”asiakirjojen väärinkäytöstä” eli asiakirjojen väärinkäytöstä työllistymiskelpoisuuden todistamiseksi. Vuoden 1996 laittoman maahanmuuton uudistamista ja maahanmuuttajien vastuuta koskevassa laissa (Illegal Immigration Reform and Immigrant Responsibility Act) korvattiin karkotusmenettelyt ja maastapoistamismenettelyt ”maastapoistamismenettelyillä” ja yksinkertaistetuilla menettelyillä.

Vuoden 2002 Homeland Security Act -laissa (Homeland Security Act of 2002) selkiytettiin entisestään EOIR:n toimivaltaa, kun se erotettiin virallisesti maahanmuuttohallinnosta (INS:stä) ja kun siinä kodifioitiin oikeusministeriön valvontavalta. Lailla myös lakkautettiin INS ja sen tehtävät siirrettiin vastaperustetulle sisäisen turvallisuuden ministeriölle.