Pakkohäiriö (OCD)

Pakkohäiriö voi esiintyä hyvin eri tavoin eri ihmisillä. Tällä sivulla kerrotaan sinulle perusasiat pakko-oireisesta häiriöstä, siitä, miten voit tietää, voiko sinulla olla sitä, ja miten sitä voi hoitaa.

Viimeisin päivitetty:

Mitä on pakko-oireinen häiriötila?

Ihmiset käyttävät rennosti termejä kuten ”pakko-oireinen häiriötila” ja ”pakkomielle” kuvaamaan herttaisia omituisuuksia tai harmittomia tapoja. Todellisuudessa pakko-oireinen pakkomielteisyys voi olla vakava sairaus, ja sen uskotaan vaikuttavan 1-2 prosenttiin ihmisistä maailmanlaajuisesti. Pakko-oireisesta pakkomielteestä kärsivät ihmiset kärsivät toistuvista ajatuksista tai toistuvasta käyttäytymisestä, jota heidän on vaikea pysäyttää. Sairauden vaikutukset voivat vaihdella lievästä ärsyttävyydestä täysin invalidisoivaan.

Pakkomielteet

Pakkomielteet ovat ajatuksia, jotka tuntuvat tunkeilevilta ja joihin liittyy merkittävää ahdistusta. Nämä ajatukset koetaan tyypillisesti epämiellyttäviksi, ja niistä eroon pääsemiseen käytetään paljon energiaa. Jotkut yleisimmistä pakkomielteistä liittyvät johonkin kolmesta aiheesta: jumalanpilkka, väkivalta tai seksuaaliset tabut. Pakkomielteet koetaan usein ”mitä jos” -ajatuksina – esimerkiksi ”mitä jos hyppäänkin ikkunasta ulos?” tai ”mitä jos menetän kontrollin ja hyökkään puolisoni kimppuun?” tai ”mitä jos oikeasti petänkin puolisoani enkä muista sitä?”

Pakkomielteet

Pakkomielteet ovat käyttäytymismuotoja, jotka usein johtuvat ahdistuksesta ja joita meidän on vaikea pysäyttää yrityksistä huolimatta. Yleisiä pakko-oireita ovat esimerkiksi käsien pesu, siivoaminen, tarkistaminen ja laskeminen. Pakkoajatukset voivat olla myös psyykkisiä. Yksi esimerkki tällaisesta pakkomielteestä on keskustelun toistuva henkinen jälkikäteinen läpikäyminen varmistaaksesi, ettet sanonut mitään epäkohteliasta.

Ehkä yleisin pakko on ehkä liiallinen käsien pesu. Käsien pesu on osa hyvää hygieniaa, mutta liiallinen käsien pesu voi olla pakonomaista. Joillekin pakko-oireisesta pakkomielteestä kärsiville käsienpesu tuntuu keinolta vähentää tietyn sairauden sairastumisen todennäköisyyttä. Toiset pakko-oireisesta pakkomielteestä kärsivät eivät pelkää tiettyä sairautta, vaan se tuntuu vain siltä, että se on pakko tehdä, ja sen jälkeen olo on parempi. (Tämä ilmiö selittyy negatiivisen vahvistamisen käsitteellä.) Valitettavasti ajan mittaan voi tarvita useita toistuvia käsienpesuja saman tunteen saavuttamiseksi.

OCD:n tunkeilevat ajatukset: How Obsessions Wreak Havoc

Julkisessa kielenkäytössä sana ”obsessed” tai ”obsession” viittaa voimakkaaseen kiinnostukseen. Sanomalla, että olet ”pakkomielle” jostakin asiasta, on epämääräisen positiivinen konnotaatio, kuten: ”Veljenpojallani on pakkomielle pesäpallosta!”. Todellisuus on kuitenkin aivan erilainen, kun kärsii todellisista pakkomielteistä. ”Pakkomielle” on termi, jota käytetään usein ilmaisemaan voimakasta kiinnostusta. Todellisuudessa pakkomielteet ovat tunkeilevia ei-toivottuja ajatuksia, jotka aiheuttavat nopeasti merkittävää ahdistusta.

Tyypillisesti tämä ahdistus johtuu siitä, mitä kärsijä ajattelee ajatuksen merkitsevän. Esimerkiksi sellaisen ajatuksen kuin ”ehkä haluaisin tappaa veljeni” tultua esiin ihmiset, joilla ei ole pakko-oireista pakkomiellettä, ajattelevat ”ei, en halua” ja jatkavat sitten elämäänsä. Pakko-oireisesta pakkomielteestä kärsivälle tätä ajatusta voi seurata kysymyksiä, kuten ”miksi minulla oli tuo ajatus”. ”Entä jos tuo ajatus tarkoittaa, että voisin todella tehdä sen?!”. Tunnereaktio näihin ajatuksiin vaihtelee ärsytyksestä kauhuun.

Yleisiä tunkeilevia ajatuksia ja pakkomielteitä pakko-oireisessa pakkomielteessä

Pakkomielteillä on tapana liittyä johonkin monista eri aiheista. Niihin liittyy usein jokin tabuaihe, kuten insesti, aiheeton väkivalta, itsemurha tai pedofilia. Pakkomielteisiin voi kuitenkin liittyä myös muita aiheita.

Yleisiä pakkomielteisiä aiheita ovat:

• kontaminaatio
• moraaliset aiheet
• uskonnolliset aiheet
• epäilykset, esim. jätinkö hellan päälle tai Ajoinko autolla jalankulkijan päälle aiemmin? (lisätietoja ”yliajo-pakko-oireinen pakkomielle” -sivullamme)
• järjestyksen tai symmetrian tarve
• aggressio tai väkivalta (lisätietoja vahingoittamispakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakko-oireisesta pakkomielteestä)

Se antaa sinulle käsityksen emotionaalisesta vaikutuksesta, joka näillä pakkomielteillä voi olla, miettikää yllä olevaa esimerkkiä pakkomielteisestä ajatuksesta ”ehkä haluaisin tappaa veljeni.” Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit yhtäkkiä tuon ajatuksen ja olisit aidosti ja sydämestäsi huolissasi siitä, että se saattaisi olla totta? Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen siitä ahdistuksesta, jota pakkomielteistä voi aiheutua.

Joitakin pakkomielteitä kutsutaan ”ei-toivotuiksi tunkeutuviksi ajatuksiksi”. Ei-toivottujen tunkeilevien ajatusten arvioidaan olevan ongelma jopa 6 miljoonalle amerikkalaiselle. Ei-toivotut tunkeilevat ajatukset näyttävät tulevan yllättäen, ja niihin liittyy tyypillisesti hyvin järkyttävää tai inhottavaa sisältöä.

Muut pakkomielteet voidaan ymmärtää tunteina, jotka ovat jossain fyysisen ja emotionaalisen välillä. Tarkistaminen, siivoaminen, laskeminen ja tarkistaminen ovat yleisiä pakko-oireita, mutta niitä on monia muitakin. Monet pakko-oireet ovat havaittavissa, kuten käsien peseminen tai oven lukituksen avaaminen ja uudelleen lukitseminen sen varmistamiseksi, että se on turvallinen. Toinen, harvinaisempi pakko on tunnustaa läheisille asioita, jotka tuntuvat moraalirikkomuksilta.

Monet pakkoajatukset eivät ole havaittavissa – ne ovat psyykkisiä. Esimerkkejä psyykkisistä pakko-oireista ovat henkinen tarkastelu, laskeminen, sanan toistaminen, itsensä rauhoittaminen tai jonkin asian henkinen ”kumoaminen” mielessään. Esimerkkinä mentaalisesta tarkistamisesta voisi olla joku, joka tuntee olonsa epämukavaksi menemällä illalla nukkumaan ennen kuin hän on tarkistanut aiemmin käymänsä keskustelun varmistaakseen, ettei hän sanonut mitään sopimatonta. Psyykkiset pakkoajatukset voivat olla hyvin monimutkaisia.

Olivatpa pakkoajatukset sitten psyykkisiä tai käyttäytymiseen liittyviä, ne luovat todellisen esteen hyvälle elämälle. Ne ovat usein hyvin hankalia ihmisille, joilla niitä on!

Pakkomielteet tekevät elämästä huonompaa

Jos esimerkiksi käännät valokatkaisijan päälle ja pois kaksi kertaa ennen kuin lähdet kotoa varmistaaksesi, että se on pois päältä, tämä ei ehkä ole pakkomielle, koska se ei oikeastaan haittaa kykyäsi elää elämääsi. Se vie vain viisi sekuntia eikä häiritse sinua sen jälkeen. Kuitenkin jopa viattomasti toistuva tällainen tarkistuskäyttäytyminen voi muuttua aikaa vievämmäksi ja vaikuttavammaksi. Silloin niitä voidaan pitää pakkoina.

Yksi pakkoihin liittyvistä valitettavista asioista on se, että ei ole oikeastaan mitään rajaa sille, kuinka aikaa vieviksi ja turhauttaviksi ne voivat muuttua. Pakko-oireet ja rituaalit (pakko-oireiden yhdistelmät) voivat joskus viedä koko valveillaoloajan, kun pakko-oireyhtymä on vakava, ja jopa häiritä unta. Hyvä uutinen on, että riippumatta siitä, kuinka vakaviksi pakkoajatukset muuttuvat, parannus on aina mahdollinen!

Hoitovaihtoehtoja pakko-oireiseen mielenterveydenhäiriöön

Kun pakkomielteet tai pakkoajatukset ovat niin pahoja, että ne häiritsevät toimintakykyämme, on hyvä hakeutua ammattilaisen puheille. Onneksi pakko-oireiseen pakkomielteeseen on olemassa useita tehokkaita hoitomuotoja. Kaksi yleisimmin käytettyä ovat kognitiivis-behavioraalisen terapian muoto, jota kutsutaan altistumisen ja reagoinnin ehkäisyksi (Exposure and Response Prevention, ERP tai ExRP), sekä myös lääkitys.

Psykoterapia – ja oikean lajin valinnan merkitys

Monet pakko-oireisesta pakkomielteestä kärsivät ihmiset hakeutuvat ymmärrettävästi terapiaan, kun oireet muodostuvat ongelmaksi. Tämä ei kuitenkaan ole tae siitä, että he löytävät tehokasta hoitoa. Useimmat terapeutit eivät ole saaneet koulutusta tai kokemusta toiminnanohjauksesta. Siitä huolimatta monet hoitavat OCD:tä silti. Oikean koulutuksen saaneen terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa. Seuraavassa on muutamia hyödyllisiä kysymyksiä, joihin kannattaa vastata ennen pakko-oireisen häiriön psykoterapian aloittamista:

• Minkälainen koulutus terapeutilla on ERP-hoitoon? (vastaus ei saisi olla ”ei mitään”.)
• Antaako terapeutti kotitehtäviä istuntojen välillä tehtäväksi? (Vastauksen tulisi olla ”kyllä”)
• Miten terapeutti mittaa edistymistäsi? (Vastauksen ei pitäisi olla: ”puhumme siitä mennessämme ja päätämme siitä yhdessä”. ERP-terapeutti käyttää yleensä kyselylomakkeita edistymisen mittaamiseen, mutta voi käyttää muitakin mittareita, kuten käsien pesukertojen keskimääräistä määrää päivässä tai pakkomielteiseen huhuiluun käytettyjen tuntien määrää.)

Lääkitysvaihtoehdot

Pakkomielteisen pakko-oireyhtymän hoidossa lääkärit käyttävät ensisijaisesti kahta lääkitysluokkaa. Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) ovat lääkkeitä, jotka lisäävät aivoissa luonnostaan esiintyvän serotoniiniksi kutsutun kemikaalin määrää. SSRI-lääkkeitä ovat esimerkiksi Luvox, Lexapro, Prozac ja Zoloft. SSRI-lääkkeet ovat ensimmäisiä pakko-oireisen häiriön hoitoon määrättyjä lääkkeitä, ja niitä määrätään suurina annoksina. Valitettavasti noin puolet pakko-oireisen häiriön hoitoon SSRI-lääkkeillä hoidetuista ihmisistä ei reagoi tarpeeksi hyvin tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Jos SSRI-lääkkeet eivät tehoa, määrääjät käyttävät joskus muita lääkkeitä, joita joskus käytetään pakko-oireisen häiriön hoitoon. Näitä ovat esimerkiksi Anafranil (trisyklinen masennuslääke) ja lääkkeet, joita kutsutaan uusiksi antipsykooteiksi, kuten Abilify.

Kumpi hoito tehoaa siis parhaiten?

Kumpi on tehokkaampaa, toiminnanohjaus vai lääkehoito? Tämä kysymys kaipaa lisätutkimuksia, mutta tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ERP ilman lääkitystä on hieman tehokkaampi kuin lääkitys ilman ERP:tä (esim. tämä tutkimus ja tämä tutkimus). Monet ihmiset pitävät jompaa kumpaa näistä kahdesta vaihtoehdosta mukavampana kuin toista; jos pidät jompaa kumpaa vahvasti parempana, etsi sitä! Hoito voi muuttaa elämää – elämä pakko-oireisen pakkomielteen jälkeen voi olla aivan uusi peli.

Ota meihin yhteyttä, jos voimme auttaa sinua löytämään hoitoa pakko-oireisen pakkomielteen hoitoon täällä New Yorkissa. CBT-terapeuttimme ovat tohtoritason psykologeja. Meillä on myös opiskelijaterapeutteja, jotka tarjoavat alennettuun hintaan palveluja. Toimistomme sijaitsevat Manhattanin keskustassa, mutta tarjoamme teleterapiapalveluita myös muualla New Yorkin osavaltiossa, New Jerseyssä ja Floridassa. Jos etsit terapiaa pakko-oireisen mielenterveyden häiriön hoitoon muualta maasta tai maailmasta, ota meihin yhteyttä – autamme mielellämme!