Tänään tarkastelemme ensimmäistä kertaa Super Chiefin reittiä. Tässä tapauksessa se on otettu Santa Fe:n julkisesta aikataulusta, joka oli voimassa 27. huhtikuuta – 28. syyskuuta 1952. Siinä on kaksi osaa: Santa Fe:n järjestelmää kuvaava kartta, johon on merkitty punaisella viivalla Super Chiefin reitti vuonna 1952, ja Super Chiefin sivu kyseisestä aikataulusta. Olen korostanut kartassa ja aikataulussa matkustajapysäkit keltaisella ja ”vain liikennöintipysäkit” vaaleanvihreällä. Jälkimmäiset olivat pysähdyksiä, jotka tehtiin miehistön vaihtoa tai huoltoa varten ilman matkustajien ottamista tai poistamista.
Huomaa, että matkustajapysähdyksiä on vähän, ja niiden tarkoituksena on liikennöidä päätepisteisiin (Chicagon ja Los Angelesin alueille) tai tehdä yhteyksiä muille tärkeimmille asuinalueille, ei palvella matkan varrella olevien pisteiden välillä. Matkustajapysäkit keskellä reittiä palvelevat suurempia asutuskeskuksia (Kansas City ja Albuquerque) tai vaihtoyhteyksiä (Newton (Wichita ja eteläiset pisteet), La Junta (Denver), Lamy (Santa Fe) ja Barstow (San Francisco)) – tosin vaihtoyhteyksiä olisi tehty myös Kansas Cityssä ja vähäisemmässä määrin Albuquerquessa. Illinois’ssa pysähdyttiin vain Kaliforniasta (Galesburg) tai Arizonasta ja lännestä (Joliet) tulevien matkustajien vastaanottamista tai kotiuttamista varten. Peräkkäiset pysähdykset (kymmenen minuutin välein) Fort Madisonissa ja Shoptonissa ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Kaiken kaikkiaan, Chicagon ja Los Angelesin terminaalit mukaan luettuina, Super Chief pysähtyi vuonna 1952 vain 14 kertaa. Nykyään Southwest Chief palvelee 33 rautatieasemaa.