Viime aikoina, kun olin lomalla, tyttäremme vei koiramme Calin leikkitreffeille neljän koiraeläimensä kanssa, joista kaksi on villieläimiä.
Kysyin, aikooko hän tuoda koiramme takaisin kotiin ennen kuin lähtee seuraavana päivänä töihin, ja hän huokaisi raskaasti. Se on yleensä merkki siitä, että olen astunut kouluttamattomien vanhusten virtuaalimaailmaan.
”Äiti”, hän sanoi, ”voit hakea sen milloin vain. Sinä vain pelkäät murtohälytintä.”
Joo. Ihan perustellusti. Kohtaamiseni sen kanssa ovat saaneet minut todella inhoamaan tuota laitetta.
Kahdesti olen kohdannut aseistettuja poliiseja lähtiessäni tyttäreni asunnosta. Kahdesti se johtui siitä, että olin unohtanut sammuttaa hälyttimen, joka oli äänettömästi viestittänyt vartiointiliikkeelle, että aikomukseni olivat murtovarkaan aikeet.
Iäkkäämmille ihmisille ei todellakaan ole hyvä, että kun he astuvat ulos turvalliseksi oletetusta paikasta, heitä tervehtii joku, joka voi ampua heidät. Meillä on vuoto-ongelmia.
Kerron tämän nyt, koska olen kehittynyt. Olen nähnyt valon. Ainakaan en enää kiroile kodin turvalaitteita sen jälkeen, kun löysin internetissä surffaillessani, että mustaihoinen pariskunta Jamaikalla New Yorkin Queensin kaupunginosassa keksi ensimmäisen sellaisen.
Marie Van Brittan Brownin ja hänen aviomiehensä Albert L. Brownin katsotaan luoneen järjestelmän, johon kuului motorisoitu kamera, joka näytti kuvaa näytöllä, jota kodinomistajat pystyivät katsomaan turvallisesti kotinsa sisällä. Kyseessä oli periaatteessa ensimmäinen suljetun television turvajärjestelmä, nykyisten modernien kotijärjestelmien edeltäjä.
Kodinomistaja pystyi paitsi näkemään, mitä ulkona tapahtui, myös painamaan hälytyssignaalia, joka kuului naapurustossa, tai avaamaan ulko-oven kaukosäätimellä, jos vierailijaa odotettiin.
Brownien kodin turvajärjestelmä oli melko suuri; kamerarata ja piirilevy veivät paljon tilaa seinältä, johon se oli kiinnitetty.
Pariskunta keksi laitteen vuonna 1966 ja sai patentin vuonna 1969. Vaikka idea on nykyään yleinen, tällainen laite kotiin oli ennenkuulumaton 1960-luvulla.
Marie Brown kertoi New York Timesille, että pariskunta keksi laitteen, koska poliisi reagoi hätätapauksiin hitaasti heidän naapurustossaan. Rikollisuus oli lisääntynyt, ja Marie Brown halusi tuntea olonsa turvallisemmaksi ollessaan yksin kotona.
Times kertoi, että ”audio-videohälytysjärjestelmän” avulla voitiin nähdä, kuka oli ovella, ja myös haastatella häntä.
”Patentoidun järjestelmän avulla talossa yksin oleva nainen voisi hälyttää naapuruston välittömästi nappia painamalla, ja lääkärin vastaanotolle asennettuna se voisi ehkäistä huumeriippuvaisten tekemiä ryöstöjä”, jutun mukaan.
Haluaisin tietää enemmän Browneista, mutta Marie Brownista ja vielä vähemmän hänen aviomiehestään ei ole paljonkaan tietoa. Ilman Joseph Dittaa, New-York Historical Societyn Patricia D. Klingensteinin kirjaston hakukirjastonhoitajaa, en olisi löytänyt kyseistä artikkelia.
Pääosa patenttia koskevista tiedoista on peräisin Marie Brownilta, joka oli sairaanhoitajana yötyössä. Albert Brown oli kuitenkin elektroniikkateknikko ja luultavasti nero logistiikan takana.
Siltikin Marie Browniin viitataan ja tullaan viittaamaan keksijänä, koska hänen nimensä esiintyy ensimmäisenä patentissa. Mutta patenttisääntöjen mukaan ensimmäisenä mainitulla keksijällä ei ole patenttiin yhtään enempää oikeuksia kuin muilla luetelluilla. Lain mukaan kaikilla on yhtäläinen osuus riippumatta siitä, miten he vaikuttivat keksintöön.
Marie Brown syntyi 30. lokakuuta 1922 Queensissa ja kuoli 2. helmikuuta 1999 Queensissa. Hän oli 76-vuotias.
Hänet on noteerattu teoksessa Mustat tähdet: African American Women Scientists and Inventors by Otha Richard Sullivan siltä varalta, että on koululaisia, jotka etsivät uutta henkilöä tutkittavaksi Mustan historian kuukauden aikana.
Browneista oppiminen on yksi syy lisää siihen, että meidän kaikkien pitäisi kehottaa opettajia rohkaisemaan oppilaita tutkimaan muitakin kuin tavanomaisia epäiltyjä, kuten Martin Luther King Jr, Harriet Tubmania, George Washington Carveria ja Rosa Parksia.
En tiennytkään, että Brownit olivat olleet merkittävässä asemassa kodin turvallisuuden alalla.
Mitä enemmän pystymme osoittamaan mustien ihmisten aikaansaannokset Amerikassa, sitä nopeammin voimme lopettaa stereotypiat, joissa meidät maalataan arvottomiksi ja kunnioituksen ansaitsemattomiksi.